*-*-*-*-*-*-* JOULULAHJAT vko19 *-*-*-*-*-*-*

Täällä uusi ilmoittautuu joukkoon, testin olen jo aikoja sitten tehnyt mutta nyt vasta alkaa luottaan että sieltä se vauva on tulossa,elikkä la olisi 4.12

Ja neljättä odotellaan.

Raskausoireita ollu vaihtelevasti,nyt taas seesteinen kausi menossa ja ei mitään oiretta,aika erikoista, no jaa väsymys kuitenki sama kokoajan joten ehkä ei ihan oireeton.



Neuvolassa eka kerta jo käyty,siellä ei kokeiltu sydänääniä kuunnella kun viikkoja vähän mut muutenhan se meni ok.

ensi viikolla olisi ultra ja se jo vähän jännittää,ihan kuin ekaa odottas :)



pahoittelut kaikille menetyksen kokeneille...



paksubertta ja rv 9+3

Tsemppiä vuodoista kärsineille ja suuret pahoittelut niille jotka eivät saaneet pinossamme pysyä loppuun asti. Se on niiiiiin surullista.



En tainnut neuvola reissusta vielä kertoakaan. Eipä siellä kummempia. Punnittiin ja verenpaine mitattiin ja sain seuraavan neuvola ajan ja ultra-ajan. Nykyään ei olekaan enää lääkäri-neuvolaa rv10 aikoihin, vaan tarkastus tehdään ultran yhteydessä. Sen jälkeen vasta otetaan kaikki verikokeetkin. Kätevää, mut nyt joutuu siihen asti ootteleen, et pääsee sydänääniä kuunteleen... Ultra on mulla 3vkon päästä. Seuraava neuvola onkin vasta kesäkuun lopulla.

Kohtujomotuksia ei enää kauheesti ole. Lonkkakipuja kyllä. Tisseissä ajoittain jotain pieniä tuntemuksia. Oksentaa ei oo vieläkään tarvinnut, mut äklöoloa kyllä on. Jonkunlaista pientä tuhrua välillä havaittavissa ja oon miettinyt, et jospa onkin joku tulehdus, kun ne on raskausaikana yleisiä. Mut eipä niitä alkuraskaudessa kai mielellään lääkitä, niin ei oo kiire sen lääkäriin menon kanssa. Täytyypi neuvolasta pyytää lähetettä johonkin testiin, niin ei tarvii sitä miettiä.



nau rv 8+5/9+1

Käytiin v-loppuna anoppilassa ja eilen lilliteltiin mun mummon ja ukin luo kajaanin taakse.



Eilen illalla ajettiin viel takasin kotiin ja kyllä alko masua jo kivistämään se autossa istuminen. Ja vasen jalkapohja puutu koko ajan.



Laskin tuossa että vanhenen sitten tasan rv 10. Vieläkään ei olla kerrottu kellekään perheelle/sukulaiselle, mut luulisin että arvaavat sitten mun valmistujaisissa kun oon sillä mehu linjalla.



Nojoo, väsymystä edelleen ilmassa, kuvotustakin, kahvi ei maistu samalla tavalla.Ei pysty sitä tuoppia juomaan kerrallaan. Mummon luona ei maistunu kanssa kahvi ja luulen että mummo alko vähän jo epäilemään jotain.



Vieläkään en oo uskaltanu luottaa raskauden pysyvyyteen, muistaakseni rv 9 alkoi vuoto tuulimuna raskauesta sillonin aikanaan. Oootan innolla että pääsen ultraan varmistamaan että tiinatoljanteri siellä on ihan varmasti.



T M_K kera tiinatoljanterin 7+6

Keskiviikkona olisi sitten eka neuvola. Vähän jänskättää, tai siis oon kehittänyt itselleni stressin aiheen siitä, että mulla tätä painoa on vaikka muille jakaa jo ennestään, ja pelkään mitä neuvolassa sanotaan. Nyt on vielä ollut niin väsynyt ja pahoinvoivakin ettei oo mitään liikuntaa kyennyt harrastaa pariin viikkoon. Toissapäivänä uskalsin vaa'alla käydä, ja kiloakaan ei ole tullut tähän mennessä, mut lukema silti huitelee taivaissa :/ Kun vaan tää pahaolo menis pois, niin uskaltais alkaa käydä pyörällä töissä, se ois hyvää liikuntaa, kun matkaa kuitenkin kertyy noin 8km/suunta.



