Olen kohta 39v ja vauvakuume on iskenyt!

Kaksi lasta on ennestään, ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen. Siitä vaan vauvaa yrittämään! Itselleni iski vauvakuume - samoin miehelle - ja ajattelimme, että jos tärppää helposti, niin vauva on tervetullut. Ja ekalla yrityksellä onnistui! En ole kyllä katunut päätöstämme.

sitten tuli tunne, että vieläkö sen kolmannen lapsen haluaisin...Kaksi vanhempaa oli jo 7- ja 5-vuotiaat.

jos tärppää niin se on tarkoitettu ja jos ei niin ei jää ainakaan kaivelemaan mitä jos sittenkin...

Minulla ikää nyt 37v mutta puoleen vuoteen emme pääse edes aloittamaan yritystä joten olen ainakin 38v jos nyt ylipäätään onnistumme.



Minullakin järki sanoo ei, mutta sydän sanoo muuta. Meillä lapset ovat nyt 7 ja 5. Toisaalta ihanaa kun ei enää yövalvomisia, vaippashowta jne. mutta aina kun kuulen että jollekulle tulee vauva niin tulee niin haikea olo.



Minä aion poistattaa kierukan kesällä ja kuten sanoin, meillä on vielä puoli vuotta miehen kanssa tulla järkiimme. Jos vielä talvella tuntuu että vauvakuume vaivaa niin eihän siinä muuta kuin pakko ainakin yrittää.



Meillä mies on enemmän vastaan, mutta hänkin ehkä jossain syvällä sisimmässään ajattelee että kolme olisi mukava lapsiluku.

Ja miten kivaa olisi koululaisille, kun äiti olisi iltapäivisin kotosalla...

Pikkukolmonen sitten vähän yllättäen ilmoitti tulostaan, kun vasta asiaa pohdittiin... Mutta kyllä suosittelen lämpimästi! Tuli tunne, että nyt "kiintiö" on täynnä. Olen NIIN onnellinen kolmesta ihanasta lapsestani, enkä ole sekuntiakaan katunut päätöstäni! Ja lisäpointtina vielä se, että ei ole tullut vauvakuumeitakaan enää eli todellakin olin vielä yhden vauvan vajaa =).

ei ole varsinaista vauvakuumetta, mutta vauvat jotenkin pyörii mielessä. Sitten kuitenkin *järjellä* kun asiaa ajattelen, niin nyt kun nuorimmainenkin on 7v, niin kun tämä vauva lähtisi kouluun niin nuorimmainenkin menisi jo kohta lukioon... Eli ei, en halua kyllä sitä kaikkea pikkulapsirumbaa enää tässä iässä kokea, uskon, että tämä on vaan elimistön tapa herätellä, että huhuu, nyt kannattaisi se vauva tehdä jos sitä vielä haluat, viime hetket käsillä... ;). Ja ei, en halua, kiitos.

Isommat lapset olivat tuolloin 8v ja 10v. Nyt meillä on ihana 2-vuotias kuopus, joka on koko perheen yhteinen hellittelykohde :)

Anna mennä vaan!

Mulla ikää 35 vee ja esikoinen nyt 8 viikkoa vanha. Eihän tämä ole rankkaa. Tätähän minä olen odottanut jo monta vuotta, että siis saisin lapsen ja oikean perheen. Nautin kyllä jokaisesta sekunnista, vaikka nyt esim. rintatulehdus vaivaa. On niin ihmeellistä seurata tuon pienen ihmisen kehitystä, joka vielä on kiintynyt juuri meihin vanhempiin.

Vanhemmat lapset ovat jo 10 ja 15. Vähän "kauhistuttaa" aloittaa taas kaikki alusta.