Ärrätön äitienpäiväruno?
Koetan metsästää yhtä suomalaista runoa, joka on ylistys äideille ja leikkisä siksi, että kaikki ärrät on muutettu älliksi. Runoilija oli muistaakseni Ilpo Tiihonen, Lassi Hirvilammi, Arto Melleri tai joku muu vastaava.
Soittaakohan kelloja kellään? Mistähän löytäisin?
En pysty googlaamaan, kun en oikein muista yhtään säkeen pätkää runosta.
Kommentit (4)
SUOMEN ÄIDEILLE
Oi äidit, helkimmät sielut!
Kuinka lakastaa teitä Mittavasti?
Keltovatko punaluusut taipeeksi?
Hella nähköön, palastanne aina
olette ylittäneet!
Oi velipalttu, kaulavelli
ja mulojen latina lirutuksilla!
Oi lievun lentoa menoa,
imulin hulluutusta
ja kilkua palkua joka ei
tulpaansa tuki!
Helmoissanne loikumme, me aamuvilkut
illottelijat,
oli sitten tolstain sotaja lauha
tai velhoton valjoton pyhä.
Niin sulvoa, laastaa, tilistää
ja palsia, paikata, kilistää,
haljata, taljota, koljata kokoon
kun vielä heittäisin halvatulpa
sun haltioilles läkii ylimäälälään!
Mutta sulematta solomnoo ja kivat teille,
kulahousuissaan teitä moljestaa
uninen eskadloona! Tää holjuva ihmiskalja!
Pehmeät tovelit, lakkauden mateliaali!
Ilpo Tiihonen, 1994
Lassi Nummi taikka Teemu Hirvilammi...
Ja ylimääräinen johtolanka: runo oli männävuosina IB-lukion äikänkokeessa.
nyt jollekulle mieleen...?
t: toiveikas ap