Tervetuloa uudet ja pahoittelut poistuneille! <3



Tv. anzku ja masukki rv 8+2

Anzku, mullon kans sama. Hävettää mennä sinne neukun vaa´alle. No toivotaane t paino ei nousis ollenkaan koko raskaus aikana. Poijan aikaan tiputinkii painoo pari kiloo.

onnittelut uusille mukaan tulosta!



Olin tänään ultrassa, jossa sikiö vastasi ihan rv 6+4 ja syke löytyi.

Sokeritasapaino kannattaa pitää tasaisena vaikka sen kanssa ei olekaan

ongelmaa ollut. Sokrun kans jos ongelmaa saattaa tulla km..... näin ymmärsin et lisää riskiä. Taustani on kuulemma positiivinen, joten toiveikas saa olla :) Karkki lakko alkoi, ei tarvi koko raskautta pitää mut ainakin alkuun on hyvä pitää :)



Helpottunut Mammariini rv 6+4

Elikkäs nyt viikkoja tasan 8. Neuvolassa en ole käynyt, mutta huomenna olisi tarkoitus sinne soittaa. Minulla on ennestään 2 lasta. 2007 tulin raskaaksi e-pillereitä syödessäni ja mies ei lasta halunnut. Painostuksesta ja monista muista syistä tein abortin. On ollut henkisesti erittäin raskasta ja mietin aborttia edelleen päivittäin.

Nyt maaliskuun alusta hormonikierukka tuli itsestään ulos ja kappas, testi näytti plussaa. Mies ei lasta halua, mutta itse en kykene enään aborttiin, joten tämä asia on nyt vain näin ja siihen on yritettävä sopeutua.



Itsellä on alusta asti rinnat turvonneet ja maitoa tulee. Muissakin raskauksissa näin. Huono olo ja välillä jopa oksetus vaivaa jatkuvasti. Aamulla herätessä olo on yleensä ihan ok, mutta siitä se muuttuu huonommaksi ja iltaisin ehkä ollut huonoin olo. Nukun myös todella paljon. Oikeastaan mitään en saa tehtyä paitsi nukuttua tai sitten istun ja puhisen. Vatsa on myös kuin potkupallo ja töissä arvasivat raskauden jo reilu viikko sitten. Vatsaa ei pysty peittelemään, joten on ollut hankala salata asiaa.



Tyttö raskaudesta oksensin ihan koko ajan yötäpäivää, kykenemättä edes nousemaan sängystä. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Kun avun kanssa raahauduin vessaan, oksensin koko matkan. Puoleen väliin asti mentiin näin ja siitä parin sairaalajakson jälkeen oksentelin vain pari kertaa päivässä aina synnytykseen asti.

Poika raskaudesta voin pahoin kuukausitolkulla, mutta oksensin vain muutamia kertoja. Kykenin jopa huolehtimaan esikoisesta.



Nyt mietityttää olisko poika tulossa, kun naama on taas täynnä finnejä ja huono olo vaan koko ajan. Myös suolaista tekee mieli, ihan niin kuin aiemmasta poikaraskaudesta.



Minulla siis 2 lasta ja molemmilla eri isät. Nykyisen kanssa alettiin seurustella, kun kuopus oli vasta 1kk. Miehellä ei ole lapsia eikä niitä haluakkaan. Mies on aivan loistava "isä" lapsilleni ja parempaa miestä saa muutenkin hakea. Tämä oli myös yksi syy aiempaan aborttiin. En halunnut pakottaa miestä isäksi tai pahimmassa tapauksessa viedä lapsiltani "isää". Toisella lapsella kun ei omaa isää ole ollenkaan ja toinen tapaa oikeata isäänsä vain1-2 kertaa vuodessa, sillä isä on alkoholisti ja muutenkin elää vain itselleen. Vaikka tiedän, että mieheni on vastuuntuntoinen, niin silti pelottaa, että jospa se kumminkin lähtee kuvioista. Sitten olenkin 3 lapsen yh.. En usko,että lähtee, mutta silti se pelottaa.. Ja miten lapseni kestäisivät sen? Olen myös miehellepuhunut, jos sterilisoisi itsensä tämän lapsen jälkeen, mutta ei oikein siitäkään innostunut..



