Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämänmuutos?
11.05.2009 |
Vuodet vierii ja arki iskee päälle, samaa rataa töistä päiväkodin kautta kotiin, lapsille ruokaa ja koti siistiksi, sitten taas nukkumaan. Koti on kaikkea muuta kuin unelmakoti, huonolla paikalla (ei kavereita lapsille lähellä) ja kuitenkaan ei kannata muuttaa epävarman työtilanteen ym. ym. takia. Ei valoa tunnelin päässä, sillä mieheni (koulutettu ja työssään kokenut) on ulkomaalainen, minkä vuoksi on tarjolla pätkää, pätkää ja pätkää.
Niinpä mieleen hiipii ajatus elämänmuutoksesta, nykyään yhä useammin. Jospa palaisimme mieheni kotimaahan Etelä-Eurooppaan, hankkisimme sieltä yhteisen yrityksen jostakin kivalta paikalta ja pyörittäisimme sitä.
Uskaltaisitko? Omaa rahaa kasassa (jos myydään asunto Suomessa) n. 150 000 euroa, jolla saisi hankittua velattoman kodin sieltä päästä, yritys itsessään ei vaatisi suuria investointeja mutta sisältäisi normaalit yritystoiminnan riskit. Tukea siellä päässä saatavilla yllin kyllin.
Kommentit (4)
Lähtisimme ehdottomasti miehen kotimaahan! Olen kerran lähtenyt pois Suomesta, lasten kanssa, eikä ollut minkäänlaista "matkakassaa", eikä odottanut koti Suomessa tms.,mutta sekin meni ihan ok, vaikka lopulta Suomeen palasimme. Nyt on taas valtava kaipuu pois täältä, en todellakaan kestä olla täällä,mutta ilman sitä "rahan tuomaa turvaa" en enää viitsi toista kertaa lähteä. Jos olisin noin onnekas kuin te, en miettisi hetkeäkään, vaan olisimme kaukana täältä, sukulaisten keskuudessa, myös omia juttuja tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat ravanneet ees ja taas, ees ja taas... Se toinen kotimaa on aina näyttänyt toisesta katsottuna paremmalta - muttei ole sitä sitten ollutkaan.
Ja jos pätkätyön epävarmuus stressaa sinua, mitä luulet yrittäjän elämän sitten olevan muuta kuin täyttä epävarmuutta? Vailla työttömyysturvaa ja jos olisit vieraassa maassa, et tuntisi sen systeemejä, eikä siellä ole ehkä tätäkään sosiaaliturvaa tai palvelutasoa.
Yrittäjä voi tehdä itse jotakin sen eteen, että leipää riittää tulevaisuudessakin. Miehelläni on sen sijaan Suomessa sellainen tilanne pätkätyöläisenä, että hänen spesifillä alallaan aukeaa työpaikka tai pari vuodessa, ja nekin määräaikaisia. Enimmäkseen vain osa-aikatöitä tarjolla :-(
Hän on kyllä kouluttautunut lisää Suomen-vuosina, mutta jos hän ei kokonaan vaihda alaa - eikä haluaisi, kun kuitenkin viihtyy tosi hyvin työssään silloin kun sitä on - niin pätkätyöstä ei milloinkaan pääse eroon. Jos yrittäjä pistäisi sen saman tuntimäärän yritystoimintaansa kuin mieheni on laittanut työllistämisensä edistämiseen niin aika huono tuuri saisi olla, jos ei jotenkin pysyisi leivänsyrjässä...
Toi on kyllä totta ja mahdollista, että toinen maa näyttää aina paremmalta kuin se asuinmaa. Me emme ole seilanneet edestakaisin - nyt jo 12 v Suomessa - mutta tuo minua pelottaakin. Että päätös osoittautuisi vääräksi. Lapsille en haluaisi sitä, että muutaman vuoden välein vaihdetaan maata - jos nyt elämänmuutos toteutetaan, niin päätöksen pitäisi pitää.
Kohdemaan sosiaaliturvasta en tiedä, mutta se ei varmaankaan ole Suomen luokkaa. Maassa turvataan perinteisesti perheeseen ja sukuun, ja siltä osin tilanteemme olisi miehen kotimaassa loistava. Miehen perhe+suku tukisi ihan varmasti kaikessa ja elättäisikin meitä tarpeen tullen, vaikka sellainen apu olisi tietysti minulle todella vaikeaa ottaa vastaan, jos siihen tultaisiin. Mutta yksin emme jäisi missään tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Tai harkitse sitä? Tai päättänyt pysyä entisessä? Kiinnostaisi kuulla ajatuksia.