Vaihtaisitko miehesi jos voisit?

a) miksi?

Ei osallistu lastenhoitoon, on vain töissä tai koneella, ei huomioi minua, ei tee kotitöitä





b) koska aloit huomata muutokset huonompaan päin miehessä vai olivatko ne nähtävissä alusta asti?

Eipä tuo ikinä ole osallistunut kotitöihin, paitsi vieraiden aikana heille näyttääkseen.





c) jos miehen huonot puolet olivat olemassa jo perhettä perustettaessa, miksi perustit perheen hänen kanssaan?

Ajattelin, että onpa edes joku, jonka kanssa perustaa perhe.

a) miksi?

On laiska. Istuu tietokoneella koko illan töiden jälkeen ei tee yhtään mitään. Vkl notkuu sohvalla, kuten nytkin, nukkuu.



b) koska aloit huomata muutokset huonompaan päin miehessä vai olivatko ne nähtävissä alusta asti?

Ei ihan alusta. Alkoi tulla tossa kolmenkympin hujakoilla. Kun lapsia alkoi tulla, ei osallistu heidän hoitoonsa muutakuin "pakottamalla".



c) jos miehen huonot puolet olivat olemassa jo perhettä perustettaessa, miksi perustit perheen hänen kanssaan?

No kun ei ollut ihan alusta saakka nähtävissä. Nyt v**ttaa ihan oikeesti kun se on hoidettava lapsi muiden mukana. Olen ajatellut, että yksinhuoltajana mulla olisi huomattavasti parempi fiilis kun ei ottaisi yhden olemus päähän koko aikaa. En ole nalkuttaja-tyyppi joten annan olla. Tiedän, että tää tulee päättymään. Mies on varmaan ihan äimän käkemä kun lähden tai pakkaan sen laukun ulko-ovelle "meillähän menee niin hyvin". Niin kai joo..

Kolmonen,



ihan kun itse kirjoitaisin.......meille ero tulossa....

miestä ei voisi vaihtaa?

kun Johnny Depp on varattu

Johnny voisi vaihtaa naista?

a) Jos löytäisin miehen, joka arvostaisi ja kunnioittaisi minua, hemmottelisi, tekisi mukisematta paljon kotitöitä ja ei koskaan arvostelisi minua! Ja olisi vielä hyvä sängyssä. Ja tietysti omaisi nykyisen mieheni kaikki hyvät puolet.



b) olivat tiedossa heti alusta



c) koska haluamaani täydellistä miestä ei löytynyt. Eikä sellaista ole tullut vastaan 16 avioliittovuoteni aikana. En usko että sellaista onkaan. Tuo on paras minkä pystyn löytämään, joten täytyy tyytyä siihen.

a) Aikanaan tuli valittua mies ihan väärillä perusteilla. Minun puoleltani kyseessä ei ole rakkausliitto.



b) Samaan tapaan meillä on koko ajan mennyt, suunta ei ole kovin pahasti ollut huonompaan.



c) Liitto oli oma valinta, ja ajattelin silloin kykeneväni elämään asian kanssa. Tapasin kuitenkin miehen, jonka kanssa kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Joten häneen vaihtaisin, jos se vain suinkin olisi jotenkin mahdollista.

a) koska mieheni on helmi! Osallistuu kotitöihin pyytämättä, on kiltti ja ihana, muistaa merkkipäivät, ei juokse baareissa, on hyvä isä.



b) en ole huomannut muutoksia huonompaan päin (4 yhteistä vuotta takana) toki on huonoja päiviä ja tilanteita jolloin ajattelen että voi #@?%!!! mutta kukaanhan ei ole täydellinen kaiken aikaa, en edes minä =)

a) on hieno ihminen, rakastava isä ja aviomies, joka näkee vaivaa ollakseen vielä parempi. Me ollaan hyvä tiimi!



b) Meilläkin oli tiukka sopeutumiskausi lapsen tullessa (mies iso lapsi joka eli tietokone-elämää...), mutta siitä päästiin yli ja miehestä on tulossa koko ajan parempi puoliso.



c) tieto miehen huonoista ja hyvistä puolista on se avain, millä meidän liitto toimii. Tiedän ihan täsmälleen miehen pahimmat puolet, eikä ne ole kovin pahoja pitkällä tähtäimellä. :)

a) en vaihtaisi, koska rakastamme toisiamme ja meillä on kivaa ja hauskaa yhdessä.



b) muutosta on ollut, tietenkin. Mutta suunta ei välttämättä ole ollut huonompi. Mieheni hoitaa lapset, kodin ja koirat. Oman työnsä ohessa.