Tästä tulee romaani joten lopettelen ja palailen asiaan kun olen käynyt neuvolassa..

Pahoittelut masuasukkinsa menettäneille ja tervetuloa uusille odottajille.



Mä kävin eilen eka neuvolassa. rv nyt 7+0. Eipä siellä ihmeitä tapahtunut, keskusteltiin yleisesti ja terkka kyseli taustoja. Sokerirasitukseen tulee passitus minkä arvasinkin jo ennalta. Painan nyt saman verran kuin 4,5v sitten esikoistani viimeisilläni odottaessa. Vaaán lukemat todellakin kauhistutti kun ne levähti silleen ihan konkreettisesti näkyviin. No, salattia nasuun vaan, vihreäähän ne suosittelevatkin syömään paljon :) Ja heti tänään painuin jumppaan :) Kaikki siis muuten hyvin tähän mennessä. Eka ultra on 25.5. lääkärikäynnin yhteydessä ja sitten rv 11 ultra+down-verikokeet ovat 4.6. Kuvotusolot jatkuu iltapainotteisesti. Väsymystä ei tällä kertaa ole juurikaan ollut.



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Jenuski rv 7+0

Vapun aikoihin kirjoittelin viimeksi, vessa käynnillä tuli pyyhkiessä silloin verta ja hyytymiä. Olin aivan poissa tolaltani. Miehellekin sanoin että nyt se meni kesken. Pidin kolme päivää sidettä näkemättä enää tippaakaan verta tai edes minkäänlaista tuhrua. Oireet yhä voimakkaina, väsymystä, rinnat turvoksissa ja heruu, oksetusta-äklötystä ja jatkuvaa pissalla juoksua...

Eli säikähdys vain. Nyt päätin etten enää hötkyile vaan tarvon tasaisesti eteenpäin. Jos verta tulee kuin Esterin p:stä niin sitten käyn ultrassa tarkistamassa, mutta muutoin vaan jatkan tätä syömisen ja nukkumisen yhteiseloa. Ensi ma neuvola.



On se kumma miten sitä on ollut näin hermoheikko vaikka kaksi lasta ennestään. Kuvittelin että tämä kolmas raskaus olisi sellainen luonnollinen tila, jota ei edes ihmeemmin ajattelisi, vaan ei... Tiedä sitten mistä johtuu...

Jokohan sitä vasta kahden lapsen jälkeen osaa arvostaa ja ymmärtää millainen lahja lapsi on ja sitä kautta myös menetyksen pelko on voimakkaana läsnä?



Näihin kuviin ja tunnelmiin...



Minttulotta

Eli vkoja takana 7+3, vaikka ultran mukaan vauva olisi vkoilla 5+jotain.Minä siis pelkään ja jännitän, heittääkö hedelmoittymisajankohta vai onko sikiö viallinen.Ei kasva normaaliin tahtiin.Vuoto loppunut, eli jotain positiivista.Itse olen vain itkenyt eilisillasta lähtien.Teen surutyötä jo valmiiksi.Pelkään todella, ettei sikiö kasva normaaliin tahtiin.Hcg-hormonin määrä on todella pieni näille vkoille...!

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa neuvolaa ja seuraavaa ultraa.Itku pääsee aina, kun isommat lapset alkavat puhua pikkuveljestä-tai siskosta.He odottavat vauvaa yhtä kovasti.Peukkuja kaikille ja vielä onnittelut päälle!Raskauden alkaminen ja jatkuminen onnellisesti on pieni ihme.Itse olen sen nyt vasta oivaltanut.

terveisin peber joka sinnittelee mukana väkisin :)

Aamulla oli siis ensimmäinen neuvola =) ja niiden laskujen mukaan LA olisi 11.12 eli päivän edellä omia laskuja, joten alan elämään neuvolan laskurin mukaan. Nyt siis rv8+5. Kahden viikon päästä on lääkäri, ja pitäisi varata aika labraan verikokeisiin, seulontaan myös samalla osallistutaan. Täällä saa vaan yhden ultran, tuon np-ultran. Se on sitten joskus kuun vaihteessa.



