Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni siskoni on kiittämätön ihminen.
16.12.2008 |
Kun sai kuulla äitimme vakavasta sairaudesta, alkoi siskoni miettimään ensimmäisenä onko periytyvää.
Lahjoista ei oikein kiitä. Esim kerran ostin Marimekon pussilakanat ja tyynyliinat, maksoi yli 1oo euroa. Valitti niistä että pistelee.
Mielestään vanhemmat ei tue häntä tarpeeksi kun joutui ottamaan asuntolainaa. Siis vanhempien kuuluisi antaa ennakkoperintöä ja rahaa joka kuukausi.
On jo yli 30-vuotias. Muuttuuko koskaan? Tämä taitaa olla esikoisella tyypillistä käytöstä koska itse en odota vanhempieni elättävän minua.
Kommentit (7)
Mutta kuulostaa kuopuskäytökseltä enemmän. Taitaa perheen esikoinen olla perheen "vauva" AP:n tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisivat tehneet kuinka paljon lapsen eteen. Toisille ei riitä mikään.
Totesi ylpeänä, että hän ei ainakaan tarvitse vanhemmiltaan mitään, eikä hän halua, että hänelle annetaan mitään. Asui vanhempiensa hänelle ostamassa asunnossa, (joka siis oli vanhempien nimissä) ajoi vanhempiensa hänelle ostamalla autolla (joka oli vanhempien nimissä) ja vanhempansa ostivat hänelle kaikki huonekalut asuntoon, ja ruokaa, ja vaatteita, ja käytännössä kaiken, mitä hän käytti.
Ei siinä mitään, miehen vanhemmat ovat myös miehelleni olleet avokätisiä, kyse ei ollut kateudesta, mutta huvitti vain tämän nuoren naisen ylpeys siitä, että hän ei ainakaan halua mitään. Ei varmaan tarvitse haluta, jos saa kaiken ilmaiseksi pyytämättä.
ja aina saa kuulla, että on hemmoteltu ja saanut varmaan kaiken valmiina. Näin ei todellakaan ole!
Esim. anoppi oli tätä mieltä, vaikka ei tiedä mun lapsuudesta tai kasvatuksesta mitään...hän sensijaan suosii kuopustaan (miehen veli), tälle on maksettu koulutus ulkomailla, matkoja, autettu rahallisesti asuntojen remonteissa jne.
Huvittavinta minusta oli, kun me saimme ensimmäisen lapsemme, osti lapselle toki lahjoja, mutta antoi saman määrän rahaa veljelle (jolla siis ei ollut lapsia). Kun veli vaimoineen sai lapsen meille ei annettu rahaa samaa määrää, kuin mitä lapsen lahjoihin meni...mutta toisaalta meillä on varaa kustantaa itsellemme mitä haluamme, eli eipä tuosta olla kovin tuohtuneita lähinnä huvittaa.
Yksi joulu mun miehen kanssa autettiin joulun järjestelyissä tiskailtiin jne siellä kun se oli ollut leikkauksessa eikä saanut sitten rehkiä. Saatiin vaan kyrpiintynyttä naamaa eikä kiitosta ollenkaan :( eikä tää oo ainoa kerta kun käyttäytyy näin. Silti ollaan parhaat kaverit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikemminkin niin päin, että kuopukset ovat keskimäärin lellitympiä ja esikoisilta taas odotetaan aikuisempaa ja itsenäisempää käytöstä varhemmin.
Tottahan se silti on hyvin yksilöllistä ja kiinni geeneistä, kasvatuksesta ja perheen sisäisistä suhteista.
Et kerro esim. sitä, miten paljon teillä on ikäeroa ja miten paljon SINUA on kotoa tuettu. Voi olla, että isosiskosi on sinulle kade ja siksi narisee.
Itse olen esikoinen ja olen samassa tilanteessa sun kanssa...Perheen kuopus on meillä se valivalimullekaikki.