Tämä toimi minulla

Olin itse polttanut 14 vuotiaasta (eli n. 11 vuotta) aina silloin tällöin, käytännösä noin muutaman kerran vuodessa. Täysipäiväisesti olin polttanut 6 vuotta 10-20 röökiä päivässä. Kun tulin raskaaksi, lopetin kuin seinään. Se oli yllättävän helppoa vaikka toki monesti teki mieli kovastikin! Näitä asioita kuitenkin kelailin:



1) Minulla ei ole oikeutta päättä lapseni puolesta "poltaako" hän tupakkaa vai ei. Ei varsinkaan raskauden aikana milloin hänen koko elimistönsä kehittyy. Ehkä hän ei halua tupakan leimaavan alkuvaiheen kehitystään. Voihan olla että hän haluaa urheilijaksi ja myöhemmin olisi minulle todella kiukkuinen tupakoinnista. Mahdollinen tupakointi olkoon hänen valintansa ei minun.



2) Siskoni poltti raskausaikanaan, sillä hän oli todella pitkään tietämätön raskaudestaan (pitkä tarina =D ). Lapsi on aivan terve, mutta hänellä on pienoisia oppimisvaikeuksia. Olen lukenut että nämä SAATTAVAT johtua tupakoinnista. Niin tai näin, en halua ottaa riskiä.



3) En ole koskaan pitänyt omasta riippuvuudestani tupakkaan. Niinpä en halua, että lapseni yhdistää tupakantuoksun äitiinsä tai isäänsä eli turvallisuuden tunteeseen, rauhaan ja rakkauteen. Mikäli tupakan tuoksu rauhoittaa lapseni ja hän yhdistää tuoksun turvallisuuteen eikö ole todennäköisempää, että hän alkaa vanhempana polttaa. Olisi ikävää nähdä oman lapseni sairastuvan esim. keuhkosyöpään.



Toisinsanoen, lopetin pelkästä halusta lopettaa. Sekään ei ollut täysin vaivatonta, mutta näitä asioita miettiessä oli helppo päästä mieliteon yli aina kun se yllätti. Niin sanotusti tupakka kerrallaan. Luulisin, että samaa vaatisi alkoholismista toipuminen. Täytyy olla täysi oma halu ja vakaa päätös ja sen jälkeen taistella sekunti, minuutti ja tunti kerrallaan. En koskaan ajatellut etten koskaan enää polta. Ajattelin aina, että nyt en polta. En tätä tupakkaa. Onneksi oireet helpottavat melko nopeasti.



Tsemppiä kaikille tuleville äideille ja onnea niille jota yrittävät lopettaa.