Lähipiirin alkoholiongelma, minkälaiset säännöt sinun kodissasi?

meille saisi kyllä tulla käymään alkoholia nauttineena, jos on kuitenkin ihan normaalissa kunnossa ja olotilassa, ei mitään kompurointeja humalapäissään.

ja pelataan tai remonterataan yhdessä, niin loppuillasta en hyväksy että vieras lähtisi ravintolaan. Hyvässä lykyssä kysäisee miestänikin mukaan, joka ei onneksi viihdy ravintoloissa, eikä lähde. Mutta minä olen sen verran tiukkapipoinen, että sanon kyllä sanottavani, meiltä ei lahdetä.



Minä herään yöllä kun tulee hoiperrellen sisään, osaanko edes nukkua kun odottelisin vierasta.



Näin kerran vieras halusi tehdä, kielsin lähtemästä, monköön kotoaan ravintoloihin.

vanhemmat, joista toinen ei pidä mitään yhteyttä, koska ei ehdi, jaksa tai kiinnosta, ja toinen soittaa vain humalassa. Muutaman kerran on tullut kylään, eikä ole voinut olla selvinpäin vuorokauden mittaista vierailua. Nyt mieitin vain sitä, että olenko mielummin ilman vanhempia kokonaan vai joudunko hyväksymään sen, että ainoa yhteys on olemassa vain silloin kuin toinen on humalassa.



ap

Kun tullaan kylään ollaan selvinpäin. Lapsenlapsia ei tavata humalassa.



T. lapsuutensa alkoholistiperheessä viettänyt

Vanhempani tietävät, että meille ei ole kännissä tulemista. (enkä vie lapsia sinne, jos ovat kännissä).



Itse en tarjoa kotonani alkoholia alkoholisteille. En siis edes vähän. Joten rajanveto on helppoa, ei voi alkaa toinen solkottamaan, että vain ruokaviini on maisteltu.

varmaan ole muuta ratkaisua kuin ihan täydellinen nollatoleranssi. Alkuun tämä yhteyttä pitävä oli hieman pidättyväisempi viinan suhteen, mikä mahtoi olla hänelle vaikeaa, ja olinkin iloinen, koska luulin, että hän minun vuokseni on juomatta. Tavanomaisen saunakaljoittelun jälkeen seuraavalla kerralla juotiin koko ilta kaljaa, sen jälkeen myös pullo kirkasta. Sama koskee soittamista.



Koen tämän niin, että minulla ei ole minkäänlaista sananvaltaa siihen, kuin humalassa minun seurassani ollaan ja mikä humalajuominen on minusta normaalia, epänormaalia, liiallista jne. Ei minulla lapsuudenkodissanikaan ollut oikeutta tuntea vanhemman juomista noloksi, häpeälliseksi, pelottavaksi, ikäväksi, sillä kaikki nämä tunteet olivat vain minun yliherkkää mielikuvitusta, eikä kukaan muu ihminen olisi kokenut tilannetta samoin (tiedän, että monesta muustakin ko. henkilön alkoholin käyttö oli juuri liiallista, haitallista ja noloa).

Vanhempani tietävät, että meille ei ole kännissä tulemista. (enkä vie lapsia sinne, jos ovat kännissä).

Itse en tarjoa kotonani alkoholia alkoholisteille. En siis edes vähän. Joten rajanveto on helppoa, ei voi alkaa toinen solkottamaan, että vain ruokaviini on maisteltu.

Molempien vanhemmat ovat sellaisia, etteivät kestä edes yhtä ottaa ja siitä putki lähtee. Ja sitten onkin sellaista räyhäämistä ja tappelua ja saa pelätä tuleeko nyrkistä tai jotain. Valvotaan yö, juodaan toinenkin päivä tuosta vaan.

En halua heitä kylään minään juhlapäivänä, oli sitten vappu tai juhannus. Minua haukutaan sitten ilta tiukkapipoiseksi, kun en voi sitä kaapissa olevaa viiniä korkata tai eikö edes yhtä paukkua tarjota. Enkä halua, että lasten tarvitsee nähdä isovanhempia huonossa kunnossa, pelkäisivät vain.

Kerran kesällä kävin äitini kanssa naapurissa kylässä, oli älytön helle ja naapurin rouva halusi tarjota lasit siideriä. Yritin hienovaraisesti kieltäytyä, mutta tupu, tupu ja äitini tietysti otti. Käveltiin meille yhden lasillisen jälkeen ja sitten alkoi kauhea jankutus, kun haluamalla halusi lisää. En suostunut antamaan, odotti sitten tunnin ja lähti yötä vasten kotiin ajamaan. Minun päähäni tietysti vieritti syyn, kun olen aina niin hankala ettei halunnut sitten yöksikään jäädä. Todellinen syy oli se, että kotonaan oli sitä juomista lisää...

