Lue keskustelun säännöt.
Lapsella dysfasiaepäily.. Onko täällä dysfasialasten vanhempia paikalla?
13.05.2009 |
Lapsemme on 3v 8kk ikäinen.
Hänellä alkoi ns. "yhma" jo 10kk iässä kun hän heittäytyi ensimmäisen kerran lattialle potkien ja sätkien raivon vallassa.
Aluksi tilanteen koomisuus nauratti, vuotta myöhemmin ei enää.
Lapsella on vaikeuksia ilmaista itseään stressaantuneena koska väh alkaa usein "sössöttää" ja tavumöykyssä on mukana vain muutama hassu sana..
esimerkiksi jos lapsi haluaa lasin vettä, hän saattaa tulla luokseni ja kuiskata hiljaa kimeällä äänellä:
"sseesesetötötömimivamiiminätotttoosaasaamimivettä?"
Ja jos en saa selvää kumarrun hänen lähelleen ja kysyn rauhallisesti: "anteeksi, äiti ei nyt ymmärtänyt, mitä sinä haluat?" ja yritän pinnistää että saisin selvää niin lapsi saattaa silti raivostua herkästi ja sitten lentelee tavarat..
Monesti käy myös niin että muiden lasten kanssa leikkiessä hänellä on hirveä kontrolloimistarve ja kun muut eivät halua tehdä kuten hän haluaa niin hän raivostuu (=luulee ettei muut ymmärrä häntä?).
Esimerkkinä: Lapsi ojentaa toiselle nukkea ja tuttipulloa sanoen iloisesti: "anna vauvalle maitoa" ja kun toinen sanoo: "en mä nyt kun mä leikin leegoilla" nii lapseni yrittää väkisin tyrkyttää lelua, sanat puuroutuu ja sitten saa raivarit.
Tässä vaiheessa yritän aina selittää MIKSi toinen ei halunnut ja selvittää tilannetta mutta se on usein liian myöhäistä koska lapsi on niin vauhkona etten saa häneen kontaktia. Yleensä vain jäähy ja muista hetkeksi eristäminen laukaisee tilanteen.
Hän osaa sanoa myös oikein loistavia lauseita ja sanavarasto on laaja mutta kun kyse on jostain mikä nolottaa, suututtaa, ahdistaa tai hän on vaikka väsynyt niin sanat menevät puuroksi ja hän suuttuu herkästi.
Ensimmäisen kerran tämä epäilys heräni kun ystäväni seurasi tilannetta vierestä ja sanoi että hänen kummityttönsä käyttäytyi samoin ja hänellä todettiin 5-vuotiaana dysfasia.
Ajattelin ettei se voi olla sitä mutta mitä enemmän olen miettinyt niin sitä enemmän olen alkanut huomata että monet asiat täsmäävät.
Paljon painoa on myös sillä että lapsellamme on miehen puolelta 7 serkkua joista yhdellä todettiin dysfasia 4-vuotiaana tarhaan mentyä, toinen on asiasta tutkimuksissa ja kolmannella on myös sen kaltaisia piirteitä vaikka ikää on vasta 2v.
Miten dysfasia voidaan todeta esim toimintaterapiassa johon lapseni on menossa heinäkuussa? Jos siellä alustavissa tutkimuksissa selviää jotain niin hän saa lähetteen sairaalaan tutkimuksiin.
Miten dysfasiaa hoidetaan?
Lapseni menee kouluun reilun 3v kuluttua ja mietityttää miten asiat edistyvät ja onko paljonkin tehtävissä ennen sitä.
Kommentit (12)
Meidän tytöllä oli myös epäilyksenä dysfasia, joskin se käsitteenä on yläkäsite, se harvoin tulee diagnoosiksi kenellekään. Tarkemmin sanottuna minun neidilläni on "puheenkehityksen viivästymä", joka hänellä on siis sekä puheen tuotossa että ymmärtämisessä. Lisäksi hänellä on diagnoosina "ADHD piirteet".
Hyvin paljon samaa tuntuu sinun lapsessasi olevan kuin omassani. En ala sen kummemmin selittelemään meidän tytöstä, koska siitä sinä et saa mitään. Sen vverran vain totetan, että jos sinä jossain sisimmässäsi TIEDÄT, että kaikki ei ole kunnossa, ota asia mahdollisimman pian puheeksi neuvolassa. Siitä asiat lähtee rullaamaan ja selvenemään.
Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat tulokset ovat mahdollisia.