Esikoiselle eilen kerrottiin tulokkaasta, oli ihan innoissaan. Vähän pelotti miten suhtautuu, mutta toistaiseksi siis ainakin iloinen. Ilmoitti illalla, että se on pikkuveli ja sen nimeksi tulee Oskari :D tytöllä ikää siis 5v.

anzku84 ja musta_kissa: mulla sama tilanne, elopainoa on kertynyt ihan kivasti, vaikka esikoisen jälkeen pudotin 10kg "omaa painoa" eli olin sen verran kevyempi kun rupesin odottamaan, mutta mulle oli tullut 5kg lisää (!!!) tän alkuraskauden aikana... siis eka neuvola oli pari viikkoa sitten. Lopetin tupakan polton taas kun sain kuulla että odotan, niin osittain johtuu siitä, että jollain on korvattava, ja se joku on yleensä herkut.. painoindeksi on nyt 30 korvilla, joten sokerirasitukseenhan sitä taas joutuu (vaikka sokereiden kans ei ole koskaan ollu ongelmia..,.,)



äiti-2001-2004: ompas sinulla hankala tilanne, toivottavasti miehesi kuitenkin haluaa lopulta lapsen pitää. Mistä johtuu ettei hän halua omia biologisia lapsia? vai pitääkö hän nyt lapsilukuanne täynnä? toivottavasti ei liian tungetelevia kysymyksiä..



Itsellä on mielettömän epäuskoinen olo. Mulle iski ihan yhtäkkiä tunne, et tämä raskaus ei ole nyt mennyt ihan nappiin. jotenkin luulen, et on tuulimuna tai jotain.. ensiviikolla ois ensimmäinen kerta kun saan sydänäänet kuulla, jos kaikki hyvin menee, mutta mulla on hirmu vahva tunne et kaikki ei oo hyvin. Onko muilla ollut tällaista? vahvaks tunteen tekee vielä se, et on niin oireeton raskaus ylipäätään.. vähän ehkä väsyttää (normaalin kevätväsymyksen lisäks) ja ummettaa (johtuu röökinpolton lopetuksesta). Välillä voimakkaita menkkakipuja (onko muilla vielä näitä?). Siinäpä ne. muuten ei eloa haittaa millään tavalla.



T 9+0

Ehkäpä minäkin jo uskaltaudun mukaan tähän porukkaan... Ultrassa juuri kävin ja siellä kaikki oli ok, laskettu aika olis nyt sit vissiin 20.12.09 eli tänään on rv 7+3.



Raskausoireista päällimmäinen on hillitön väsymys, sitä on kokoajan ja jatkuvasti, vois nukkua, nukkua ja sit vielä vähän nukkua... Toinen selkeä oire on vessassa ravaaminen, sitäkin suunnilleen kokoajan ja jatkuvasti. Lievää ällöö oloo ollu kans ja rintojen arkuutta. Mulla on entuudestaan kouluikäinen lapsi, enkä siitä raskaudesta kyllä muista ihan näin kauheeta väsymystä tai sitten aika kultaa muistot :)



Mutta ihan kivahan se kuitenkin on, että olo on jotenkin erilainen kuin normaalisti, tietää että jotain on tapahtumassa.

Mulla alkoi loman jälkeen jälleen työt ja maanantaina kyllä jännitti mennä töihin - töissä kun on ultra ja enhän mä siitä malttanut kaukana pysyä kuin ekat 5 min :D Kollega kurkkasi alavatsalle ja kyllä siellä vauvanalku ja syke näkyi :) Vähän taisi mitat olla pienemmät kuin mitä kuukautisten mukaan olisi viikkoja, mutta niin mä olin itsekin laskeskellut omista ovis-tuntemuksista, että oiskin saanut alkunsa vasta vähän myöhäisemmässä vaiheessa kiertoa. Mun kierrot kun venyy ja paukkuu..



No mutta pääasia, että syke löytyi :) Kyllä viikot sitten ekassa varsinaisessa ultrassa tarkentuu.