Kannatti aikoinaan uskoa sydäntään ja vaihtaa lennossa =)

Koska jos vastaus olisi kyllä, olisin sen jo tehnyt. Emme elä muslimivaltiossa, vaan vapaassa länsimaassa.



Mieheni on ihanan hellä ja rakastava, hyvä isä ja kerrassaan loistava aviomies. Kaikki ominaisuuksia, jotka hiotuvat ajan kuluessa. Mieheni sanoo, että kaikki hänen hyvät ominaisuutensa johtuvat minusta.



Kenestä tahansa miehestä (tai naisesta) saa loistavan, jos osoittaa tälle rakautta ja kunnioitusta ;-))))).

Kenestä tahansa miehestä (tai naisesta) saa loistavan, jos osoittaa tälle rakautta ja kunnioitusta ;-))))).

Tosi moni mies ottaa sen rakkauden ja arvostuksen itsestäänselvyytenä, eikä näe mitään syytä parantaa itseään. Me, joiden miehet haluaa olla rakkautemme arvoisia, pitää olla onnellisia helmistämme, sillä toisinkin voisi olla!

Ja lisäksi

a) miksi?

-Tuskin se siitä muuttuisi yoisenkaan miehen kanssa..

b) koska aloit huomata muutokset huonompaan päin miehessä vai olivatko ne nähtävissä alusta asti?

-Itse olen ukkoni pilalle passannut, vaikka varoitetiin.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.. Tavattiin nuorena ja hän muutti äidin luota toisen luo...

c) jos miehen huonot puolet olivat olemassa jo perhettä perustettaessa, miksi perustit perheen hänen kanssaan?

-Eipä olleet näkyvissä näin pahasti ainakaan... Mies kuitenkin osallistuu lastenhoitoon yhtälailla ja joskus enemmänkin kun minä... Iso plussa hälle siitä..

a) miksi?

Rakastan häntä ja hän rakastaa minua. Olen päivittäin onnellinen, että saan olla hänen kanssaan. Hän on kaikista tuntemistani miehistä paras ja minulle sopivin; lämmin, hellä, vastuuntuntoinen, huumorintajuinen, vakaa, lahjakas ja vieläpä komia kuin mikä. :)



b) Miehessä on kahdeksan yhteisen vuoden aikana luonnollisesti tapahtunut muutosta, mutta PAREMPAAN suuntaan. Teinivuosien pukeutumistyyli esimerkiksi on jalostunut, jos näin pinnallisen asian voi mainita.



c) Minähän todella odotan, että saan perustaa perheen juuri tämän miehen kanssa! Toistaiseksi kärsimme lapsettomuudesta, mutta hetkeäkään en epäile mieheni vastuunkantoa isän roolissa, jos lapsen onnistumme saamaan.

En vaihtaisi.



a) miehelläni ja minulla on tosi samanlainen arvomaailma ja osaamme puhaltaa hyvin yhteen hiileen, helppoa ja mukavaa on yhteinen elämä, rakastamme ja kunnioitamme toisiamme



b) lapsen syntymä puhkaisi tietyn kriisin, mutta siitäkin on päästy jo yli, yllättävän vähän tässä on yllätyksiä tullut, vaikka minä olin kaksi yhden hinnalla ratkaisu



c) perhe oli perustettu jo ennen miehen tuloa kuvioihin, joten meillä oli instant family, mies on upea isäpuoli, ei käy moittiminen



Ja jotta ei liian lässyltä kuulostaisi, niin mainittakoon, että mennyt tuo kuitenkin sen verran kyynisyyttä minuun, että vastaan, että tänään on näin, huomisesta ei kukaan tiedä. Yksi nyrkinisku vaikka huomenna ja idylli on poissa. Sellaista se elämä on, että koskaan ei tiedä.



Kerran jo eronnut melba.



Niin ja jos vanhoja muistellaan, niin exän huonot piirteet alkoivat kasaantua useiden vuosien yhdessäolon jälkeen monien asioiden summana, kunnes lopulta oltiin niin eri sfääreissä että hirvittävänä vaihtoehtona pitämäni ero oli taatusti parempi vaihtoehto kuin yhdessä olo. En tiennyt lainkaan että minkälaisen ihmisen kanssa lapsen tein, en tiennyt sitäkään, että minkälaisen ihmisen kanssa elin. Ymmärtää voin, anteeksi voin antaa, mutta unohtaa en.