Omani pääsi ensin puheterapeutille, joka teki omat tutkimuksensa. Epäili lievää dysfasiaa. Antoi lähetteen foniatrille, joka parin kerran jälkeen totesi, että ongelma hänen mielestäöän on ensisijaisesti vilkkaus (ADHD piirteet), joista tuo puheenkehityksen viive johtuu. SAimme lähetteen neurologille, joka teki omat tutkimuksensa ja päätyi samaan diagnoosiin. Eli tuloksena oli sairaalan maksama säännöllinen puheterapiajakso (kunta ei voi tarjota kuin muutaman kerran, aina tarvitaan joku maksumies säännöllisemmälle) ja pääsy pienryhmään sekä eskarissa että koulussa. Aivan mahtavaa, lapseni on saanut todella parasta ja yksilöllistä ohjausta, oppi lukemaan parissa kuukaudessa ja puhe on todella paljon parantunut :)
Omani pääsi 4-vuotiaana tutkimuksiin ja säännölliseen puheterapiaan, ja on nyt reipas ekaluokkalainen, jolla ei oikeastaan ole muuta vikaa puheessa kuin kiireessä tai surussa tuleva tosi nopea puhetapa, jolloin pitää pyytää vähän hidastamaan ja selventämään :)
Mutta älä oikeastaan täällä kummemmin kysele: joka lapsi on oma tapauksensa ja tärkeintä on nyt saada lapsesi asiantunteviin käsiin, jotta puhetta saadaan petrattua. Pienellä ihmisellä aivojen hermoradat ovat vielä muokkautuvia, isommilla ei enää niinkään. Siksi voi sanoa, että puheterapialla voidaan tehdä jopa ihmeitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verbaalinen dyspraksia. Paljon voi tehdä ajoissa aloitetulla terapialla. Meillä oli myös tukiviittomat käytössä sekä kotona että päiväkodissa, jossa oli erityislapsena. Helpotti arkiaelämää, kun yhdellä viittomalla tyttö saattoi viittoa sen sanan "maito" ja ymmärsin mitä hän halusi, raivarin vähenivät kotona huomattavasti.
Eniten harmitti tiettyjen ulkopuolisten suhtautuminen, esim. mummot lässyttivät, vaikka tytön älyssä ei ollut mitään vikaa, puheen tuottamisessa vain. Ymmärsi kyllä kaiken. Niinpä tyttö ja mummo ei tullut oikein toimeen keskenään, tyttö raivostui mummon jutuille jatkuvasti...
Nykään tyttö reipas 14-vuotias. Koulu menee erinomaisesti, kavereita on paljon, ja harrastuksina mm. näytteleminen. Joskus väsyneenä kotona puheongelma tulee esiin sanojen puuroutumisena/sotkeutumisena. Ja saa tullakin, eihän meistä kukaan ole täydellinen.
Ota siis yhteyttä neuvolaan ja pyydä lähete puheterapeutille tai ota suoraan yhteyttä kunnan puheterapeuttiin. Jos rahaa riittää, voit varata ajan myös yksityiselle puheterapeutille tai foniatrille. Joka tapauksessa foniatri tekee diagnoosin ja antaa suosituksen terapioihin. Usein ne ovat puheterapia ja tarvittaessa toimintaterapia. Lapsen puhe kehittyy nopeastikin kun terapia saadaan alkuun.
Kiitos 3!
Olenkin puhunut asiasta neuvolassa jo parin vuoden ajan joka kerralla ja viimeksi kuukausi sistten terveydenhoitajan kanssa puhuessa kerroin nuo seikat joista kirjoitin alussa.
Terveudenhoitaja otti minut onneksi vakavissaan ja oli sitä mieltä että on aika varata aika kunnan lapsipsygologille leikki- vai toimintaterapiaan(?).
Saamme ajan luultavasti heinä-elokuun vaihteeseen.
myös yrittää päästä ensisijaisesti puheterapeutin vastaanotolle. Hän osaa tehdä arvion lapsesi puheen ongelmista. Jos terkka on ohjannut teidät psykologille niin hän on tainnut tehdä tulkinnan, että lapsellasi on enemmän ongelmaa käyttäytymisen ja itseohjailun alueella kuin puheessa. Yleensä noissa tilanteissa ohjataan puheterapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, miten teillä sujui koulun aloitus aikanaan?
