Kuinka selvitä ruokavammaisten nirsojen kakaroitten kanssa?

Jos jättävät syömättä, sitten jättävät. Oletetaan että teet edes suunnilleen monipuolista ruokaa, joten lautasella on PAKOSTI jotain mille lapsi ei yöki. Eikö? Älä syyllistä itseäsi, anna muiden nirsoilla mutta ÄLÄ tarjoa myöskään välipaloja. Koita suhtautua nirsoiluun välinpitämättömästi, kiellä ääneen yökkiminen ja valittaminen jos ärsyttää mutta älä painosta syömään. "Äiti, en halua syödä" -> "Ei ole pakko syödä, mutta kai tiedät että seuraavaan ruokailuun on x tuntia aikaa ja sinulle ehtii tulla nälkä helposti josset nyt syö?"

näyttävät ihan kummituksilta ja ovat laihoja.



Kaikki aina sanovat, että antaa olla vain nälässä, kyllä niile sitten ruoka kelpaa. Ei vain ole tähän asti kelvannut.

Ruokailustahan ei saisi tehdä mitään stressitekijää kenellekkään vaan ruokailun tulisi tapahtua rennossa ilmapiirissä. Itse olen huomannut parhaaksi tavaksi sen, että kaikki istuvat samaan aikaan pöytään ja itse syön hyvää itse laittamaani ruokaa, vaikka lapsille ei maistuisikaan. Ainahan ei voi maistua, mutta pakottamiseen ei kannata lähteä. Itse kannustan maistamaan ja kehun kovasti kun maistavat. Meillä on sellainen linja, että aikuiset päättävät mitä syödään, ts. ei aina niitä lempiruokia, mutta lapset saavat itse päättää paljonko syövät.



Lapsille tulee ja menee nirsoilukausia ja helposti lapset ottavat mallia toisistaan; jos yksi nirsoilee ja temppuilee, se herkästi tarttuu. Itse en tee syömisestä numeroa enkä myöskään kehu siitä, että lautanen tyhjenee vaan siitä, että maistetaan. Mitään ylimääräisiä välipaloja meillä ei saa, vaan ruoka on tarjolla silloin kun on ja jos ei maistu niin sitten menee koiralle. Lapseni ovat aika hoikkasia, mutta niin olen minäkin ja isänsä on ollut nuorena kuin heinäseiväs, joten en ole tippaakaan huolissani. Meillä syödään terveellistä monipuolista ruokaa kasviksia ja hedelmiä unohtamatta.

- säännöllisin ajoin

- lautasmallin mukaan (noin) puolet kasviksia ja puolet muuta, normaalia kotiruokaa

- kaikki yhtäaikaa

- televisio/radio suljettuna

- pöydässä ei saa huutaa eikä leikkiä eikä yökötellä



Lisäksi ulkoillaan väh. 2 h päivässä ja nukutaan 11-12 h + päikkärit (pienempi).





ap

Voit ujuttaa esim. aamupuuroon voisilmän (tai mitä teillä nyt syödäänkään) ja salaattiin voi lorotella vähän öljyä...kyllä lapsesi jostain energiaa saavat kun kerran hengissä pysyvät.

herkkuja söisivät vaikka kuinka paljon, jos vain saisivat.



Eivät saa herkkuja kuin karkkipäivänä ja silloinkin jälkiruoaksi tai välipalalla leivän jälkeen tms.



Minulla on lehmän hermot ja olen tosiaan tätä sirkusta katsellut nyt 4 vuotta (esikoinen on nyt 5) ja yrittänyt ja yrittäny. Alan olla tarpeeksi saanut. Usein tulee jo lounaalla paha mieli koko päiväksi. En jaksa enää.



Inhottaa heittää ruokaa pois joka ikinen päivä. Koiraakaan ei voida hankkia, kun ollaan allergisia.

söisivätkin puuroa... voi huoh.



Ovat kyllä hengissä, mutta haluaisin heidän voivan hyvin. Tietenkin.

En laittanut lautaselle heille yhtään kasvista. Nyt näyttää pikku hiljaa siltä, että välillä haluavat maistaa. Itse popsin kasviksia aika paljon ja ilmeisesti alkavat kuvitella, että äiskä se siinä vaan syö jotain, mitä ei anna heille. Taitaa olla jotain...

Mulla 3,5-v. tosi nirso poika ja tiedän miten kauheaa on kun lapsi ei suostu syömään. En tosin osaa neuvoa, miten lapset saisi syömään, jos siis olet kokeillut nuo kaikki normaalit jipot ja yrittänyt ottaa rennosti (helpommin sanottu kuin tehty!). Ei kai sitä voi kuin toivoa, että syömättömyys menee joskus ohi. Meillä poika on tosin syönyt huonosti kohta kaksi vuotta. Normaalisti kuitenkin kasvanut (ainakin näin todettiin vajaa vuosi sitten neuvolassa), mutta on tosi hoikka. Meillä poika saattaa olla syömättä 8 tuntia (siis päivällä), eikä tunnu tekevän vielä kovinkaan tiukkaa hänelle. Ehkä tämä tästä paranee, kun poika menee päiväkotiin ja syömään muiden kanssa.

