Mistä saisin rohkeutta lähteä? siis ottaa eron? pelkään niin kauheesti mitä muut siitä tuumaa

mutta tilanne on se ett' tasan tarkkaan tiedän että loppuikääni en tässä aio olla. Kuvittelin ensin että niin kauan kunnes lapset vähän isompia mutta en tiedä kumpi on parempi, se että näkevät kun äiti on aina pahalla tuulella vai se että otan eron ja olen onnellinen alsten kanssa?



ap

Itse olen sitä mieltä, että pysyt suhteessa juuri niin kauan kun pystyt. Yrität hillitä itseäsi kiukun kanssa ja teet asioita pelkästään lasten kanssa mahdollisimman paljon.

Sitten kun et enää oikeasti jaksa tai halua, otat eron. Ja silloin kun sen aika koittaa, ei sinun tarvitse sitä kysyä mistään, vaan tiedät että teet oikein!



Silloin kun yrität ja yrität ja lopulta luovutat, niin tiedät että olet tehnyt oikein :)