Alkoholistin/alkoholistien lapset!

myös minä alan tarkkailemaan mieheni juomista jos tietty raja ylittyy. Silloin oma juhlatuuleni katoaa ja tulee levoton olo (ilmeisesti muistoja lapsuudesta), vaikka mieheni ei örvelö kuntoon ittseään juokaan, eikä ole agressiivinen tms.

Kiitos kirjoittajille, en ole siis ainut!

ap

Itselläni samanlaisia kokemuksia. Isä oli (on) juoppo ja riehui aina kännissä. Me jouduimme jo melko nuorena lastenkotiin. Mulla ainoat lapsuusmuistot isästä on, kun se riehuu kännissä. Onneksi äiti ei juonut.



Minun on myös hyvin vaikeaa suhtautua normaalisti juoviin ihmisiin. Mulla ihan sama reaktio kun mies juo: näen silmistä, kun on tarpeeksi kännissä ja mua rupeaa ahdistamaan. Olo ei ole yhtään kiva sen jälkeen ja mun on vaan pakko valittaa sille juomisestaan. Vaikka mullakaan ei ole väkivaltainen mies, niin silti tuntuu kurjalta lasten puolesta. Ja eihän humaltunut isä ole luotettava lasten hoitaja, vaikka ei riehuisikaan. :(



Itse juon silloin tällöin ja vain yhden annoksen kerrallaan. Myös mulle tulee krapula jo neljästä annoksesta. Suhtautumiseni alkoholiin on aika kielteinen ja näen paljon alkoholisteja ympärilläni, vaikka itse väittävät olevansa kohtuukäyttäjiä.

Samoin mun mieheni on alkkis perheestä ja meillä ei todellakaan käytetä alkoholia, kuin sauna olut joskus ja sekin usein alkoholiton. Meillä kaikki juhlapyhät ovat lastenehdoilla ei aina alkoholittomia kemuja, joap mun ja mieheni häät oli alkoholittomat. Tosin alkkikset oli päissään vaikak yritettiin etteivät onnistuisi mutta yhdellä oli ryyppyjä auton paksissa..

Kaiketi tämäkin on jotenkin kieroutunutta alkoholi käyttäytymistä kun ei voi ymmärtää ollenkaan humalahakuista juomista.

Itse aikoinani tein päätöksen jo lapsena, että jos mulla ikinä on omia niin ei ikinä samaa kakkaa heille mitä itse koin.

Toisaalta meillä ei myöskään teinit tunnu olevan kiinostuneita juomisesta, ovat nähneet sukulaisa änkyrässä ja se on ollut heistä typerän näkoista..

muokannut omaa alkoholinkäyttöäni niin, että lapsen edessä ei yhtä annosta enempää oteta. Esim. yksi siideri, yksi lasi viiniä on ok.



Itse olen elänyt alkoholiongelmaisen isän lapsena ja nähnyt mm. kuinka oma isä kannetaan sammuneena kotiin taksista. Mieleen on myös jäänyt se kun usein perjantaisin myös äitinikin joi. Ei änkyräkänniä, mutta muistan sen tunteen kun kaikki perheen aikuiset oli humalassa ja itse olin lapsi. Se ei tuntunut hyvältä.

Itse en juo koskaan humalaan ( saan ihan kamalan krapulan jo pienestäkin määristä, esim väkeviä en juo koskaan); tyydyn pariin lasiin viiniä/ ilta jos jotain otan. Mies juo kotona suunnilleen saman verran; joskus kaveriporukan saunailloissa tai mökkikeikoilla humalaan asti; harvoin on silloin öitä kotona -tietää että minun on edelleen vaikea suhtautua kännissä örveltäjiin-



Lapset ovat nähneet aikuisten juovan viiniä/kaljaa, he tietävät ettei silloin saa ajaa autoa ja sen, että jos juo liikaa niin tulee paha olo. Pelottavia humalakokemuksia heillä ei ole ollut.

isäni oli alkoholisti, mutta itse en ole koskaan ollut alkoholikielteinen. En toki nykyään juo muutamaa annosta enempää ikinä, yleensä riittää 1-2 lasillista kerran viikossa. Lapset ovat aina mukana juhlissa, eikä olla ikinä pohdittu alkoholiasioita miehenkään kanssa. Itse en muista pelänneeni humalaista isääni koskaan (ei ollut väkivaltainen koskaan).

Se tuntui silloin jotenkin niin normaalilta. Ainut ihmetys oli kun pikkuveljeni kanssa saimme joskus viedä tyhjiä pulloja kottikärryillä lähikauppaan niin joku tuli silmät suurina kyselemään että mistä olemme löytäneet niin paljon pulloja.

Ja aina sama vastaus: Meidän tiskipöydän kaapista.

