Mua arsyttaa kun kaikki mammat ovat aina niin yhden Down-lapsen peraan lirkun lirkun

Et ilmeisesti nyt tajua mita tarkoitan. Vai etta aikuinen kateellinen pienelle lapselle, jaa etta mistahan syysta?



Siiveton, miten sulta muuten lahti ne "itseruskettavat" pois, oletko viela musta?

Tuli vain mieleen, kun en tieda miten moka-aloituksesi loppui?

ja rasistisilta. Kotona tai seläntakana sitten kyllä kauhistelevat sopivassa seurassa.

Vaikka sairaana olo ei ole kivaa, silloin olin melkeinpä kiitollinen räkätaudista, jonka johdosta sain olla muutaman päivän töistä pois. Se kummempaa mokaa siitä ei tullut.

Vaikka sairaana olo ei ole kivaa, silloin olin melkeinpä kiitollinen räkätaudista, jonka johdosta sain olla muutaman päivän töistä pois. Se kummempaa mokaa siitä ei tullut.

Ongelmahan oli silloin se, että kun olen ihan varma että tälläkin palstalla on asiakkaitani, olisi joku minut seeprakuvioisena nähtyään oitis tajunnut, että siinähän se siiveton on. Pelkäsin siis sitä töihin menoa.

Moka mikä moka, siivetön! Huomiota vain hait itsellesi, OMG miten noloo!

Joten vastaan. En minä itse ala aiheesta selitellä mitään. Mokahan se on. Pitäisi tässä iässä jo uskoa, ettei mun iholle passaa tuollaiset aineet.

Itse ainakin olen rehellinen lässyttäessänikin, joku on suloinen, joku ei...

tulkitsen asiaa niin, että kyseiset äidit haluavat näyttää Downin äidille hyväksyvänsä tämän lapsen sellaisena kuin hän on ja vakuuttavansa tälle äidille, että hänenkin vauvansa (totta kai ) on ihana, vaikka onkin erilainen.

sitä huonompi pohjimmiltaan on.

Kyllä minä ainakin enemmän juttelen ja lirkuttelen lapsille, jotka itse ottavat kontaktia kuin sellaisille, jotka ovat lähinnä äitinsä helmoissa. Tuntemani down-lapset ovat nimenomaan niitä, jotka eniten lähestyvät ihmisiä.

MITÄÄH??



Kun halveksii niin on toosi hyvä? Vain?



Ymmärsinhän väärin?



Vai tarkoititko että se ketä ihaillaan, on siis huono oikeasti? No ei kyllä tuossakaan ole mitään järkeä..

Kuinka moni äiti menee pyörätuolissa istuvalle lapselle lirkuttelemaan? Ei kovinkaan moni.

minä menen. Tunnen pienen Antti-pojan pyörätuolissa ja hän on aina ollut mukana kaikissa kuvioissa. Mitä se pyörätuoli nyt siihen vaikuttaa, voiko toisen kanssa jutella... pimeetä porukkaa.

Erilaisuus hämmentää ja yksi reagointitapa on kehua ja lässyttää.



Mutta voin autistisen lapsen äitinä sanoa, että se on silti hitosti mukavampi tapa reagoida erilaisuuteen kuin karttelu, kyräily ja ennakkoluuloisuus.



Panee hiukan miettimään, miksi tuo ärsyttää sinua? Etkö oikein itse tiedä, miten suhtautua tuohon lapseen?



Muistakaa, että down ei ole senKÄÄN lapsen ainoa piirre. Hänessä on tsiljoona muutakin ominaisuutta, joten kaikkea ei hänessä pidä lukea pelkästään Downin syndrooman kautta. Hän voi olla ärsyttävä, ällöttävä, inhottava, vihastuttava, ihastuttava, sympaattinen, iloinen, suurenmoinen, kiinnostava, sosiaalinen... ja kaikkea tätä Downin syndroomasta huolimatta.

Joku on kateellinen down lapselle. Eiköhän nyt kaikkien pitäisi opetella näkemään se lapsi, ihminen sen vamman sijasta.

Enhan mina nyt olen sanonut etta olen pojalle KATEELLINEN, arsyttaa vain tama aitien suhtautumistapa.



Siis kun ihan tosi, kukaan ei lassyta kenenkaan muun lapsille mitaan ihmeellista mutta kun tama poika tulee niin sitten mennaan siihen joukolla etta voiiii, miten sa olet sopo, eiko ookkin.....



ap

Ilmeisesti poika on söpö.