MIkä avuksi kun tuntuu ettei ole enää missään hyvä
En ole hyvä kotona, kun hermot menee pienimmästäkin asiasta. Töissä ei ole hyvä olla, kun sielläkin tulee koko ajan virheitä. Huolimattomuutta, muistamattomuutta jne. Tuntuu että olen niin huono että minusta on vain työttömyyskortistoon :-(.
Onko kukaan parantunut huonommuudesta?
Kommentit (6)
..kaikki on "omasta päästä kiinni", eli oiskohan vaan stressiä. Joka pahenee varmasti, kun tuntuu ettei mikään luonaa. Pääsisitkö vähän "tuulettumaan"...saisi hetkeksi etäisyyttä arkeen. Työttömyyskortisto ei takuulla auta fiilikseen!
Stressi ja/tai masennus lisää huolimattomuutta/muistamattomuutta.
Varmasti olet hyvä, usko itseesi! Monella on varmasti välillä samanlaisia fiiliksiä. Sateen jälkeen paistaa aurinko!
Voimia :)
Minä reilu 30v. ja olen huomannut ihan saman! Kai sitä on vanhentuminen iskemässä?
Olen aika vaativassa ja tulosvastuullisessa tyossa, lapset on viela pienia (2ja 5v) eli kotonakin on aika kiiretta.
Tuntuu etta en ole enaan toissa hyva ja kiinnostuskin tyohon on lopahtanut ja toisaalta tuntuu etta lastenkaan kanssa en ehdi tarpeeksi tehda. Saati sitten koti - joka kaipaisi suursiivousta, kaappien jarjestelya, puutarhanlaittoa jne...
Entieda, onkohan taa vaan tata "ruuhkavuosien aiheuttamaa" stressia vai meinaako masennus/vasymys oikeasti iskea. Jaksan tosin olla hyvan tuulinen varsinkin lasten kanssa , mutta tuntuu etta en ole laheskaan niin aikaansaava (en kotona, saatika sitten toissa kuin joskus ennen)
Viimeisen 1,5 vuotta olen puskenut hommia niska limassa ja yrittänyt kiltin tytön tavoin selvitä kasvavasta työkuormasta. Kiitoksen sanaa ei ole kuulunut ja vähän aikaa sitten sain pelkkää paskaa niskaan tehdystä työstä.
Se veti mielen niin maahan, että teki mieli heittää hanskat tiskiin ja näyttää millaista se on, jos alan toimia kritiikin mukaisesti.
Kotona en ole jaksanut lasten kanssa leikkiä eikä harrastuksia ole ollut moniin vuosiin kiireiden takia. Ystävyyssuhteet ovat samasta syystä viilentyneet, ei jaksa nähdä vaivaa.
Missään en ole hyvä.
Lopetin kaikki harrastukseni jne. koska en kestänyt enää sitä epäonnistumisen määrää :(. Ei auttanut; vika oli omassa ajattelutavassani.
Nykyään ymmärrän että on päiviä jolloin ei edes kannata pitää kynää kädessä, laittaa ruokaa, soittaa virallista puhelua jne. Joskus venyvät viikoiksi. Mutta ei se mitään; se kuuluu elämään :).