Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtaudut, kun joku sinua iäkkäämpi kokee ikänsä perusteella olevansa
11.05.2009 |
kykenevä neuvomaan ja opastamaan sinua asioissa, joista tämä ei tiedä mitään?
Tarkoitan tässä lähinnä jotain ihmistä, joka ei ole koskaan matkustanut ulkomaille eikä muuttanut kotipaikkakunnaltaan minnekään. Yhdessä ja samassa työpaikassa on oltu peruskoulusta asti ja tuskin edes elokuvissa ja teatterissa käynyt.
Jos tämmöinen henkilö alkaa neuvomaan sinua jossain itseäsi koskevassa asiassa ylimielisesti tyyliin "kyllä minä tiedän kun olen sinua vanhempikin", niin mikä rehellisesti on ensimmäinen ajatuksesi?
Kommentit (14)
Kuuntelen kyllä, mutta midän idioottina ketä tahansa joka alkaa neuvomaan tietäväisenä vaikka ei kyseessä olevasta asiasta mitään tietäisikään. Eri asia on sitten jos kyselee ja ehdottaa jotain tyyliin ei ole omaa kokemusta joten en ole varma toimiiko ajatus x tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja teen niinkuin itse parhaaksi näen, jos taas tarvitsen neuvoa kysyn sitä ihmiseltä jolla on asiasta tietoa.
Itse en ole montaa matkaa, muuten kuin seuramatkoja tehnyt, asunkin synnyinkodissani. Silti neuvon tytärtäni joka on yksin lähdössä Lontooseen tapamaan "ystävää" olemaan varovainen ja harkitsemaan tarkoin onko järkeä lähteä.
ja kummallisena, jos joku alkaa sormi pystyssä antamaan ohjeita varsinkin sen perusteella, että on minua jonkin verran vanhempi mutta ei millään tavalla hankkinut elämänkokemusta alueelta, jossa minua neuvoo ja opastaa. Anteeksi nyt vaan.
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä pahaa on toisen neuvomisessa... Syökö se itsetuntoa vai mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toki ikäeroa ja arvostan sinua ihmisenä, mutta oma elämäni on aivan toisenlaisissa kannattimissa, kuin sinun elämäsi ja teen OMAT ratkaisuni itsenäisesti.
Tarvittaessa teitittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämmöinen henkilö alkaa neuvomaan sinua jossain itseäsi koskevassa asiassa ylimielisesti tyyliin "kyllä minä tiedän kun olen sinua vanhempikin", niin mikä rehellisesti on ensimmäinen ajatuksesi?
Jollekin mummelille hymyilen ja myöntelen ja teen niinkuin itse parhaaksi näen. Jos neuvoissa on järkeä, en jätä niitä käyttämättä ihan vaan uhmaamisen takia ;).
Kovin sitkeälle tuypille saatan lopuksi sanoa, että kiitos, mutta meillä tehdään näin.
Jos neuvoja on kovin ylimielinen tai hyökkäävä tai puuttuu täysin yksityisasioihin (tyyliin lapsiluku tai miehen valinta), saatan näpäyttää faktoilla, eli mainita kokemuksesta tai koulutuksesta, jos ovat oleellisia. Yleensä en viitsi vaivautua.
Sanon että "Kiitos neuvosta Eila, mä lupaan muistaa ton" tai "soitan sitten sulle jos tulee ongelmia".
En siis osaa olla kokonaan piruilemattakaan, kun ei ne sitä huomaa kuitenkaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen ettei voi neuvoa jossain asiassa joka koskee ihmistä???
Tai siis sain sen käsityksen että hän ei kuitenkaan neuvonut sinua juuro esim matkustelussa tms... voihan hän tietää esim ihmissuhteista tai luonteesta paremmin kun on vanhempi ja ehkä jossain muissa asioissa kokeneempi. Eikä hän välttämättä itse ole kokenut mutta vaikka seurannut jotain ihmistä joka on kokenut jotain. Vaikee selittää mutta mikset sit vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
äitini onkin saman ikäinen. Ihan hyvässä hengessä herjataan toisiamme. Kumpikin tietää paremmin sen vuoksi kun on nuorempi tai vanhempi kumpi nyt tilanteeseen sopii parhaiten. Jos ollaan väärässä jompikumpi tai kummatkin niin ei syö itsetuntoa myöntää olleensa väärässä. Jotkut asiat hän vain tietää paremmin koska on yksinkertaisesti elänyt pitempään ja minä taas koska olen lukenut enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitähän on pubit pullollaan. Kantiksia jotka ei oo käynyt viimeiseen 20 vuoteen muualla kuin kotona kaupassa ja kantispubissaan, ja tietävät silti kaikesta kaiken kaikkia muita paremmin.
Onneksi ei oo enää tullut pubeissa notkuttua.
"halvalla". Pikemminkin neuvomisesta suuttuvan/loukkaantuvat ihmisen näen sellaisena, joka ei osaa vielä olla omien valintojensa kanssa sinut. Toki joskus voi ohittaa sen nopeasti, jos se alkaa käydä rasittavaksi, mutta ei kai sellaista kukaan aikuinen varsinaisesti loukkaavana pidä. Kyllä maailmassa riittää ihan loukkauksia muutenkin, ettei niitä tarvi sentään pikkuasioissa nähdä.
ja kummallisena, jos joku alkaa sormi pystyssä antamaan ohjeita varsinkin sen perusteella, että on minua jonkin verran vanhempi mutta ei millään tavalla hankkinut elämänkokemusta alueelta, jossa minua neuvoo ja opastaa. Anteeksi nyt vaan.
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä pahaa on toisen neuvomisessa... Syökö se itsetuntoa vai mikä on ongelma?
Alue: Aihe vapaa
Jos neuvot on typeriä, niin jatkossa en välttämättä jaksa kuunnella vaan vaihdan puheenaihetta nopeasti. Jos taas ovat hyviä, otan opikseni tai ainakin haluaisin ottaa.
En ole ikinä ymmärtänyt, mitä pahaa on toisen neuvomisessa... Syökö se itsetuntoa vai mikä on ongelma?