Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen kanssani, muttei halua kihloihin
12.05.2009 |
Meillä on lapsi toiveissa, ehkäisy on jätetty pois. Mies on ihan täysillä mukana hommassa, toivoo lasta ehkä jopa enemmän kuin minä.
Olen nyt sitten puhunut, että haluaisin myös naimisiin, kun lapsi tulee. Joko ennen lapsen syntymää tai pian sen jälkeen. Mies ei kuitenkaan halua. Eilen sai sitten kakistettua ulos, ettei USKALLA.
Ihmettelen asiaa. Mies on jotenkin vaikeana, ei osaa mitenkään analysoida omia tunteitaan tai pohtia niiden järjellisyyttä / järjettömyyttä.
Miehen omat vanhemmat ovat eronneet aikoinaan todella riitaisasti ja miehen mukaan tämä esimerkki pelottaa. Olemme kumpikin sitä mieltä, että mahdollista eroa vältetään viimeiseen asti, jos niitä lapsia joskus siunaantuu.
Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta ja olemme asuneet yhdessä lähes koko ajan. Koen (ja mieskin kokee), että tunnemme toisemme hyvin ja että suhde on onnellinen ja tasapainoinen.
Mietityttää vaan tuo miehen uskaltaminen / pelokkuus. Toivottavasti pääsee asian yli.
Onko kellään kokemusta? Kuinka eteenpäin? En halua painostaa miestäni mihinkään suuntaan. Itse en myöskään halua häitä, vaan avioliittoon mieheni kanssa.
Kommentit (20)
jos ei miehesi halua sitoutua sinuun, ei hän taida olla kovin sitoutunut perheeseenkään, ja se ei taas lapsen kannalta ole hyvä juttu. Ensin päättäköön mies, haluaako sitoutua elämänmittaiseen projektiin nimeltä perhe, vai ei. Tämä on oman mieheni mielipide, hän kun nimittäin ehdottomasti oli itse sitä mieltä, että naimisiin mennään ennen lapsia, mulle ei olisi ollut niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta naimisiin ei...onpa hieno mies.
Mieti mitä haluat ja priorisoi. Jos hän on sun elämäsi mies, niin jos nyt lapsen teette avoliittoon niin siinä menee sun viimeinen painostuskeinosi mitä naimisiinmenoon tulee.
Minä en itse olisi asunut edes noin kauan yhdessä lapsettomanakaan ilman avioliittoa. Hääpäivä oli jo sovittu (alle puolen vuoden päähän) kun muutettiin virallisesti yhteen.
Minun mieheni on kertaalleen eronnut (yli 10 vuotta sitten) ja meillä on nyt kaksi lasta. Olisin halunnut naimisiin mutta pitkien keskustelujen ja miestäni paremmin ja paremmin oppimaantunteneena tajusin että naimisiinmenosta on hänellle aikaisemman eron takia tullut "musta mörkö" jota ei voi järjellä käsittää. Meillä on hyvä perhe, olemme hoitaneet paperiasiat sovussa, ja en enää puhu tai haaveile naimisiinmenosta. Jokaisella meillä on sellaisia selittämättömiä asioita joita ei järkisyillä voi perustella. Nyt sinun täytyy tehdä päätös itsesi kanssa; tuntuuko siltä että miehesi on henkisesti sitoutunut sinuun ja mahdolliseen vauvaan? Tuleeko hänestä hyvä isä? Jos vastaat kyllä, niin siitä vaan, mitkään sormukset ei muuta sitä perustetta.
mutta naimisiin ei...onpa hieno mies.
Mieti mitä haluat ja priorisoi. Jos hän on sun elämäsi mies, niin jos nyt lapsen teette avoliittoon niin siinä menee sun viimeinen painostuskeinosi mitä naimisiinmenoon tulee.
Minä en itse olisi asunut edes noin kauan yhdessä lapsettomanakaan ilman avioliittoa. Hääpäivä oli jo sovittu (alle puolen vuoden päähän) kun muutettiin virallisesti yhteen.
