Miksi miehesi ei muista sinua äitienpäivänä olettaen, että teillä on lapsia?

kukin tallaa tyylillään ja joka perheellä omat ratkaisunsa :)

Emme siis muista toisiamme äitien- ja isänpäivänä, mutta autamme toki lapsiamme muistamaan äitiään tai isäänsä silloin kun he eivät asiaa vielä osaa itsenäisesti hoitaa.



Siispä kyllä meillä on äitienpäivänä ja isänpäivänä (minkä takia toinen on muuten monikossa ja toinen yksikössä?) kakkua, kahvia ja lahjoja, mutta ne tulevat lapsilta, jotka ovat kykyjensä mukaan osallistuneet niiden tekemiseen ja hankkimiseen. Se toinen vanhempi on ainoastaan auttanut lapsiaan tässä asiassa kuten muissakin asioissa, mutta lahjat eivät ole häneltä.



Minusta tässä on vissi ero!

ymmärrä tuota "ei ole minun äitini"-ajattelua! Kyseessähän on äitienpäivä, ei äitinipäivä! Äitienpäivänä muistetaan kaikkia äitejä! Totta hel*etissä myös oman lapsen äitiäkin! Omalla isoäidilläni on tapana muistaa kaikkia tyttäriään ja tyttärentyttäriä (jotka ovat äitejä) äitienpäivänä.

Siis joutuuko teidän lapset viikkorahoistaan säästämään, että saavat ITSE ostaa lahjan vanhemmilleen, jos kerran puoliso ei voi lahjoa lastensa äitiä/isää?

Se toinen vanhempi on ainoastaan auttanut lapsiaan tässä asiassa kuten muissakin asioissa, mutta lahjat eivät ole häneltä.

Meillä ei riidellä, arvostamme toisiamme, olemme onnellisia yhdessä ja rakkautta riittää. En tarvitse muistamisia yhtenä päivänä vuodessa koska saan olla onnellinen joka ikinen päivä!

jokainen tyylillään, mutta meillä mennään kanssa sen mukaan, että en ole mieheni äiti. Olen toki hänen lastensa äiti, mutta lapset muistavat minua, niin kuin hän omaa äitiään ja minä omaani ja isoäitejämme. Meillä mies muistaa hääpäivät ja ne on niitä meidän JUHLIA ja tosiaan se meidän juttu.

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt, kun jotkut miehet puhuvat puolisoistaan äippänä, äiteinä jne. Mun korvissa kuulostaa ihan karseelta. Kaupassakin joskus kuulee, että äippä sano nyt mitä ostetaan, minä vetäsisin ehkä lättyyn (vitsi), jos mun mies noin mua kutsuisi. Mut jokainen tyylillään...Meillä lapset muistavat isäänsä ja äitiään.

Eikä mies kutsu minua äipäksi tai äitiksi, ei edes mammaksi tai mutsiksi.



Mutta silti hän itse, omatoimisesti, itsenään eli mun miehenäni muistaa minua äitienpäivänä. Ei lasten statistina ja ohjaajana, vaan aviomiehenä, joka kiittää vaimoaan lastensa kantamisesta, synnyttämisestä, imettämisestä, hoivaamisesta. Mies arvostaa minun äitiyttäni ja haluaa sen konkreettisesti osoittaa ja tämä äitienpäivähän on mitä mainoin hetki se tehdä. Toki lapset osallistuu, he hankkii kykyjensä mukaan lahjat, askartelee kortit ja "auttaa" miestäni kakun tekemisessä.



Ja sanomattakin selvää, että minä toimin sanoin isänpäivänä...

sille, joka sanoi, ettei tartte erityistä päivää. Minusta nämä aitien- (tosiaan miksi monikko) isän-, ystävänpäivät ovat aika lailla keinotekoisia. Täytyy olla jotain pielessä, että pitää jonain tiettynä päivänä muistaa, jonka jotkut tuolla ameriikan maalla ovat keksineet (aiteinpäivä ja ystävänpäivä esmes...). Meillä muistetaan joka päivä ja MEIDÄN omina päivinä, kuten synttäreina ja hääpäivänä. Ja yllärilahjoja tulee pitkin vuotta ja se on kivaa.

Miksi ihmeessä äitienpäivälahjat pitäisi OSTAA? Ihan käsittämätön ajatus minusta, että lapsen lahja olisi jotain ostettua. Lahjoja ostetaan sitten kun ollaan niin vanhoja, ettei enää jakseta tehdä niitä ja tienataan sen verran rahaa, että on millä ostaa. Siihen saakka lahjat tietenkin tehdään itse omien taitojen mukaan. Kyllä äitienpäivälahjassa se pointti minusta nimenomaan on se, että lapsi antaa sitä, mitä HÄN haluaa ja osaa antaa, siis jotain mitä hän on omin käsin tehnyt, kerännyt tms. En minä tarvitse enkä halua mitään ostettuja hienouksia ja jos tarvitsisinkin, niin voin kyllä ostaa ne itse. Niitä askartelutarvikkeita meillä on sitten kaapillinen ihan talon puolesta, joten niitä lasten ei tarvitse itse ostaa jos alat siitäkin saivarrella ;)



Toinen juttu: meidän lapsilla ei ole myöskään viikkorahoja, mihin niitä tarvitaan?



t. 3