Kysymys sinulle akateeminen ja fiksu ihminen
Mitä ajattelet kun tapaat itseäsi tyhmemmän ihmisen? Tunnetko suurta ylpeyttä siitä, että olet parempi ihminen kuin tämä tyhmä vai ajatteletko mitään?
Kommentit (43)
Joskus tupsahtaa mieleen, miten suppeana "tyhmä" ihminen maailman kokeekaan. Itseeni en vertaile.
olevani parempi kuin joku toinen ihminen. Jossain yksittäisessä asiassa vain. Samalla allolla en usein seilaa myöskään kaltaisteni ihmisten kanssa.
Riippuu ihan missä tapaan ihmisen ja miksi olen hänen kanssaan tekemisissä. En varmaankaan koskaan ajattele olevani parempi ihminen, mutta ehkä huokaan helpotuksesta etten ole kyseinen ihminen...
mutta yleissivistynyt ja sanomalehteni lukenut persoona. Yleensä tyhmyys (minulle se on yleissivistyksen puutetta) vaivaannuuttaa ja lähinnä herättää myötätuntoa "tyhmää" kohtaan. Samoin jos joku on älyllisesti hiukan hidas ja yksinkertainen, niin en todellakaan tunne mitään ylemmyyttä vaan enemmänkin kiusaantuneisuutta ja harmia toisen puolesta.
Mutta jos joku suuriegoinen ja itseään fiksuna pitävä henkilö paljastuu tyhmäksi, niin silloin olen ehkä hiukan vahingoiloinen.
Tuskin kukaan oikeasti sivistynyt perustaa käsityksensä älykkyydestä koulutustasoon, ihanko olit vakavissasi? itselläni on akateeminen tutkinto ja useita fiksuja ystäviä monenlaisista koulutustaustoista.
sen elämä on niin yksinkertaista. Ei mitään pätemisen tai suorittamisen tarvetta. Mutta keskustelua on vaikea pitää yllä kun niin paljon tulee ristiriitoja, joten lapsista puhuminen on ainut mitä voimme enää tehdä ja siinäkin nyökkäilen vain vaikka mieli tekisi sanoa, että ajattele nyt vähän (kyseessä Nina Mikkonen nro 2)
En ole fiksu kaikissa asioissa, mutta hyvin kouluttautunut ja kiinnostunut hyyyvin monista asioista jne.
Millainen on "itseäni tyhmempi" ihminen? Joissain asioissa minä olen tyhmempi kuin joku toinen, ja joissain muissa asiossa se joku toinen on tyhmempi.
Jos kuitenkin oletetaan, että "itseä tyhmemmällä" tarkoitetaan vaikkapa vähä-älyistä ihmistä, niin minä ikävä kyllä ärsyynnyn joskus. En missään nimessä koe olevani jotenkin parempi kuin hän, mutta jos joku jauhaa jostain samasta tyhmästä asiasta pitkään, niin ärsyynnyn. Mutta jos tiedän, että henkilö on kehitysvammainen tms, niin jaksan ymmärtää häntä ja tavallaan annan anteeksi hänen tyhmyytensä.
Ja täytyy myöntää, että jotkin amis-jutut on tosi ärsyttäviä...
Ja tunnen jonkinlaista myötähäpeää, kun joku kehtaa kysyä ääneen että missä on Kiova ja koska oli talvisota. Ja näitä löytyy yliopistoltakin, joskus mietin että miten on mahdollista että lukion käyneellä ihmisellä ei ole mitään käsitystä esim. Suomen historiasta.
mutta ei sano sitä ääneen vaan jättää rivien väliin?
hallintotieteiden maisterin jonka yleissivistys on nolla. Hänen tietämättömyytensä lähentelee stand up -komiikkaa.
Akateeminen ihminen on mielestäni usein aika keskinkertainen ja sivistymätön tai vain erityisen kapealla alueella lahjakas.
Fiksuimmat tuttavani eivät koskaan sano ketään tyhmäksi. Joskus saattavat kyllä tosin vähän naureskellä jonkun kommelluksille.
Jostain syystä sanoja "tyhmä" , mauton", "ylipainoinen", ruma, tai "huonosti kasvatettu" käyttävät eniten ihmiset joilla ei oikeastaan olisi siihen varaa.
En ajattele mitään erityistä itseäni vähemmän koulutetuista tai hitaammin ajattelevista. Korkeintaan en tunne kuuluvani samaan porukkaan.
Ehkä vähän pelkään olevani ylimielinen tai loukkaava, joten jos rehellisiä ollaan, rentoudun mieluiten mahdollisimman samankaltaisessa seurassa.
