Miten te äidit pystytte organisoimaan ajankäyttönne?

mutta toisaalta myös vaatimukset omaa aikaa kohtaan vähenevät ihan jo pakonkin edessä. Ellei teillä ole jotain huippuverkostoja tyyliin omistautuvat isovanhemmat jotka auttavat milloin vain miten vain, niin kyllä se on omista - ja yleensä äidin - menoista mistä ensimmäisenä karsitaan.

Jos sinä jäät äitiysvapaalle niin tietenkään silloin sulla ei ole työmenoja. Omia harrastuksia ei voi paljon vauvan kanssa toteuttaa (toki jotain muttei kaikkea) ja sit se on vaan kiinni sun ja miehesi yhteissopimuksesta, että kuinka paljon kumpikin saa harrastaa, niin että toinen on kotona vauvan kanssa.



Meillä kolme lasta. Ekan kanssa oli vaikeaa minulle oppia ja tajuta että koliikkisen tissitakiaisen kanssa en vain voinut enää pitää kiinni niistä aiemmista omista jutuistani. Nyt kolmannen kanssa siihen on jo niin tottunut, että kun kerran kolmessa kuussa pääsee jonnekin yhdeksi illaksi - ihan sama minne kunhan se on aikuisten tekemistä ystävien kanssa ilman lapsia ;) - niin sen voimin ja siitä saadulla virkistäytymisellä elää jo taas moooonta viikkoa.

Pitää muistaa että aina ei voi revetä joka paikkaan ja sitten tekee valintoja, eikä jää suremaan tekemättä jääneitä töitä.

Mutta usko minua, keinot kyllä löytyvät kun sen aika koittaa. Etukäteen ajatellen voi tuntua aivan mahdottomalta yhtälöltä, mutta kun ihan oikeasti olet siinä tilanteessa, että sinulla on se vauva niin aivan varmasti pärjäät. Kompromisseja perhe-elämä vaatii molemmilta vanhemmilta. Väkisinkin lapsi/lapset muuttavat elämää, mutta se muutos ei ole huono.

työmenoja ei ole äitiysloman aikana. Äitiysloman jälkeen on jokaisen oma asia, kuinka suuren osan perhe-elämästä (ja lapsilta) se oma työ ottaa.

Harrastuksista - ainakin osasta - joutuu luopumaan. Ainakin voi asennoitua, ettei vapaa-aikaa ole enää siinä määrin kuin aikana ennen lapsia.



Mitä tahansa päätöksiä joutuukin tekemään, perheellinen joutuu aina ottamaan lapset huomioon.

Jos tuntuu, että lasten myötä joutuisi luopumaan paljosta ja se tuntuu pahalta niin silloin kannattaa harkita lapsen "teon" lykkäämistä..



Aina voi sopia vuoroiltoja harratusten suhteen, mutta kenen etu on enää sekään jos yhteisiä perheiltoja on yksi kaksi viikossa? Itse en ainakaan halua lapsilleni sitä kuvaa, että joko äiti tai isi on aina menossa ja yhdessä perheen kanssa ollaan harvoin.



Ja kannattaa muistaa, että lapset kasvavat nopeasti - näin pienten koululaisten äitinä sitä vapautta on jo huomattavasti enemmän kuin pari vuotta sitten.

Eikä sun tarvii käydä töissä samaan aikaan, kun hoidat vauvaa, Suomessa on pitkä äitiysva.paa, jos käytät vielä vanhempainvapaankin.



Sitten kun lapsi menee päiväkotiin, päivät käyt töissä ja illat ja viikonloput olet perheen kanssa.



Olennaista on tietty se, että molemmat vanhemmat kantaa vastuun perheestä ja kodista. Siihen hajoo, jos kaikki vastuu on vain naisella ja mies jatkaa entiseen malliin.



Mulla on kolme lasta, ja ihan hyvin tää meidän arki pyörii. Lapset ei tosin ole mitään ihan pieniä enää, mutta aiemminkin meni hyvin, koska puolitetaan kaikki.

Meillä miehen täytyisi jäädä hoitamaan vauvaa vanhempainvapaalle, sillä minun ei oikein olisi mahdollista jäädä kotiin kovin pitkäksi aikaa.