Ihmiset ovat erilaisia. Ymmärr'än, että miestäni pelottaa. Hän tajuaa järjellä, että lapsi on suurempi sitoumus (elinikäinen) minuun kuin naimisiinmeno. Avioliitostahan voi aina erota, en siis näe avioliittoa mitenkään ikuisena.
Enpä teistä paljon apua saanut. Rakastan miestäni, haluan saada lapsen hänen kanssaan ja mennä naimisiinkin, kun hän kokee itsensä olevansa valmis siihen.
Pitää vaan jatkaa asian käsittelyä yhdessä, ilman painostamista.
ap
mies ei halua yhdistyä kanssasi
Hän haluaa vauvan ja vapauden juosta kukasta kukkaan
Avoliitossahan ei petä ketään vaikka toisen sänkyyn eksyisikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on kertaalleen eronnut (yli 10 vuotta sitten) ja meillä on nyt kaksi lasta. Olisin halunnut naimisiin mutta pitkien keskustelujen ja miestäni paremmin ja paremmin oppimaantunteneena tajusin että naimisiinmenosta on hänellle aikaisemman eron takia tullut "musta mörkö" jota ei voi järjellä käsittää. Meillä on hyvä perhe, olemme hoitaneet paperiasiat sovussa, ja en enää puhu tai haaveile naimisiinmenosta. Jokaisella meillä on sellaisia selittämättömiä asioita joita ei järkisyillä voi perustella. Nyt sinun täytyy tehdä päätös itsesi kanssa; tuntuuko siltä että miehesi on henkisesti sitoutunut sinuun ja mahdolliseen vauvaan? Tuleeko hänestä hyvä isä? Jos vastaat kyllä, niin siitä vaan, mitkään sormukset ei muuta sitä perustetta.
Joku ymmärsi, mistä on kyse.
Uskon, että mieheni on sitoutunut minuun ja taatusti myös lapseen. Miehen vanhempien avioero on vaikuttanut mieheeni myös sillä tavoin, että hän ymmärtää ehjän perheen arvon. Hän on itse sanonut, että tekee kaikkensa, etteivät hänen omat mahdolliset lapsensa joudu koskaan kokemaan samaa. Koen tämän hyvin positiivisena asiana.
ap
miehen kyvystä olla vastuullinen vanhempi ja perheenisä ennen kuin teette sitä ensimmäistäkään.
Miten mies osallistuu yhteisiin kotitöihin ja elinkustannuksiinne? Meneekö usein kaverit sinun edelle? Käykö usein baareissa, käyttääkö usein alkoholia ja miten paljon? Pelaako netissä tai muuta yhtä epäkypsää? Onko valmis tinkimään seksistä ja yöunista pikkulapsiaikana? Onko valmis tinkimään omista menoistaan asettaen perheen etusijalle? Nämä ovat paljon tärkeämpiä kuin se, ollaanko virallisesti aviossa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei halua yhdistyä kanssasi
Hän haluaa vauvan ja vapauden juosta kukasta kukkaan
Avoliitossahan ei petä ketään vaikka toisen sänkyyn eksyisikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[Joku ymmärsi, mistä on kyse.
Aika moni muukin on tainnut ymmärtää, mistä tässä on kyse. Kyse on siitä, että miehesi tahtoo vauvan ilman kummempaa sitoumusta. Sinä voit selitellä asiaa itsellesi ja meille miten ikinä tahdot, mutta faktat ovat faktoja. Voithan sinä sen lapsen tehdä, mutta ymmärrä, että periaatteessa saata joutua karhuamaan elarit ns pitkän kaavan mukaan:
(haaste isyystutkimukseen, isyyden toteaminen (ei tunnustamista), kieltäytyy elareista, niiden anominen kelalta ja kaikesta muusta vastaat sitten yksin)
Kaikki vaan eivät olisi valmiita tekemään lasta ilman sopimusta avioliitosta. Itse olen sen verran vanhakantainen, että minusta avioliitto on ainoa todellinen tapa sitoutua ja siksi en lähtisi enkä lähtenyt lasta hankkimaan ennen sitä. Mitään hääihanuutta en silti halunnut, vaan aivan arkisesti perjantaina lounastauolla kävimme maistraatissa tahtomassa. Omat vanhempani ovat myös muuten riitaisasti eronneet, joten ymmärrän mistä puhelet, mutta vanhempani elävät omaa elämäänsä ja minä omaani eikä heidän kohtalonsa määrää minun kohtaloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko erosta jotenkin vähemmän riitaisa, jos ei olla aviossa?