En ole mikään älyrasisti, kaikki ihmiset on ihania. Mutta se mitä minä toivon on, että mieheni ei ole kovin tyhmä (saa olla kyllä minua tyhmempi), sillä jotta minä voisin kunnioittaa miestäni, niin hän ei voi olla kauhean tyhmä ja toisaalta kuka mies kestäisi, jos vaimo ei häntä kunnioittaisi? Minulle taas miehen ulkonäöllä tms. ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään merkitystä. Lapset ja duunikaverit ja ystävät saa olla ihan minkälaisia tahansa älynlahjoiltaan, ainut on tuo mies, jossa olen tarkka.
En koe paremmuutta, ehkä olen iloinen, että näen enemmän kuin hän. Yksinkertaisilla on yleensä helpompaa ;)
Itse kutsun hiukka yksinkertaisia onnellisiksi ihmisiksi ;)
Tosissaan, tyhmyys on minullekin yleissivistyksen puutetta. Tunnen tällaisia ihmisiä kohtaan lähinnä myötätuntohäpeää.
Toisin sanoen vaikka minulla on joka asiaan mielipide, sitä ei tarvitse aina tuoda ilmoille. On parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla sinua tyhmäksi, kuin avata suunsa ja poistaa epäilykset. Tämän elämänkatsomuksen olen omaksunut Karviselta:)
Päinvastoin. Tyhmyys yleensä näkyy juuri katkeruutena ja kyvyttömyytenä nähdäoman ja muiden ihmisten kokemusten suhteellisuutta ja sitä että seoma näkökanta ei välttämättä ole ainoa oikea. Se tuppaa johtamaan katkeruuteen kun asiat ei mene niin kuin omasta mielestä pitäisi. Toisekseen tyhmyys näkyy ilkeytenä ja loukkaavana käytöksenä muita kohtaan, kun ei lainkaan pysty asettumaan toisten asemaan.
Minä tapaan tällaisen ihmisen viikoittain ja valitettavasti joudun puremaan huuleeni, että kestäisin hänet. Yritän ajatella, että ei voi kauhalla vaatia jos on vain lusikalla annettu, mutta kyllä se välillä melkoista itsehillintää kysyy. Rapukesteistä meinasin heittää tämän ihmisen ulos kun hän alkoi minulle, erityislapsen äidille, siinä ruokapöydässä selittää, ettei erityislapsia saisi ottaa normaaleihin päiväkoteihin ollenkaan...
Sanotkos sinä muille ihmisille useinkin ääneen että ovat tyhmiä ?
Mitä siitä seuraa ?
En ole mikään älyrasisti, kaikki ihmiset on ihania. Mutta se mitä minä toivon on, että mieheni ei ole kovin tyhmä (saa olla kyllä minua tyhmempi), sillä jotta minä voisin kunnioittaa miestäni, niin hän ei voi olla kauhean tyhmä ja toisaalta kuka mies kestäisi, jos vaimo ei häntä kunnioittaisi? Minulle taas miehen ulkonäöllä tms. ulkoisilla tekijöillä ei ole mitään merkitystä. Lapset ja duunikaverit ja ystävät saa olla ihan minkälaisia tahansa älynlahjoiltaan, ainut on tuo mies, jossa olen tarkka.
KAIKKI ihmiset on ihania?! vakavissaan?? "kuka mies kestäisi jos vaimo ei häntä kunnioittaisi". ilmeisesti suora lainaus Vanhasta Testamentista, mutta kenen kirja, mikä jae? mahtavat ominaisuudet sulla.
No en kyllä tässä mitään uskonnollista kirjaa miettinyt. Ja en ole oikeasti koskaan ketään ihmistä tavannut, joka olisi kaikilta puoliltaan kauhea. Enkä kyllä ketään täydellistäkään. Kaikissa meissä lienee hyvää ja pahaa? Olen kyllä oikeasti sellainen ihminen, joka tykkää ihmisistä. Jotkut lienevät eläinrakkaita, minä taas tykkään ihmisistä.
Miehen ja naisen kunnioittaminen parisuhteessa on minulle tärkeää. Ei millekään jalustalle tarvitse toista nostaa vaan katsoa toisiaan kunnioittaen silmästä silmään. Samalla kun kunnoitus toiseen häviää, niin häviää minusta kunnollinen parisuhdekin. Se, että minä en kestäisi käydä rautakaupassa hakemassa rautalankaa väännettäväksi miehelle, kertonee ennemminkin minusta kuin yhdestäkään miehestä. Mutta tämän tiedostavana vaadinkin sitten mieheltä jonkinmoista älyn lahjaa ja kuten sanoin ei tarvitse edes olla minua älykkäämpi.
Totean vain itsekseni, että ei tuokaan samoilla aalloilla seilaa. Hyvin, hyvin harvoin löytää ihmisen, jonka kanssa synkkaa, ja jonka kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella.
En koe paremmuutta, ehkä olen iloinen, että näen enemmän kuin hän. Yksinkertaisilla on yleensä helpompaa ;)