Joko kaikki 4-vuotiaat osaa ajaa pyörällä, apurattaiden kanssa edes?

Ei suostu edes pyörällä ajamaan taaskaan, viime kesänä sama homma. Pojan luonne on jotenkin sellainen että jos ei heti opi ei halua vähään aikaan opetellakaan. Viime keväänä harjoiteltiin- ei oppinut heti niin ei suostunut koko kesänä koskemaan pyörään. Tänä keväänä sama homma.



Ja samaan aikaan naapurin samanikäinen viilettää ilman apupyöriä.

Siis ilman apupyöriä. Meillä oli kotimainen tukeva pieni pyörä, millä oli helppo oppia ajamaan. Ostin sen käytettynä naapurista. Merkkiä en nyt muista, mutta uutena maksavat n. 100 euroa. Me maksettiin muistaakseni 30 euroa.



Oppiminen voi olla paljon myös pyörästä kiinni. Tiedän monia lapsia jotka ajavat vielä 6 vuotiaina appareilla. Pyörällä ajaminen on vähän kuin lukeminen. Toiset oppivat vaan helpommin. Kaikki oppivat sen ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.



Terveisin,



3 tenavan äiti

Ja sama oli suksien ja luistinten kanssa talvella. Kerran suostui kokeilemaan, ja kun ei onnistunut itseä tyydyttävällä tavalla, se oli siinä. En ole alkanut painostamaan. Polkupyörä nyt kiinnostaa, mutta silti ei hoksaa polkemista. Kiipeää usein pyörän päälle ja sitten pois heti kuitenkin.



Ap

Ei kunnolla edes apupyörillä :(

Itse olen opettanut lapset polkemaan ensin ns. kuntopyörää. Eli appareiden alle lankut tai pyörä sopivaan kuoppaan jolloin voi kevyesti polkea tyhjää. Siitä se lähtee!

ihan tuosta vaan jo ihan pieninä. Joten en panis pyörän piikkiin tätä asiaa. Ja on ihan kotimainen pyörä tässä tapauksessa. Mutta muuten kyllä olen samaa mieltä, että halpispyörät ovat usein raskaita polkea ja siten vaikeampi opetella sellaisella.



AP

Sitä siis kokeilemaan.



Ap

viime kesänä tajusi polkemisen idean, nyt menee jo paremmin, mutta apupyörillä mennään edelleen ainakin tämä kesä. Esikoinen oli tammikuussa täyttänyt 5v, kun keväällä sitten jätti apparit pois. Pyöräilemään oppi sinä kesänä, kun oli 3v.



Lapset on erilaisia, anna aikaa ja kannustusta, voipi olla, että ei koskaan innostu erityisemmin pyöräilystä. Voi sitä olla ihan onnellinen siltikin:)

mutta en ole huolissani. Oppii kyllä aikanaan.

Meillä vasta nyt nelivuotias tyttö on oppinut polkemisen ihan kunnolla, tai siis että jaksaa polkea jo kilometrin matkan. Apupyörät on vielä. Viime kesänä oppi polkemistekniikan, mutta ei jaksanut polkea kuin ihan lyhyitä matkoja. Pyörän hän sai jo kaksivuotiaana.



Meillä pyörässä on sellainen kahva, jolla voi auttaa pyörää vauhtiin työntämällä. Ei tarvitse selkä kyyryssä avustaa :D. En silti usko että sinun tarvitsee olla huolissaan, hän oppii kyllä kun haluaa.

Ihmettelen kovasti mikä hinku ihmisillä on saada ne 4-vuotiaatkin ajamaan pyörällä kun kuitenkin vaan kaatuilevat tuon tuosta. Pari vuotta myöhemmin kun opettelee, ei tule vahinkoja läheskään niin paljon. Vaikka tietenkin lapset ovat erilaisia, meilläkin toinen vielä 6-vuotiaana ajaa vain appareilla kun taas 4-vuotias ei niitä enää tarvitse. Toisaalta 6-vuotias on paljon älykkäämpi abstrakteissa asioissa ja osasi 4-vuotiaana jo laskea erittäin hyvin, mitä taas tämä nuorempi ei osaa ollenkaan... Keskitytään vaan kunkin lapsen vahvuuksiin, kyllä ne heikommatkin osa-alueet jossain vaiheessa alkaa sujua.

