Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kiitos kannanotoista!

Vierailija
12.05.2009 |

Kai tässä on ongelma oma pelkuruus. B:n kanssa juttu on niin alussa, että pelottaa, vaikka ollaankin keskusteltu tärkeistä asioista alusta asti ja meillä on hyvin samanlaiset arvot. B on ihana ihminen, sivistynyt, lahjakas, sosiaalinen ja ajattelee monista asioista samoin kuin minä. Yhteistä arkea ei olla päästy kokeilemaan, mutta epäilen että siinä vois tulla hankaluuksia, kun jossain suhteessa ollaan erilaisia luonteita (mä boheemi, B hyvin järjestelmällinen jne.) Toisaalta ollaan yhdessä puitu aiempia pieleen menneitä ihmissuhteita ja mietitty, miten jatkossa välttää tietyt karikot. Lisäksi meillä muutama erittäin vahvasti yhdistävä tekijä lapsuudesta.



Mulla on edelleen hyvin vahvoja tunteita A:ta kohtaan ja koko tuo aikalisän otto suhteesta oli todella vaikea ratkaisu. Lisäksi mun lähipiiri on kovasti arvostellut mun ratkaisua (ne tosin eivät tiedä noita A:n huonoja puolia, kun en ole niistä paljoa puhunut). A on tavallaan onnistunut kietomaan mut pahasti pikkusormensa ympärille ja siitä on vaikea irrottautua.



Tuloista sen verran, että itse olen vähän yli keskituloinen enkä tarvitse siis miestä elättämään itseäni. B on vasta luomassa uraa (on esim. opiskellut pitkään ja monipuolisesti), joten vaikea sanoa mikä tilanne olisi 10 vuoden kuluttua. Luultavasti tulee olemaan korkeammin koulutettu kuin A. Itse olen köyhästä perheestä, jossa kuitenkin on ollut paljon rakkautta. Mieluummin se kuin vaikutelma A:n lapsuudenkodista (rahaa on ollut vaikka kuinka, mutta lapsia ei ole taidettu juuri rakastaa).



Geeneillä viittasin muutamaan terveysasiaan, suvussa esiintyviin sairauksiin ja lähisukulaisiin. Lähinnä mietin törkeän itsekkäästi, että jos kasvattaisin jomman kumman miehen lapsen ihan yksinäni (eli miehen persoonalla ei olisi vaikutusta asiaan), niin kumman miehen haluaisin lapseni biologiseksi isäksi. Tyhmää varmaan myönnetään. Jos taas pitäisi valita kasvattaja lapselleni, se olisi ehdottomasti B.



Joten alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että olen ratkaisuni tehnyt. Taida mennä kosimaan samantien herra B:tä. :)



ap

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla