Teenkö nyt ISON virheen...?
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä 3 vuotta. Asuimme yhdessä (hänen lapset sekä minun) puolisen vuotta, mutta homma ei toiminut kireän elämäntilanteen vuoksi.
Oli haukkumista yms...mutta rakkautta oli tarpeeksi, että jatkoimme suhdetta, eri osoitteissa.
Suhde on nyt toiminut ihan hyvin.
Nyt, 2,5 vuoden jälkeen on ajatuksissa ollut taas yhteen muutto...
Uskotko, että suhde olisi kasvanut, vai käykö taas niinkuin ennenkin....
Eli onko kokemuksia/mielipiteitä tilanteesta, jossa pari on asunut yhdessä-eronnut, ja palannut taas yhteen?
Voiko se toimia/suhde kehittyä?
Kommentit (12)
uskon, että suhteemme on sellainen, joka kypsyy ajan kanssa, ja olemme molemmat tehneet valtavasti töitä sen eteen, koska aitoa rakkautta on.
Otammeko molemmat sen riskin vielä, koska molemmat sitä haluavat, ja sydämemme ovat sitoutuneet.
Vai kaksi tulista persoonaa, ei sen kummempaa....Kumpikaan ei haluaisi rinnalleen "hiirulaistakaan". =)
Voisitte harkita myös semmoisen okt:n ostamista missä olisi molemmille oma tilansa. Tuttavapariskunta osti paritalon yhdessä ja nyt on molemmilla oma puoliskonsa.
Älkää muuttaako enää koskaan yhteen. Ihan totta, älä muuta hänen kanssaan enää yhteen. Kiität vielä AV:ta vuosia myöhemmin että otit tämän neuvon todesta.
Tulisen ja hiirulaisen välistä löytyy lukematon määrä erilaisia persoonallisuustyyppejä, parempia vaihtoehtoja sinulle. Koska et ole varma ja koska suhteenne vaatii edelleen paljon töitä en suosittele yhteenmuuttoa.
Kiitos mielipiteistä.
Laitan kaikki puntariin. Voi olla että kallistun kahden kodin puolelle. Hyvin se on mennyt näinkin. =)
Ap
Ja mikä tulevaisuus teillä edessä??
Ja mikä tulevaisuus teillä edessä??
ollenkaan kummallista, varsinkin kun kummallakin on omia lapsia. Ei ole mitään sääntöä, että seurustelevan parin pitää muuttaa yhteen viimeistään kahden vuoden päästä tms. Eipähän tarvitse riidellä joka päivä jostain roskien viennistä ja muruista sohvalla, ei suhdekaan arkipäiväisty niin helposti.
Voin sanoa 2 vuoden kokemuksella, että on ollut hyvä olla myös omat kodit. Vaikka toinen yöpyy luona 2 krt vkossa, on siinä aina se "hehku", kun ei ole "arkea yhdessä.
Tottakai haluaisi yhteen ja perheen, koska se "kuuluu"olla niin...
Mutta oikein hyvä näinkin.
Kun molemmilla kumppaneilla on takana edelliset suhteet ja
etenkin näissä suhteissa syntyneet lapset, niin on kaikille
osapuolille helpompaa, että asutaan eri osoitteissa. Rakkautta
ja yhteenkuuluvuuden tunnetta se ei silti vähennä.
Sitä paitsi tulevaisuudessa, kun lapset ovat jo aikuisia,
niin tilanne on taas erilainen ja yhdessä asuminen voi tulla
kaikin puolin houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.
Ja mikä tulevaisuus teillä edessä??
miten nykyinen tilanne eroaa edellisestä? Voihan teille tulla yhä edelleen stressiä elämään- muuttuuko yhteisasuminen silloin taas mahdottomaksi?
Vai oletteko keksineet toimivia tapoja ratkoa ongelmia ja purkaa stressiä?
Meillä on vähän vastaava tilanne tulossa. Mies muuttaa omaan kämppään. Yhdessä asuttiin n. puoli vuotta, Tarkoitus on jatkaa seurustelua kuitenkin.
Mukava kuulla,että ap:lla tolainen seurustelukuvio on toiminut noin pitkään,vaikka asutaan eri kodeissa.
Ihminen voi kypsyä...ehkä on muutettu liian aikaisin yhteen ja mietitty tätäkö oikeasti haluan.
Ehkä ap ja hänen miehensä ovat nyt siihen valmiita ja ovat varmoja että haluavat oikeasti olla yhdessä.
En kyllä allekirjoita sitä,että kun ei onnistunut ekalla kerralla ettei voisi toisella,,,Tsemppiä,jos molemmat sitä haluaa ja se on lapsille ihan ok,niin antakaa palaa
Miten lapsenne suhtautuvat asiaan?