Tapahtui pikkukylän hiljaisella kevyen liikenteen väylällä:
Työnsin rattaissa kuopustani ja esikoinen käveli vierellä pitäen rattaista kiinni. Kuljimme nätisti tien vasenta reunaa (joka on lasten kanssa turvallisempi, koska on kauempana autotiestä). Vastaan tuli pyöräilijä ja siirryimme vielä reunempaan, jolloin yli puolet väylästä jäi vapaaksi. Eukko ei kuitenkaan lähtenyt vapaata puolta kohti, vaan tuli suoraan päin. Lopulta kysyi, mistä ajattelin päästää hänet ohi. Näytin sitten tuota vapaata aluetta, että tuolta mahtuu. Eukko ei edelleenkään reagoinut muuten kuin pysähtymällä eteemme ja sanomalla, että minun kuuluu väistää, vaikka minulla onkin lastenvaunut, koska kevyen liikenteen väylillä kaikki kulkevat oikeaa puolta!
Olin aivan suu auki, mutta sain sitten sanottua, että tuo sääntö on kyllä tainnut muuttua. Eukko kuuli kai, että sanoin tuon säännön tainneen unohtua, koska hymähti jotain tyytyväisenä itseensä ja jatkoi lopulta matkaa.
Kaikkea sitä tapahtuukin.