Minua sitten ärsyttää pomottavat ja määräilevät lapset!!

Kun lapset saavat kotona pompottaa vanhempiaan, niin luulevat sen olevan yleinen käyttäytymismalli.

En voi sietää vanhempia, jotka eivät kykene olemaan aikuisia vanhempia vaan antavat lasten määrätä asioista, koska haluavat olla kivoja vanhempia. Se ei tiedä kuin ongelmia!

Nykyajan kakarat ovat kurittomia, rajattomia eivätkä kunnioita ja arvosta ketään eivätkä mitään ja vanhemmista löytyy vika.

-- tiedän yhden perheen jossa lapset pomottavat ja määräilevät vanhempiaan. En usko, että perheen äiti, esim. koskaan uskaltaisi vastustaa 8-vuotiasta tytärtään kokonaan. Vähän kierrellen ja kaarrellen yrittää kieltää, mutta esim. ei koskaan sanoisi määrätietoisesti: "nyt lopetat tuon ja teet kuten sanon" tai vastaavaa. Sitä on kyllä ihan kamala katsoa ja pelolla odotan millaisia lapsia noista tulee teini-ikäisinä!!! Lisäksi perheen koko vain kasvaa, joten... miten vanhemmat tulevat jaksamaan?

Oikeasti se mukula on alkanut jo hyppimään aikuistenkin silmille. Minusta ollaan kyllä tosi hakoteillä jos 8-vuotiasta joka komentelee kaikkia niin aikusia kun lapsiakin pidetään tulevaisuuden johtajana.

Tämän lapsen kohdalla tämä ei ole ihme kun kotona on asenne parempi tehdän niin kuin "Maija" haluaa muuten elämä menee liian vaikeaksi. Siis mitä vanhemmat määrää koska he myös ovat vastuussa lapsista.

Korostan, että minusta on hyvä jos lapsessa on vähän särmää eipähän jää jalkoihin. Kuitenkaan toisia ei pomoteta.

Kamalaa tässä perheessä on vain se, että molemmat kaksi vanhinta lasta ovat pomottajia. Kahdesta nuorimmasta on vielä vaikea sanoa kun ovat niin pieniä:/. Mutta aina tuossa perheessä käydessä tulee kyllä mieli että tekisi mieli ravistaa sekä lapsia että vanhempia! Eritoten perheen tyttö komentelee tai yrittää komennella minua. En voi yhtään sietää sellaista lapselta, se saa mut näkemään punaista!!! Ja vielä kun perheen äiti vain hymistelee vieressä ja antaa kaiken tapahtua...:(

on ihan kamala komentelija ja pomottaja.



Mun oma 8-vuotias tyttöni on vähän vailla kaveriseuraa, kun ei lähellä asu muita tyttöjä, ja on sit sen takia usein tämän naapurin tytön kanssa. Mutta ei siitä vaan tulee mitään pitemmän päälle! Aluksi menee hetken aikaa hyvin, mutta sitten se alkaa.



Nyt esim. tämä 9-vuotias on tällä viikolla käskenyt, mitä meidän tytön pitää pukea kouluun päälle, vaatteiden värejä ja kampausta myöten. No ei olla todellakaan tehty hänen mielen mukaan, kyllä meillä minä / tyttö itse päätetään, mitä päälleen pukee...

Välituntisin on estänyt tyttöä leikkimästä omien kavereitten kanssa, repii ja kiskoo käsistä, jos yrittääkin lähteä omien kavereitten luo. Ylipäänsä pomottaa ja komentelee aina toisia. Jostain syystä sillä ei sitten kavereita juuri näytä olevan, tai on niitä välillä, mutta aika nopeasti ovat maisemasta kadonneet... me vaan asutaan naapurissa, niin meidän neiti ei pääse "pakoon".



Mun oma tyttöni on myös suosittu kaveri ja valtavan kekseliäs, iloinen, keksii usein mitä leikitään yms. On kuitenkin myös empaattinen ja osaa asettua toisen asemaan. Tämä kyky puuttuu naapurin neidiltä tyystin.



Ja mistäkö tää johtuu. No, mun tulkintani on se, että tämä neiti on perheensä iltatähti (isot sisarukset ovat jo muuttaneet omilleen) ja on tasan kietonut vanhempansa pikkurillin ympäri. Saa aina kaiken, mitä ikinä haluaa, ja vanhemmat uskovat lastaan aina ehdottomasti, vaikka tämä valehtelisi suut silmät täyteen; niin ollen toiset lapset saavat aina syyn niskoilleen.



Mä jouduin itse ala-asteella vastaavan pomottajatytön uhriksi, ja elämänmittaiset arvet jäi :(. Vasta nyt aikuisena olen löytänyt itsetuntoni ja huomannut, että mäkin voin jopa pärjätä ja mullakin voi olla fiksuja mielipiteitä.