Kyllähän sitä voi äitee työnellä rattaissakin, jos lapsi kompuroi kävellessään. IHan oikeasti, ei ihme että suomi on täynnä läskejä lapsia, jos ajatusmaailma on tällaista. Että jos nyt ei ihan onnaa, niin ei muuta kuin pullaa huuleen ja tietsikan ääreen.

Ja ap:n kysymykseen: meillä esikoinen oli arka ja varovainen lapsi vielä 4-5-vuotiaana. Esim. uimakoulussa ei suostunut laittamaan kasvoja veteen, oli 4,-vuotias ennen kuin suostui lähtemään yhtään pyörällä edes omasta pihasta pois, ja siis reilut 4 vuotta ennen kuin suostui yhtään ajelemaan pyörällä. Ilman appareita ajamaan oppiminen oli pitkä prosessi, hän oppi taidon vähän ennen 5-vuotissynttäreitään. Ei olisi kyllä itse alkanut harjoitella, jos ei olisi vähän painostettu.

Pikkuveljensä ajeli 5km lenkkejä ihan helposti jo 2,5-v iässä pitkin kyliä. Oppi ajamaan ilman appareita tosi helposti nyt 3-vuotiaana. Eli todella paljon lapsesta kiinni.

Ihmettelen kovasti mikä hinku ihmisillä on saada ne 4-vuotiaatkin ajamaan pyörällä kun kuitenkin vaan kaatuilevat tuon tuosta. Pari vuotta myöhemmin kun opettelee, ei tule vahinkoja läheskään niin paljon. Vaikka tietenkin lapset ovat erilaisia, meilläkin toinen vielä 6-vuotiaana ajaa vain appareilla kun taas 4-vuotias ei niitä enää tarvitse. Toisaalta 6-vuotias on paljon älykkäämpi abstrakteissa asioissa ja osasi 4-vuotiaana jo laskea erittäin hyvin, mitä taas tämä nuorempi ei osaa ollenkaan... Keskitytään vaan kunkin lapsen vahvuuksiin, kyllä ne heikommatkin osa-alueet jossain vaiheessa alkaa sujua.

Tyttö ei ole lainkaan arka luonteinen noin yleensä, ajamisen oppimisen vaikeus on juuri siinä, että ei "hoksaa" mistä on kyse. Ja todellakin on kyse siitä, että ei osaa ajaa mitään pyörää niillä apurattaillakaan. Kyllä ois kiva oikeasti jos oppisi, sillä voisimme käydä pitemmällä puistossa jne. kun tähän asti on menty kävellen. Mielestäni tuo pyöräily on hyvä taito siinä missä muukin liikkuminen. Mutta ei tässä hätää ole, lähinnä on tullut mieleen, onko motoorisessa kehityksessä viivettä ja sillä kyselin. Hienomotoriikka vähän on ollut jäljessä ja nyt mietityttää, onko "häikkää" muutenkin.

Semmoinen vanha kolmipyöräinen voisi olla hyvä. Ainakin meidän pyörässä polkusimet liikkuu itsekseen kun pyörää vetää eteenpäin ja samalla siis jalatkin :-)

ja 3,5-vuotias tyttömme on jo kahtena edellisenä kesänä kovasti halunnut sillä "ajaa". käytännössä vaan ei pysty sillä ajamaan muuten kuin juuri noin että pyörää vedetään eteenpäin ja polkimet liikkuvat itsekseen, koska polkeminen on sen verran raskasta ainakin tuolla kolmipyöräisellä.



tänä kesänä taas kokeillaan, ja toisaalta tytölle on myös tulossa jossakin vaiheessa ihan sellainen "tavallinen" apupyörällinen pyörä, joten saa silläkin sitten yrittää. oppii kun oppii, kyllähän tuo (toivottavasti) ehtii sillä ajella mielin määrin vaikkei vielä oppisikaan :)