Aloita siitä, että saat ruokaislusta mukavan hetken ja lapset oikeasti syövät eli tee sellaista ruokaa, josta lapsesi tykkäävät. Meillä esim. rakastavat voiperunaa. Samalla kasvatat annoskokoja ja saat vatsan toimimaan oikein.



Meillä käytännössä syödään paljon yksinkertaisia ruokia, joista lapset näkevät raakaaineet esim. kanan palat erikseen ja peruna erikseen.

Oletteko selvinneet jotenkin tästä? Voiko tästä jotenkin selvitä?

Meillä esikoisen syömättömyys helpotti päivähoitoon menon myötä. Samalla lieveni minun stressini hänen syömättömyydestään. Silloin kun "tilanne oli päällä" minua auttoivat sairaalan lääkärin ja ravintoterapeutin lohdutukset ja varmistukset että lapsi ei kärsi pahasti aliravitsemuksesta (kasvu toki oli melko heikkoa pahimpana kautena). Hänelle syötettiin (pakolla) myös vitamiini- ja energialisiä. Kasvua ja kehitystä seurattiin tarkasti ja nenä-maha -letku oli aina viimeisenä vaihtoehtona olemassa, siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä (se oli minulle lohduttava vaihtoehto kun tuntui että lapsi kuolee käsiin).

Nykyisin (lapsi 5 v) meillä syödään aivan normaalisti. Eli ruoka tarjolle, syödään mitä syödään ja sitten seuraavalla aterialla uusi mahdollisuus ruokaan jos tarjottu ei kelpaa. Vihannekset kelpaavat aina, liha ja "sössöt" aika heikosti.

Eli meillä ainakin oli käynnissä kierre jossa lapsi ei syö > äiti stressaa > lapsi hermostuu ja ei syö > äiti hermostuu yhä lisää jne. Kun minun stressi saatiin pienemmäksi myös lapsen stressi helpottui ja hän alkoi syödä. Eikä sitä minun stressiä saanut pois kuin se että joku toinen otti vastuun lapsen syöttämisestä. Sairaalasta kun tuli ehdottomat ohjeet että lasta on pakko syöttää (yrittää etsiä herkkuja, joita siis ei ollut), ei voi vaan odotella että hän itse haluaisi syödä tai juoda jotain.

Tsemppiä sinne!

Meillä näin jälkikäteen on tullut mukavaa lohdutusta tilanteeseen. Kuulin nimittäin isäni sisaruksilta että isäni (pitkä yli 60 v mies) oli pienenä myös tuollainen supernirso laiheliini. Isäni lapsuudenperhe oli iso ja köyhä, siinä ei todellakaan ollut aikaa tai halua lelliä ketään yli muiden. Silti isäni oli se ainoa huonosti syövä jonka hengissäpysymisestä ja kasvusta mummoni sai olla koko ajan huolissaan ensimmäiset vuodet.



Tuli tuosta asiasta jotenkin helpottava fiilis kun moni sanoo että ei ennen ollut nirsoja lapsia olemassakaan.

jotenkin lohduttaa, että muillakin on ollut tämmöistä, vaikka ei tätä kenellekään toivokaan.



Isompi on nirsonnut aina. Pienempi söi ennen kaikkea, mutta on nyt "oppinut" isosiskoltaan. Ei osaa vielä puhua, mutta ruokapöydässä YÖKS osaa silti sanoa :( Isompi ei enää yököttele, koska saa siitä varoituksen ja kahdesta varoituksesta menettää tarran, joilla kerää mieleistään lelua. Tarroja ei käytetä syömiseen kiristämisessä, koska se ei toimi (=ei syö eikä saa tarroja > onnetonta elämää kaikille) eikä se ole muutenkaan tarkoituksenmukaista.



Lempiruokia ei ole muuta kuin Kotipizzan pizza ja lienee sanomattakin selvää että emme sitä syö kuin joskus harvoin. Jos isompi saisi päättää, söisi vain pelkkää makaronia. Olen siihenkin joskus langennut, mutta lopulta ei syö edes sitä pelkkää makaronia, eli loppujen lopuksi ihan sama onko ruoka mitä tahansa. Tällä hetkellä isompi ei syö edes niitä ruokia mitä ennen on syönyt saatika sitten niitä, joista jopa tykkäsi pienempänä.



Minun kai sitten täytyy mennä töihin, että saataisiin lapset päiväkotiin syömään ennenkuin kuolevat ruuan viereen nälkään. :(