Mietin myös sitä että lapseni tulee olemaan kotihoidossa kouluikäiseksi asti joten arveluttaa että onkohan minusta tukemaan häntä oikealla tavalla kun en ole ammattilainen (toisin kuin vaikka päiväkodin työntekijät). :(
Hän menee kyllä syksyllä alkavaan kerhoon jossa toivon mukaan saa vähän enemmän harjoitusta ryhmässä olemisesta..
Minuakin mietityttää jo miten muut suhtautuvat asiaan ja siksi en ole vielä puhunut epäilyksistäni mitään muuta kuin harvoille ja valituille..
5, rahaa ei riitä yksityisiin joten kunnalliset palvelut saavat riittää. Onneksi pyörät ovat jo lähteneet pyörimään.
7, Täällä ei byrokraattisista syistä pääse (yleisen puolen) puheterapiaan ennen kuin kotikunnassa on tehty alustavat tutkimukset ja todettu jotain. Sitä kautta parin kerran jälkeen voi saada lähetteen puheterapiaan.
joudun nyt poistumaan palstalta mutta palaan myöhemmin katsomaan jos joku on vielä vastannut.
Kiitos jo vastanneille; ruusu teille @--}---- tuntuu hyvältä saada keskustella asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heipä hei vielä!
Minusta on ihan ok, että sulla on aika psykologille. Niin meidänkin lapsi sai (unohdin mainita sen, siis puheterapeutin tutkimuksen jälkeen). Neuvolapsykologi teki kattavan tutkimuksen, jossa kartoitettiin tyttäreni kehitys, siihen tietenkin sisältyi myös puheenkehityksen tutkiminen. Muös psykologi voi
kartoittaa puheenkehityksen ja ohjata puheterapeutille.
Neiti kävi muistaakseni 5 x tunnin psykologin juttusilla, ilman vanhempiaan. Eli tuo jo kertoo siitä, mien kattavasti tutkittiin :) Aivan selkeästi tuloksena tuli (siis silloin 4 vuotias), että puheenkehitys oli 1 - 1,5 vuotta kehitystä jäljessä, kuulomuisti kapea, se ei korjaannu koskaan. (Pitää mainita, että motoriikka, visuaaliset taidot ja hahmottamiskyky oli 7 -vuotiaan tasolla :)) Monesti jokin toinen ominaisuus kompensoi heikompaa.
No, siitä sitten taas tutkittiin, kuten edellä sanoin. Lääkäri kehotti hakemaan tytölle päiväkotipaikkaa kuntoutusmielessä (ihana lääkäri; hän sanoi, että vanhempien ei tule olle lapselle psykologeja ja opettajia, vain vanhempia. Että päiväkodissa tehtäisiin kunnollinen HOJKS lapselle, jonka mukaan edettäsiin).
Sain todistuksen, jossa lääkäri suositti lapselle päivähoitopaikkaa, muut lapseni hoidin ja hoidan edelleen kotona. Lapsi todellakin pääsi pieneen integroituun päiväkotiryhmään. Tämä siis vuosi ennen eskaria. Lapsi oli päiväkodissa 4 tuntia päivässä.
Kehitys oli VALTAVA sen vuoden aikana, kun oli ammattilaiset ryhmän opettajina! Siitä sitten eskariin, se oli ihan normaali ryhmä, johon lapseni takia oli otettu toinen aikuinen tueksi (sitä ei muut vanhemmat ja lapset edes tienneet, oli avustajan nimikkeellä, oli apuna kaikille). Edelleen lapsella oli HOJKS, jolla seurattiin kehitystä.
Eskari meni hyvin, selviytyi hyvin. Tosin käytös oli vielä omanlaistaan, mutta siinä kehityttiin koko ajan.
Oli uskomatonta, miten paljon jännäsin koulun alkamista, vähän luulin, että lapsi ei kouluun pääsekään. Kun lapsen ÄLYSSÄ ei ole mitään vikaa, hän toki kyseli, mihin kouluun hän menee jne, mutta kun mietitytti ne oppimisvalmiudet: ymmärtääkö tarpeeksi, jotta oppii lukemaan normaalimenetelmin jne. Ja kun en voinut mitään luvata, kun tiesin, että koulukypsyystestit pitää tehdä ensin, ja sekä eskarin henkilökunta että terveyskeskuspsykologi että hoitava neurologi sanoo sanansa asiaan.
