Viisas ihminen ei loukkaannu koskaan

tunneorientaatio ja järkiperäinen orientaatio eivät ole toistensa vastakohtia, eikä järkiorientaatio ole aina rehellinen orientaatio

Viisas ihminen ei loukkaannu koskaan. Hän osaa jäsentää tilanteet järkevästi eikä ota mitään asiaa liian henkilökohtaisesti. Tyhmät ihmiset loukkaantuvat ja ottavat itseensä.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat lähes aina hyväntuulisia eikä heillä ole mitään pahaa sanottavaa toisista. Ja ovat poikkeuksetta älykkäitä.

Tunnen myös ihmisiä, jotka "kokevat jatkuvasti vääryyttä" ja milloin heitä loukataan ja milloin syytetään. Ei nyt heistä sitten sen enempää.

No oot kyllä ihan pihalla, ei viisaus = teflonpinnoitettu. Kyllä viisaallakin ihmisellä on tunteet. Kaikilla meistä on omat heikot kohtamme ja läheiset ihmiset joskus niihin tökkivät, kun parhaiten tuntevat. Ei siinä ole viisaudesta ja tyhmyydestä kyse, vaan ihmisyydestä.

että viisaus = tunteettomuus.



Vaan taju erottaa se, mitä kannattaa ottaa tunnepohjaisesti ja mitä ei. Liian monet ottavat itseensä asioita, joihin heidän ei tarvitissi tuhalta lainkaan energiaa.

millään yleispersoonalla, joka olisi vakio? Tästä vakiosta voisi sitten tehdä rationaalisia valintoja, mitä ominaiuuksia tuohon persoonaan kannattaa liittää.



Aika mekaaninen ihmiskuva

mutta toisiilla on se viisaus olla ottamatta nokkiinsa, eivätkä ala rypeä siinä tunteessa ja levittää pahaa oloaan ympärilleen.



Sitten voisi vielä erottaa älykkyyden ja viisauden, kulkevat kyllä usein samassa paketissa, mutta eri asioita ovat. Siis älykkyys ja viisaus.

Älykkäällä on usein myös viisautta.



Tietynlaista tyhmyyttä on, että ei osaa asettua asioiden yläpuolelle.

Tietynlaista tyhmyyttä on, että ei osaa asettua asioiden yläpuolelle.

Sitten on myös sellainen käsite kuin sosiaalinen älykkyys. Jos aina vaan asettuu ihan kaiken yläpuolelle, voipi olla että menestyminen sosiaalisissa ympyröissä voi olla vähän kehnoa.

viisautta on osata toimia oikein tietyissä tilanteissa, nähdä asiat oikeissa mittasuhteissa. Joskus tapaa älykkäitä ihmisiä, joilta tämä viisaus puuttuu, yleensä kyllä älykkäät ovat myös viisaita.



On aika tyhmää kiukutella pienistä asioista ja juuri "ottaa nokkiinsa", jos jonkun vastalauseen saa joskus kuulla.

siis suru häpeä loukkaantuminen, MUTTA me voimme valita tavan jolla reagoida ja toimia mitä sanoa tai jättää sanomatta. Minua ärsyttää ihmiset jotka möläyttelevät ja sitten sanovat olevansa vain sellaisia että on pakko sanoa ja jyrkästi kanssa.



Ei paljon viisautta sellaisessa...

siis suru häpeä loukkaantuminen, MUTTA me voimme valita tavan jolla reagoida ja toimia mitä sanoa tai jättää sanomatta. Minua ärsyttää ihmiset jotka möläyttelevät ja sitten sanovat olevansa vain sellaisia että on pakko sanoa ja jyrkästi kanssa.

Ei paljon viisautta sellaisessa...

kyllähän joskus vahva tunne saa toimimaan, esim. nauramaan itkemään huutamaan jne. Mutta silti voimme oikeasti säädellä sitä miten reagoimme tunteisiimme, sitähän koko aikuiseksi kasvaminen on, opetella hillitsemään primitiivireaktioita.