Viime viikolla valittelin vielä oireettomuutta, mutta nyt kyllä väsyttää niin rankasti, että voisin vaan nukkua ja nukkua.. ja palelee niin, että mies ja lapset vetää sisällä shortseissa ja minä villapaidassa ja paahdan ilmalämpöpumppua täysillä :DD Huono olokin on nostanut päätään, mutta on ihan hallittavissa ainakin vielä.



Nyt nukkumaan,

Taika 7+3

puhu tuosta tuntemuksesta neuvolassa. Mulla oli pojun aikaan koko ajan sama tunne. Raskaus meni etiäpäin ja koitti synnytyksen aika nii sit supistusten aikaan huomattiin et napanuora repee ja vuojan verta ihan hullusti. Napanuora oli kalvokiinnitteinen ja nuora oli vielä kiinnittyny poikittain emättimen päälle tjtn.



Vaadia inakii et ultraavat ihan kunnolla ja kahtoovat kaiken. Tuo mikä mulla oli olis näkyny vissiin kunnon ultrauksessa.



T: M_K kera tiinatoljanterin 8+2



(ja miettii mihin ihmeeseen eilinen kirjotus on hävinny..)

eli laskettu aika siirtyi marraskuulle. Eli tämä raskaus alkoi siis keskenmenon jälkeen ja olin ihan varma että ovulaatio on viivästynyt ja siksi kirjoitin tänne. Eilen kävin ultrassa ja siellä oli pikkuinen ihmisalku jonka sydän sykki :) Rakenteetkin oli ok, niskapoimu 0.9mm. Eli kyllä sitä pitää nyt uskoa että on raskaana! Uskomattominta tässä on se, että viikot oli ultran mukaan 11+4 ja keskenmenon mukaan eilen 11+2. Eli kierto on käynnistynyt heti. La siis 23.11.



Siirryn nyt lokakuisiin mutta varmaan käyn täälläkin tsekkaamassa kun kuitenkin jo reilun kuukauden ehdin täällä ajoittain vierailla :) Tsemppiä kaikille joululahjojen odotukseen!



Minitassu, rv 11+3

Minitassu: oli varmaan kiva yllätys, kun raskaus olikin pidemmällä:-) Minä käyn aina välillä lukemassa marrasmassujen vointeja, kun tässä rajaviikoilla mennään , la 1.12.



Kävin sitten eilen kysta-kontrollissa. Minulla havaittiin helmikuussa kysta vasemmassa munasarjassa keskenmenon jälkeisessä jälkitarkastuksessa ( johon alunperin jouduin kohdussa olevan kystan takia , joka ehkä syypää viime syksyn keskenmenolle) ja eilisessä ultrassa kysta oli pienentynyt 3mm.

Ennen ultraamista lääkäri epäili, että minulla alkava endometrioosi, kun kerran verikokeiden tulokset olivat vähän koholla. Kerroin sitten olevani raskaana, joten endoepäilyt jäi takaalalle.

Kohdusta löytyi ihan elävä alkio(vai onko se jo sikiö?) joka vastasi viikkoja, pää-perämitta 32mm.

Ei tämä tieto elävästä sikiöstä vielä lohduta, nyt alkaa huoli siitä, onko tämä terve ja pysyykö kyydissä loppuun asti, huoh, alankohan tulla liian vanhaksi?!



Tänään tilasin ekan neuvola ajan, jonka sain ensi viikon perjantaille. Tänään pitäisi soitta ja tilata aika np-ultraan, saa nähdä onko vielä vapaita aikoja, kun olen näin myöhään liikenteessä, täällä Salossa viimeinen np-ultra mahdollisuus on rv 12+6.



Nyt lämmittämään eilistä ruokaa ipanoille ja sitten takasin pihahommiin.



