Olen kyllästynyt elämääni.

ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista miestä!

Huh, minusta tämä kuulostaa taas yhdeltä varoittavalta esimerkiltä siitä mitä av:n unelmaelämä oikeasti tarkoittaa...

Hyvä nainen, nyt itsenäisty ja näytä, että sinä ja sinun mielipiteesi ovat myös tärkeitä!

- hommatkaa siivooja kotiin. Niin ettei tarvitse siitä huolehtia. Opeta lapset ja mies viemään tavarat paikoilleen.. esim. jos ei ole paikoillaan niin löytyvät seka-korista... joka on jossain lähellä roskakoria..

- Kerro että esim. huomenna menen kirjastoon opiskelemaan. Siellä rauha ainakin paneutua asiaan..

- Heivaa telkkari pois.. Turhaa ajanhukkaa..

- Rankkaa listalle aikaa vievät asiat.. Ja mieti mistä voit luopua...

- Keskustele miehesi kanssa kunnolla. Esim. Tee hänelle oikein hyvä pihvi ja ranskikset ja punaviiniä... Kun lapset nukkuvat illalla niin keskustelette kunnolla. Tai vie lapset kylään siksi illaksi... Kysy mitä hän haluaa elämältään.. Kerro, mitä sinä haluat. Mieti se etukäteen..



olisko tuossa ideaa???

Ei enää tee mieli keskustella miehen kanssa. Aina kun yritän hän tosiaan tyrmää kaikki omat ajatukseni, syyttää että minä olen itsekäs ja ajattelen väärin ja kuvittelen väärin hänen motiivejaan ja yms.



Rahaa saan toki tuoda kotiin kunhan se ei ole kodinhoidosta pois tai vaadi mieheltä mitään panostusta perhe-elämään. Auton öljyjen vaihdostakin on jo marttyyrinkruunu päässä.



En ole koskaan saanut mieheltä yhtään rahoja itselleni. Vähän ruokaa toki mutta siitäkin maristaan ;) Olen kotiäitiyden aikana toiminut pph:na, lehtien jakajana ja kotikutsumyyjänä ja aina olen kustantanut itse lastenhoitajat siksi aikaa kun olen tehnyt jotain muuta kuin sitä kodin pyöritystä. Vaatteita ei ole ollut varaa ostaa kuin kirpparilta. Ei myöskään lapsille. Mies kyllä voi tuhlata 500 euroa uusiin sukkiin kerralla...



terkuin ap

piti ottaa siihen lainaus mutta unohtui.



Ja tosiaan nyt kun olen töissä on mies sitä mieltä että koska hän ansaitsee enemmän niin minun pitää yhä tehdä kaikki kotona. Palkkojen ero on 500 euroa, nettona n. 300...



t. ap

ei pitäisi olla mitään väliä tulojen suhteella. Silti, miten ihmeessä olet päästänyt asiat tuohon pisteeseen? Monta lasta ja minkä ikäisiä teillä on? Mitä jos lähtisit pariksi viikoksi reissuun ja antaisit ukon pyörittää koko shown?

Eikä se yhtään auttaisi että mies pyörittäisi showta pari viikkoa... kyllä hän sen hyvinkin osaisi, nimittäin karjumalla lapsia aamusta iltaan töihin. Ja sitten hän retostelisi miten paljon paremmin hän osaa kaiken kuin minä. Ja lapset olisivat erittäin ahdistuneita. Nykyäänkin he toivovat että mies pysyisi töissä...



Onhan se mies tietysti maksanut talot ja autot ja laskut ja ruuat (niukasti, sillä rahalla ei kyllä olisi eletty) silloin kun olin kotiäitinä. Mutta minun henkilökohtaisiin menoihini ei siis saanut kulua mitään.



t ap

vasta 11 vuoden ja viiden lapsen jälkeenkö tuo kuvio alkoi ärsyttää? Sillä vaan, että ilmeisesti mitä enemmän tekee lapsia jonkun idiootin kanssa, niin sitä vaikeampi sitä on sitten jättää.

tee siihen muutos.

Älä ole enää kiltti. Vaadi myös lapsilta jotain.

Pistä ne tiskaamaan, siivoamaan ym.ym.. Normijuttuja,,,

Ja kyllä perheissä huudetaan, juu.. jos ei asiat mene perille.

Ja sitten tuo työssäkäynti. Pistä asiat tarpeeksi selviksi! Eli kun olet töissä, niin muut hoitavat kotijutut. Annat jokaiselle lapselle jonkin tehtävän. Esim. Yksi katsoo että on tarpeeksi maitoa jääkaapissa ja annat rahaa niin että käy itse puuttuvat maidot hakemassa... Yhdelle tehtäväksi katsoa että eteinen on kunnossa. Toinen tsekkaa sitten vaikka sen keittiön lattian tai jotain.. kyllä lapsilla kuuluu teettää hommia.. Asuvathan hekin kotona ja oppivat sitten elämää varten siisteyttä..

Ja sitten. Nyt otat palkastasi jonkin summan omalle vaate-kenkä-tilillesi ja hommaat sieltä uudet vaatteet vaikka joka kuukausi! Ja mies maksaa lasten kulut.

Ehkä kannattaisi sille lukea madonluvut ennen lapsia.