Nykyisessä suhteessani olen ollut muutamia vuosia ja se on sanottava, että tässä kohdassa ensimmäistäkään avioliittoani ei ollut mitään tietoa mistään tuotevirheistä. Nöyrästi otan siis vastaan mitä tuo elämä, mutta siinä missä mies voi muuttua, niin sen voi toki tehdä minäkin. Nyt kuitenkin nautitaan siitä mitä on!

a) miksi?



Koska todella rakastan miestäni, tahdon pitää lasteni perheen kasassa enkä aio luovuttaa liian helpolla. Edelleen on kaikki mahdollisuudet saada liitto täysin kuntoon ja miehessäni on niin paljon hyvää että se voittaa huonot puolet. Mieheni on huomioiva hellä ja hemmotteleva, hoitaa kodin ja lapsensa. Nousee aamulla lasten kanssa niin että saan jäädä nukkumaan ja pesee sillä aikaa niin lapset, pyykit kuin tiskitkin sekä laittaa minullekin aamuteen kiehumaan. Toisinaan taas mieheni on ivallinen, lannistava, luotaanpoistyöntävä, "natsi" isä joka huutaa ja pelottelee lapsia (vaikka nämä olisivat kuinka kilttejä) ja saa minut tuntemaan itseni maailman rumimmaksi ja huonoimmaksi naiseksi joka saa kiittää onneaan siitä että joku hyväksyy minut puolisokseen ja saa minut pelkäämään että mieheni joku päivä menettää hermonsa ja satuttaa lapsia tai lähtee lapsettoman naisen matkaan elämään villiä ja vapaata nuoruutta jonka on kuulemma menettänyt minun ja lastemme kanssa.





b) koska aloit huomata muutokset huonompaan päin miehessä vai olivatko ne nähtävissä alusta asti?



Alkoholismi-ja masennustaipuvuuden tajusin lopullisesti alle vuoden avioliiton jälkeen. Masennustaipuvuuden olin toki tiennyt lievänä jo seurusteluajoilta. Varsinaiset parisuhdeongelmat alkoivat esikoisen ollessa puoli vuotias. Jatkuvasti enemmän erilleen olemme ajautuneet siitä asti ja toivon että alamäki alkaisi viimeinkin tasoittumaan ennenkuin mies saa tarpeekseen minusta tai mies tekee joatin mitä en voi hyväksyä. (Esim minusta toista ei voi pettää jos todella rakastaa. Siinähän sekä loukkaa toista henkisesti että osoittaa välinpitämättömyyttä toisen terveyden suhteen kun ottaa sukupuolitautiriskin. Itse en tekisi niin, mutta mieheni on antanut viime kuukausina lievää epäilyn aihetta enkä enää täysin luota hänen uskollisuuteensa. Jos jonain vähemmän kauniina päivänä selviää etä mies on pettänyt, me olemme siitä lähtien puhtaasti vain samojen lasten vanhemmat.)





c) jos miehen huonot puolet olivat olemassa jo perhettä perustettaessa, miksi perustit perheen hänen kanssaan?



Esikoista yrittäessä kaikki vaikutti olevan hyvin ja siihen mennessä ilmaantuneet ongelmat hoidossa ja hallinnassa olevia ja luulin oikeasti niiden menevän ohi sen hoidon avulla mitä mieheni tuolloin kävi. Toisen raskauden alku oli kaikkea muuta kuin suunniteltu eli edes silloin harkinnassa ollut ero ei estänyt sitä kuukauden ainutta kertaa...



Eli voisin vaihtaa mieheni jos haluaisin (Mikäs estäisikään?). Tällä hetkellä en sitä kuitenkaan halua, mutta tilanne voi olla aivan toinen jo viikon päästä.

a.) miksi?



Siksi että mieheni oli ensimmäinen jolle kelpasin ja jouduin ottamaan hänet. Rakastuin toki, rakastin myös- nykyään lähinnä vituttaa rankasti kun en koskaan tule saamaan ketään jos lähden nyt.



b.) muutokset jne.



Meillä on aina ollut enemmän tai vähemmän myrskyistä. Olen hakannut miestäni jne. No, kun lapsemme (ensimmäinen ja viimeinen!) syntyi, mies otti takapakkia reilusti ja illat alkoivat menemään koneella istuessa. Kotitöitä ei tehnyt, istui vaan ja pelasi tai hörötti nauruaan tyhmille kuville. Tuo vaihe venähti eikä ole vieläkään loppunut. Riitoja on koko ajan, koskien juuri miehen touhuja. Ennen ei ollut tuollainen kuitenkaan vaan oli sentään MIES.