Koulukypsyystestit tehtiin, ja voit uskoa, miten onnellinen olin: KAIKISSA osa-alueissa lapseni oli ikäisensä tasolla. Joissain puheenkehitysosioissa tosin "heikolla" tuloksella, osassa "ikäistensä keskitasolla" ja osassa jopa ylitti ikäistensä keskitason! Ja ajattele, vain pari vuotta aiemmin oli 1 -1 ,5 vuotta jäljessä :)
Koulu lähti todella hyvin käyntiin. Lapseni luokalla on 10 oppilasta, opettajina (2 kpl) vankat ammattilaiset, jotka on vetäneet näitä pienryhmiä jo 17 vuotta, kohta 18 :) Lapseni oppi lukemaan parissa kuukaudessa, matematiikka on erityisen lahjakas. Pienluokalla on se mahtava puoli, että siellä on yleensä pari opettajaa, oppilaita vähän, ja taitoa opettaa erilaisin ominaisuuksin varustettuja lapsia. Kaikki ei opi samalla tavalla, osa oppii kuuntelemalla, osa näkemällä, osa esimerkkien voimin.
Ja vielä pitää sanoa: terveyskeskuspsykologi sanoi, että ei ole mitään syytä, miksi koulua ei aloitettaisi. Ja syy, miksi on pienluokalla on se, että ADHD-piirteistä impulsiivisuus ja keskittymishäiriöt voisivat olla jarruna tavallisella luokalla. Ei enää puheenkehitys, oppimisvalmiudet oli jo normaalin ikäistensä tasolla.
Tällä paikkakunnalla tosin pienluokkaan tarvitaan todellinen syy; ilman "diagnoosia" tai vahvaa perustetta sinne ei pääse. Ja se on hyvä se :)
Onpa hyvä, että sinulla on jo aika annettuna ja lapsi vielä noin pieni :) Ja pyydän sinua ajattelemaan KAIKESSA sitä, mikä on lapsellesi parhaaksi. Meidän vanhempien osa on miettiä, miten turvaamme lapsellemme mahdollisimman hyvät elämäneväät, ja ongelmia kieltämällä ei saavuteta mitään hyvää. Siitä, että lapsi pääsee puheterapeutille, saa tukea, pääsee pienryhmiin, jopa mahdollisesta diagnoosista - niistä kannattaa olla sydämestään iloinen :) On loittovoitto, että suomessa on mahdollisuus ihan tavallisellakin tallaajalla näihin erityispalveluihin :)
Kysy ihmeessä itse lääkäriltä, mitä mieltä hän on siitä, olisiko päiväkoti hyvä asia lapsellesi kuntouttavana paikkaja. Minä otin itseasiassa sen puheeksi lääkärille, kun myös epäilin omia kykyjäni tässä asiassa.
Lääkäri oikein huokaisi ja sanoi juuri miettineensä, löytääkö sopivat sanat, jotta minä (kotiäiti) en loukkaantuisi asiasta. Että hän siis on sitä mieltä, että antaa ammattilaisten hoitaa kuntoutus ja vanhempien olla vain vanhempia rakastavana sylinä.
Meillä lapsi oli sen 4 h päivässä, heti aamusta olikohan se 8:30 - 12:30. En nähnyt järkeväksi antaa olla pitempään: seuraavana ohjelmassa olisi ollut tunnin lepohetki, välipala, reilu tuntia vielä opetusta tms. ja sitten tunnin ulkoilu. Eli en halunnut lapseni nukkuvan siellä, en halunnut maksaa täydestä päivästä, kun sille ei olisi saanut "kuntouttavaa vastinetta".
Ja vielä: tuo vuosi oli lapselle monessakin mielessä hieno kokemus. Suuressa sisaruskatraassa hän sai kerrankin jotain, jota ei tarvinnut jakaa, oman hetken päiväkodissa, se oli hienoa se :)) Jotain omaa, vain hänen juttuaan.
Kovasti onnea tutkimuksiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sulle 3 että jaksoit kertoa noin katavasti kaikesta!
Sain eväitä eteenpäin tässä tilanteessa.
Täytyy pitää mielessä se päiväkotiasia vaikka se tuntuu ahdistavalta...
Meillä lapsella F83, välillä ehdoteltiin dysfasiaa. Lapsi on käynyt nyt 1,5v sekä puhe & toimintaterapiassa. Ja päiväkotipaikka on kahden lapsen paikalla. Noilla terapioilla ainakin on ollut tosi suuri merkitys meille. Päiväkodista en osaa sanoa. Tämän kunnan muutosvauhdilla kukaan ei pysy missään mukana.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä.. "yhma" tarkoittaa "uhma"