Kertokaa kokemuksianne ilman puudutuksia synnyttäneet

En alunalkaenkaan halunnut mitään lääkinnällistä kivunlievitystä, eli siis alusta asti ajattelin, että ilman puudutuksia synnytän. Ekaa jouduttiin auttaa imukupilla, ku sydänkäyrä alko hälyttää ja ne tietty joutu leikkaa välilihan ja siihen sit laittovat paikallispuudutuksen, samoin sillon ku kursivat kasaan repeämää (n.5cm sisälle) ja leikattua haavaa. Mutta tämänkään kokemuksen jälkeen en halunnu toiseen synnytykseen puudutusta, toivuin niin nopeasti entisestä, tai no.. haava tulehtu ja makasin sit 3vkoa.. mutta eipä se sit sen jälkeen oo vaivannu. Toiselta samoin päätin, etten halua muuta kivunlievitystä ku lämpöpakkauksen, joka siis välillä oli alaselkää vasten ja välillä jalkojen välissä. Olin tunnin kipeä synnytyksessä, eli pääsin helpolla. Niin ja tietty mun ihana mies pyyhki mun hikisiä kasvoja viileeseen veteen kastellulla harsolla. Liikkuminen, keinutuolissa istuminen, lämmin (melkein kuuma) suihku, jumppapallo jne auttaa.. Minusta oli mukava, ku tunsin koko ajan mitä tapahtuu ja toipuminen tosiaan oli nopeaa, mutta en tiiä siis miten puudutukset vaikuttaa.. kolmattani odotan rv32 ja tähänkin synnytykseen menossa ilman puudutuksia.

luomusynnytystä takana. Ja eivät olleet oman valinnat takia luomuja, mutta kyllä niistä selvittiin. Ilokaasua tosin sain, jos sen puudutteeksi laskee.



Älä suotta suunnittele liikoja, selviät myös ilman puudutteita jos tilanne niin vaatii, mutta itse kyllä olisin ilomielin ottanut piikin jos toisenkin :)



Jälkeenpäin ajateltuna ei ole tullut traumoja, vaikka eka oli raju imukuppisynnytys ilman kivunlievitystä. Voisi luulla, ettei sen jälkeen enää moiseen hommaan ryhdy, mutta niin vain ryhdyin... Aika kultaa muistot.

kannattaahan sitä kuitenkin kuunnella itseään ja tuntemuksiaan, mutta myös kysyä, miten muuten kuin puudutuksin, voi saada helpotusta.. ja toisaalta synnytyksethän on erilaisia, kestot vaikuttaa ja se miten on saanu vaik nukutuks...

Olisin halunnut kivunlievitystä mutta tarjottiin lämmintä suihkua. Kivut olivat aivan kamalia omasta mielestäni, joka supistuksen puristin läpi sängynlaitaan tarrautuneena. Jalat eivät pitäneet seisomista tai kävelyä.



Seuraavaan ottaisin jotain lievitystä ehdottomasti! Kyllähän siitä selvisi... Osansa tähän tietysti toi synnytys ulkomailla.

Itsellä kolme puudutettua synnytystä mutta silti heitän kauhani soppaan:

Kannattaa tosiaan mennä tilanteen mukaan.

Voit suunnitella ettet ota lääkkeitä, mutta itsesi vuoksi (ole valmis siihen, äläkä pidä sitä epäonnistumisena).



Itsellä kahdessa ensimmäisessä oli epiä, spinaalia ja kohdunkaulan puudutetta, kaasun lisäksi.

Kolmannessa ajattelin ettei epiä oteta, mutta kätilö sanoi että ei sitä laiteta koska synnytys pahasti kesken. 5 senttiä auki.. Siinä vaiheessa oli laitettu kohdunkaulanpuudute.

No, otin epiduraalin ja pirun pettynyt itseeni, mutta sitten se TOIMI, ei tehnyt sitä kahdesta ekasta. Ja olin ihan tohkeissani!

Synnytys eteni sen jälkeen hyvin ja ponnistinkin epiduraalin voimin.

Siinä synnytyksessä olisi lähinnä kohdunkaulanpuudute pitänyt jättää pois ja suoraan epillä.

Spinaalia ei kolmannessa synnytyksessä tarvittu. Ja hyvät muistot jäi!



Itsellä ponnistukset kestäny 20 minsaa, 5 minuuttia ja 20 sekkaa.



Ei lääkkeet ole pakollisia, kannattaa vaikka kätilöllekin sanoa että saa antaa vinkkejä mikä voi auttaa. Mutta ihan vinkkinä niin sinne taustalle voi miettiä mitä toivoo kipuun jos sen kanssa ei ilman pärjää, ja kuunnella vaikka mitä kätilö sanoo. Eikä ajatella niinkuin minä että epi ei auta, kun 2 kertaa mennyt huonosti sen kanssa.