Tämä on vain niin ikävää kun pitäisi osata käyttäytyä. Lapset ovat hukassa ja turvattomia kun aikuiset ympärillä kiukuttelevat kuin lapset ja puhuvat pahaa naapureista sukulaisista ja opettajista jne lasten kuullen. Sitten vielä ihmetellään miksi lapset käyttäytyvät huonosti ja kiroilevat yms. Katso lapseesi, katsot peiliin, niin se vain on. Poislukien ihan oikeasti erilaiset sairaudet ja poikkeavuudet.

mutta parhaat provot syntyvät, kun on oikeasti jotakin tietoa, eikä vain tälläistä höpöhöpö juttua

kyllähän joskus vahva tunne saa toimimaan, esim. nauramaan itkemään huutamaan jne. Mutta silti voimme oikeasti säädellä sitä miten reagoimme tunteisiimme, sitähän koko aikuiseksi kasvaminen on, opetella hillitsemään primitiivireaktioita.

Tämä on vain niin ikävää kun pitäisi osata käyttäytyä. Lapset ovat hukassa ja turvattomia kun aikuiset ympärillä kiukuttelevat kuin lapset ja puhuvat pahaa naapureista sukulaisista ja opettajista jne lasten kuullen. Sitten vielä ihmetellään miksi lapset käyttäytyvät huonosti ja kiroilevat yms. Katso lapseesi, katsot peiliin, niin se vain on. Poislukien ihan oikeasti erilaiset sairaudet ja poikkeavuudet.

että omien tunteiden kahlitseminen kuormittaa psyykeä. Johonkin ne tunteet jäävät kuitenkin odottamaan käsittelyä. Eri asia sitten, miten viisas ihminen tuo tunteensa muiden näkyviin. Ottaako hän loukkaavan asian puheeksi asiallisesti vai vastaako siten kuin metsä kaiulle.

Ainakin yliopistomaailmassa, jossa itsekin työskentelen on aika paljon ihmisiä, jotka ottavat asiat TOSI henkilökohtaisesti, loukkaantuvat. Vaikka pidän heitä kyllä älykkäinä ja viisainakin. Enemmän luulen, että on kiinni ihan perusluonteesta. Ja joo, eivät kyllä ole aina hyväntuulisia... Hih. ja sitten löytyy niitä ap:n kategorian "viisaita" ihan samalla lailla. Aika outo vastakkain asettelu. Kertoisitko ap vielä, mitä tarkoitat tyhmällä?

Kun minua on loukattu, olen yleensä pystynyt näkemään että ongelma on enemmän sillä loukkaajalla kuin itselläni, jos siis turhista asioista aletaan länkyttämään. Ketä hyvänsä voi loukata, siihen ei tarvita paljon älyä, mutta siihen että ei loukkaannu, vaaditaan kyllä vuosien harjoitus, vahva itsetunto ja empatiakyky (siis että tajuaa loukkaajankin olevan vain ihminen eikä aina kovin kypsä sellainen).

Eikö itsetunnolla ole asian kanssa mitään tekemistä ? Minusta on viisasta osata antaa anteeksi ja osata nauraa itselleenkin. Kostaminen tai vihan ylläpito ei ole viisasta. Se ei kuitenkaan liity mitenkään siihen onko ihminen viisas vai tyhmä. Hän vaan käyttäytyy viisasti tai tyhmästi.

Ei ole kuitenkaan viisasta hyväksyä kaikkea ja olla pitämättä puoliaan.

Erittäin vahvasti yksinkertaistaen: loukkaantuminen opitaan valtaosin jo pienenä vauvana omalta äidiltä. Kun äiti välillä hoivaa ja välillä lyö lapsen tarpeet laimin (tai sitten etupäässä lyö laimin) (ehkäpä siksi kun lapsi äidin mielestä loukkaa äitiä ja äidin tapeita jotenkin - toki muitakin syitä on) niin lapsi oppii odottamaan pettymyksiä. Aikuisena hän loukkaantuu herkästi ja suorastaan etsii ja kaivelee pettymyksiä ja loukkaantumisia. Tyyliin: pitäkää sitten tunkkinne!



Ei todellakaan ole niin, että jokainen loukkaantuu, kun häntä loukataan. Kaikki eivät nimittäin tunnista sitä loukkausta ollenkaan, ja hyvä niin, koska loukattuna oleminen on enimmäkseen turhaa ja rajoittavaa eikä johda mihinkään hyvään. Loukkaantuminen on aina valinta. Kuten edellinen sanoi, ei ole viisasta hyväksyä kaikkea, mutta aika usein on viisasta jättää loukkaus ja loukkaaja omaan arvoonsa. Siihen oppii kyllä, kun harjoittelee. Sellaiset mielikuvat auttavat, että on olemassa isompiakin asioita ja arvoja.