Minua on nolattu ja ivattu "herkästä luonnostani", samoin olen saanut kuulla olevani tiukkapipo ym, kun en salli kovan työihmisen ainoaa pientä vapaahetkeä.



Ikävää vain on, että vanhempani seura on samanlaista ja täällä oma mieheni ottaisi mielellään saunan jälkeen 1-2 olutta, mutta nyt joutuu itsekin elämään toisinaan nollatoleranssissa. Välimatka entiseen kotiini on niin pitkä, että vain yön yli kestävä vierailu on järkevää, mutta niitä on nyt pari vuodessa, joten sen kerran voi sitten mieskin olla ottamatta yhtään mitään, ettei tilanne taas villiinny.

Meillä oli ennen lasten saantia tapana esim. joulupöydässä ottaa lasi viiniä ja illan päätimme pieniin konjakkilaseihin. Nyt kun on lapsia ja isovanhemmat haluavat viettää joulua heidän seurassa, olemme joutuneet tuostakin tavasta luopumaan. Joskus tulee mietittyä, kuinka pitkälle meidän itsemme täytyy joustaa, että kaikkien kannalta menisi asiat sujuvasti ja ilman riitoja...



Tuo on juuri niin tuttua "työihmisen ainoa pieni vapaahetki". Taannoin oli eräs perhejuhla ja siellä äitini toitotti kauheaan ääneen kun ei kyllä perjantaisin jaksa raskaan työviikon jälkeen muuta kuin korkata pullon. Kyllä vieraat katsoivat pitkiin, kun juuri oli ensin toitottanut kuinka ei saa tarpeeksi viettää aikaa lastenlasten kanssa kun minä olen vähän kuin hidasteena. :) Eipä siinä voinut kuin kääntää pään pois ja itsekseen nauraa sisäänpäin.

Mielessäni on tapaus, joka ei mistään testeistä saa vaarapisteitä, koska hän



-juo vain pari kertaa kuukaudessa (mutta kerralla aina 2-4 päivää)

-mitään vaaratilannetta ei ole syntynyt (koska hän ei muista niitä)

-ihmissuhteissa ei ole muutoksia (koska naisten ja lasten itku ja nalkutus ei paljon hetkauta)

-häntä ei kaduta juomisensa (noh, arvaatte varmaan...)

-aiotut suunnitelmat eivät jää tekemättä juomisen takia (koska hän onkin jo etukäteen päättänyt, että ei aiokaan tehdä jotain vaan alkaa mielummiin ryyppäämään)



Eli kerran pari kuussa ollaan useita päiviä kovassa humalassa, vanhemmat riitelevät rajusti, lapset vetäytyvät huoneisiinsa, käyttäydytään ulospäin perhettä nolaavasti (soitellaan ja sanotaan se mitä on aina halunnut sanoa, ollaan sukujuhlissa tuhannen päissään), syyllistetään ja haukutaan perhettä. Tämän jälkeen seuraa mykkäkoulua ja vihanpitoa, asiasta ei puhuta, lapsille vähätellään asiaa ja käsketään "olemaan muistelematta kaikkea turhaa". Hyvinä päivinä kummatkin vanhemmat ovat sitä mieltä, että meidän perheessä ei ole kenelläkään mitään ongelmaa, huonona huudellaan toista hulluksi juopoksi...

meillä ei juoda, ei sitä yhtäkään

meille ei tulla humalassa, pelkästään minun epäilykseni riittää porttikiellon syyksi, eikä mitkään selitykset ja perustelut auta.

kys henkilö ei koskaan kuljeta lapsiani autolla, ei selvänäkään, eikä ole yksin lapseni kanssa

jos minulle soitetaan humalassa tai edes epäilen, että henkilö on humalassa, suljen puhelimen ilman selityksiä, enkä edes koskaan vastaa ilta 7 jälkeen hänen puheluihinsa.



(kys henkilö= isäni)



Näillä säännöillä mennään, ilman mitään poikkeuksia.

että viikonloppuaamuisin tulevat puhelut ovat jo toiselle vuorokaudelle menevän juopottelun innostamia, mutta joudun aina vastaamaan, sillä se on ainoa väylä, jota pitkin kuulen esim isovanhemmilleni sattuneesta sairaskohtauksesta tms.



Meillä on kanssa aina eipäs-juupas kinastelu, että onko joku humalassa vai ei, ja tuo "minun epäilys riittää", jota itsekin haluaisin noudattaa, kuitataan aina minun vainoharhaisuudekseni.

vanhemmat, joista toinen ei pidä mitään yhteyttä, koska ei ehdi, jaksa tai kiinnosta, ja toinen soittaa vain humalassa. Muutaman kerran on tullut kylään, eikä ole voinut olla selvinpäin vuorokauden mittaista vierailua. Nyt mieitin vain sitä, että olenko mielummin ilman vanhempia kokonaan vai joudunko hyväksymään sen, että ainoa yhteys on olemassa vain silloin kuin toinen on humalassa.

ap