Vasta näin jälkeenpäin olen miettinyt, että taisi sitä ööliä kulua vähän muidenkin edestä.

Ja joskus vanhempamme pitivät kortti-iltoja sukulaisten kesken kaksiossamme, me lapset nukuimme (tai valvoimme) seinän takana.

"diagnosoitu" alkoholistiksi, mutta viinanhuuruinen lapsuus tosiaan oli. Äiti oli onneksi absolutisti. Minäkin nukuin välillä siskon kanssa ulkona kun känninen isä ja äiti tappelivat sisällä. Itse en alle 20- vuotiaana juonut käytännössä lainkaan alkoholia, masennuksen myötä rupesin juomaan enemmän ja olin psykologin mielestä riskikäyttäjä, nykyisin kun en ole niin masentunut on alkoholin juominenkin vähentynyt. Silti minulla on kännissä kivempaa kuin ikinä muulloin.

Oma suhtautumiseni alkoholiin on sellainen että pojan nähden voi ottaa n. 2 siideriä ja kun poika nukkuu niin ehkä 2 lisää.

Muuten alkoholia vain kun poika on isällään. Mieheni on samoilla linjoilla ja hyvin on toiminut.

Itsellänikin sydän käpertyy kasaan kun katson suloisia lapsiani, ja ajattelen kuinka onnellisia he ovat kun perheessä ei ole alkoholistia!



Minunkin isä joi ja karkuun lähdettiin talviyöhön. Kuusi vuotiaana lohduttelin autossa itkevää äitiäni. Lapsuuteni oli tuohon kuuteen ikävuoteen saakka varpaillaan oloa. Näin kuinka isä hakkasi äitiä tuolilla ja uhkasi puukolla. Tuolloin suljimme kotimme oven viimeisen kerran. Turvakodin kautta lähdimme toiseen kaupunkiin.



Päätin, että jos minä saan joskus lapsia, ei alkoholi näyttele minkäänlaista osaa heidän elämässään! Meillä on mieheni kanssa normaali suhtautuminen alkoholiin. Saatamme ottaa muutaman siiderin / oluen lasten aikana, mutta humalaan asti emme itseämme juo tuolloin ikinä.



Sellaiset jäljet minuun on jäänyt, että huomaan tarkkailevani mieheni juomista. Sitten kun huomaan hänen silmistään, että hän alkaa humaltua, on minun juhlatuuleni tipotiessään ja alan vahtia miestäni. Samoin jos mieheni sanoo lähtevänsä parille ja tulevansa ajoissa, ja ilta venyykin, niin saan kamalan ahdistuskohtauksen. Olenkin yrittänyt sanoa hänelle, että sanoo reilusti lähtevänsä viihteelle ja että ei kannata odottaa aikaisin kotiin. Tuo lupauksen pettäminen on kamalinta!



Myös minä siedän huonosti alkoholia. Viimeksi ulkona ollessani join 4 siideriä ja oksensin seuraavana päivänä iltaan asti. Harvoin tulee otettua alkoholia tuota kahta siideriä enempää.

Erityisesti isäni on ollut alkoholisti jo vuosia. Jo lapsena oli aina viikonloppuisin humalassa. Muistan että rahsta oli paljon riitää, erityisesti enne 90 luvun lamavuosia, mutta viinaan löytyi aina rahaa. Meillä oli paljon bileita, joissa oli aikuisia ja lapsia. Grillailtiin kesällä, tanssittiin ja laulettiin ja usein oli ihan kivaa.

Vasta myöhemmin tajusin isäni olevan alkoholisti, jäi sairaseläkkeelle jo noin 55 vuotiaana ja suuri syy oli alkoholi ja sen aiheuttamat ongelmat.



Äitinikin otti, mutta en muista että olisin ikinä nähnyt hänta varsinaisesti humalassa. Ehkäpä hän otti maltillisemmin tai sitten en vain muista. Hän kuitenkin aina huolehti meistä hyvin.



Itse juon myös mielestäni liian paljon. Juon viikolla saunakaljan tai siiderin ja viikonloppuna aina jonkin verran viiniä yleensä 1-2 pulloa. Jos on vieraita voi mennä enemmänkin. lapset ovat tottuneet näkemään minulla viinilasillisen viikonloppuisin, vaikka ennen heidän nukkumaan menoaan en ole yleensä humalassa. Pienessä hirakassa olen usein lauantaisin. Valvomme mieheni kanssa yleensä myöhään, katomme telkkaa, juttelemme, harrastamme seksiä ja juomme viiniä/ mieheni olutta lauantaisin. Perjantaina juon yleensä vähemmän enkä jaksa edes valvoa niin pitkään kun on työviikko takana.