T. Mamixi00 rv 10+2

Tässä tuntemuksia alkuviikolta.  Vieläkin heikottaa ja ruoka maistuu nihkeästi, mutta pistän tKaikki pahoinvoivat raskaana olevat hankki viikonloppuna multa mielettömästi kunnioitusta - josta tosin on nyt vähän karissut ;) Nimittäin sunnuntai-aamupäivänä aloin oksentaa ja ripuloida kuin ruokamyrkytyksen saaneena. Kun viikkoja laskeskelin, niin tietty epäilin raskauspahoinvointia ensimmäisenä. Avokki oli reissussa ja minä yksin kipeänä kotona, ihan kauhee olo! Sama jatkui sunnuntaipäivän, vanuin vessan lattialla hämärän rajamailla ja nuoleskelin varovaisesti jääkuutioita ja suolakiteitä. Tiedätte ehkä tunteen: ensin pelkää, että kuolee tähän ja sitten alkaa pelkätä, ettei kuolekaan vaan jää kärsimään... En uskaltanut edes ajatella, millaista olisi jatkaa näin seuraavat viikot tai kuukaudet. Mitä kaikkea naiset kestääkään lapsia saadakseen! Yö oli pitkä ja yksinäinen... Aamulla sitten neuvolan terkkari järkeili, että voi olla myös ihan tavallista vatsatautia. Avokin ja illan tultua varovaisesti könysin pystyyn nakertamaan paahtoleipää ja vaikka jalat oli yhä ylikypsää makaronia ja päässä suhisi, silmitön valskaaminen molemmista päistä oli ohi. Kunnon säikähdyksellä selvisin siis ensimmäisestä "raskauspahoinvoinnista", oikea ei voi olla (kovin paljoa) pahempi.. Eihän, eihän?!?nöpostiina, tänään 7+2

Joku esitti tämmöisen kysymyksen: äiti-2001-2004: ompas sinulla hankala tilanne, toivottavasti miehesi kuitenkin haluaa lopulta lapsen pitää. Mistä johtuu ettei hän halua omia biologisia lapsia? vai pitääkö hän nyt lapsilukuanne täynnä? toivottavasti ei liian tungetelevia kysymyksiä..



Mies ainakin vielä sanoo ettei halua lasta. Mies on aina sanonut ettei halua omia biologisia lapsia, mutta ei koskaan syytä, että miksi ei halua. Mies on tosiaan kuopusta hoitanut vauvasta asti, hoitanut yösyötöt, vaipanvaihdot ym.. eli on elänyt täysipainoisesti kanssamme. Ehkä hänelle riittää kaksi lasta, varsinkin kun lapset rupeaa olemaan isompia ja omatoimisempia, niin nyt joutuu taas alottamaan kaiken alusta.. Mutta mies ei asioista puhu, joten arvuuttelua tämäkin :)



Tänään oli siis ensimmäinen neuvola. Eilen illalla täytin valmiiksi pari A4:sta ja mieskin täytti oman osansa.. Kohta jossa kysyttiin haluaako mies osallistua neuvolakäynteihin, perhevalmennukseen sekä synnytykseen, jätti mies tyhjäksi. Sanoi ettei todellakaan osaa sanoa, kun ei koko lasta halua. Neuvolassa aikaa vierähti 2 tuntia. Hirveän läjän täti kirjoitteli lappuja, ja totesi pissassa olevan punasoluja ja jotain muuta. Pissassa on ollut verta jo ennen raskautta, joten ei huolestuttavaa. Sitä toista en muista mitä se oli.. Verenpaineet ja hempat kaikki oli ok.

Nyt uutena juttuja pääsen heti jo parin viikon päästä johonkin downin syndrooman seulonta juttuun. Eli normi ultran lisäksi otetaan verikokeita jne.. Jos jotain häikkää, pääsee lapsivesipunktioon jne.

Kovasti miehen haluaisin ultraan mukaan, mutta en vielä puhu asiasta..Kyllä se noita lappuja luki mitä neuvolasta raijasin..Huomenna pitäis varata sinne ultraan jo aika ja ajattelin miehen antaa vähän sulatella ja sitten lähempänä puhua, josko tulisi mukaan.



Huono olo, huimaus ja väsymys vaivaa edelleen. Aika paska olo suoraan sanottuna, mutta jos aiempiin raskauksiin vertaa, niin juhlaa tämä on.

että ikää minulla on vasta 28v, joten minusta on hienoa että nuoremmillekkin annetaan mahdollisuus osallistua laajempiin seulontoihin. Ennen ei tämmöiseen ole ollut mahdollisuutta.