Onko vastuu lapsista jotenkin pienempi kuin avioliitto?
Avoero on helpompi, mutta rahalliset seuraamukset voivat olla todella vaikeita, kun ruvetaan jakamaan omaisuutta.
ole yhtään sen kummempi sitoumus kuin avoliittokaan, on avioerotkin keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai hän tietää, ettei kihlauksella ole mitään lainvoimaa nykyään. Ei kihlausero ole mikään iso juttu, ei sen kummempi kuin avoerokaan varsinkin kun avoliitossa jo olette.
Älä nyt anna höynäyttää itseäsi, hyvä ihminen.
naiset lapsia tekee.
miehen kyvystä olla vastuullinen vanhempi ja perheenisä ennen kuin teette sitä ensimmäistäkään.
Miten mies osallistuu yhteisiin kotitöihin ja elinkustannuksiinne? Meneekö usein kaverit sinun edelle? Käykö usein baareissa, käyttääkö usein alkoholia ja miten paljon? Pelaako netissä tai muuta yhtä epäkypsää? Onko valmis tinkimään seksistä ja yöunista pikkulapsiaikana? Onko valmis tinkimään omista menoistaan asettaen perheen etusijalle? Nämä ovat paljon tärkeämpiä kuin se, ollaanko virallisesti aviossa vai ei.
Olen myös avioliiton kannattaja, mutta ennen kaikkea kanntaa miettiä miten mies tulee perheenne elämään osallistumaan.
mitään yhteyttä valmiudelle noihin luettelemiisi asioihin? Minusta yhteys on ja se on vahva.
Olen myös avioliiton kannattaja, mutta ennen kaikkea kanntaa miettiä miten mies tulee perheenne elämään osallistumaan.
Jos sana "avioliitto" aiheuttaa miehessä tuollaisen tunnereaktion, auttaisikohan jos kävisitte yhdessä asianajajan juttusilla ja hän kertoisi, mitä papereita kannattaa tehdä, jotta avoliitossa olisi lähelläkään sitä asemaa, mitä avioliitossa? Eli asianajaja kertoisi keskinäisistä testamenteista, ominaisuuden nimikoinnista, muusta vastaavasta ja neuvoisi, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon. Näin saisitte paperiasiat jonkinlaiseen kuntoon, vaikka olettekin vain avoliitossa. Ehkä se auttaisi miestä näkemään, että avioliitossa on puolensa, eikä sen tarvitse olla mikään "juttu". Eihän se teidän arkeanne muuttaisi!
Meillä käytiin vastaavassa tapaamisessa avioehdon tiimoilta ja oli kyllä antoisaa, oppi uusia asioita ja kuuli semmoiosen ihmisen kokemuksia, joka työkseen selvittelee esimerkiksi perinnönjako- tai eroasioita.
Se on totta että lapsi on iso sitoumus ja sitoo puolisoita. Mutta lapsi sitoo vanhemmat huolehtimaan lapsesta yhdessä, mutta ei välttämättä sitoutumaan toisiinsa. Sen sijaan naimisiin meno olisi selvä osoitus siitä, että miehesi on valmis sitoutumaan tosissaan myös sinuun jo ennen kuin hankitte lapsia.
En ymmärrä, miten naimisiinmeno voi olla niin pelottava sitoumus, jos lapsia on kuitenkin valmis tekemään. Miksi olisi niin ahdistavaa sitoutua tosissaan rakastamaansa ihmiseen?
Aloita ehkäisy uudestaan ja käytä niin kauan että naimisiinmenoasia on miehen kanssa sovittu. Muuten olet lapsen kanssa ihmettelemässä, miksei mies halua naimisiin. Avoliiton huonoista puolista on täälläkin jauhettu monet kerrat.... olisit juridisesti aika heikoilla.