Omia harrastuksia minulla on ainoastaan liikunta (kävely ja hiihto kodin lähistöllä), puoli tuntia-tunti liikuntaa 4-7 krt/vko. Pakko yrittää pitää kunnosta kiinni, siitä en haluaisi tinkiä.

kuukaudeksi kun vauva on pieni. Mutta varmasti saisitte senkin asian sovittua miehesi kanssa. En näe mitään vaikeutta toteuttaa noita sinun harrastuksia vaikka vauva tulisikin.



Toivottavasti vauvasi suostuu syömään pullosta jos miehesi jäisi vanhempainvapaalle. Eli sinä olisit jo töissä kun vauva olisi vasta kolme kk. Meillä kaksi pullosta kieltäytyjää ollut, yksi suostui juomaan myös pullosta. Imetys voisi olla aika raskas, ehkä mahdoton toteuttaa jos töihin palaisit noinkin nopeasti.



Kolmen kokemuksella mielestäni lapset tuovat paljon enemmän kuin vaativat. Aikansa se sopeutuminen oman ajan rajoituksiin vie (varsinkin ensimmäisen kanssa) mutta kyllä sen oppii ja muistaa pitää mielessään että pikkulapsiaika on oikeasti todella lyhyt. Eikä aseta itselleen liikaa vaatimuksia.

Toivottavasti vauvasi suostuu syömään pullosta jos miehesi jäisi vanhempainvapaalle. Eli sinä olisit jo töissä kun vauva olisi vasta kolme kk. Meillä kaksi pullosta kieltäytyjää ollut, yksi suostui juomaan myös pullosta. Imetys voisi olla aika raskas, ehkä mahdoton toteuttaa jos töihin palaisit noinkin nopeasti.

Töihin lähtöä en ihan äititysloman loputtua kuitenkaan harkitse, mutta esim. vauvan ollessa 5-7 kk ikäinen. Mikäli kaikki muuten menee hyvin.

Ja imetyksestä ja sen sujumisestahan ei voikaan etukäteen tietää mitään. Siinä 5-7 kk iässähän vauva söisikin jo muutakin ruokaa rintamaidon lisäksi?

hankkikaa au pair tai mll hoitsu verkostoon

siihen että jos vauva nukkuu huonosti eikä syö pullosta tms niin se töihinpaluu voi olla aika rankkaa. Vaikka kuinka isä vauvaa hoitaisikin niin aivan varmasti öisin heräät myös sinä jne.... Ja kun sitten olet äiti niin oikeasti voi olla aika kova pala jättää niin pienestä päävastuu jollekin muulle, sitä on niin kamalan vaikea ajatella etukäteen kuinka paljon se vauva muuttaa elämää ja ajatusmaailmaa. Juurikin niin että ei sitä tarvitsekaan pystyä koko entistä elämää organisoimaan ja yhdistämään vauvakuvioihin vaan ihan automaattisesti moni asia vaan jää eikä siinä vaiheessa harmitakaan enää yhtään. Paras vaan olla valmis luopumaan kaikesta ja sitten olla tyytyväinen siitä mikä jäljelle jää... :) Ja sekin kannattaa huomioida että isäkään ei vielä tässä vaiheessa (tod näköisesti) ole vauvaelämää elänyt ja vaikka nyt lupaisikin jäädä hoitovapaalle niin mieli voi muuttua ja sitten parin kk jälkeen onkin taas kaipaamassa töihin... En tarkoita pahalla enkä että juuri teille kävisi niin vaan ihan vaan muutama ystävän kokemus taustalla.

kahdenkin kanssa ilman "verkostoa" ja vielä huonosti nukkuvaa äitiriippuvaista sorttia molemmat mutta totta kuitenkin että tuo vielä lisähaasteensa soppaan, ja on syytä tosiaan lähteä liikenteeseen asenteella että unohtaa sen entisen elämän...

kannattaa olla valmis tekemään uhrauksia jokaisella elämän osa-alueella!



Tukiverkosto on hyvä, mutta sekään ei korvaa lapselle sitä tavallista perhe-elämää.

Lapsen paras ei ole se, että päivät kuluvat päivähoidossa, illat ja viikonloput isovanhempien hoidossa tai kuntosalin lapsiparkissa...

siihen mitä nyt teette. Jostain on luovuttava (joksikin aikaa). On aivan pöpiä kuvitella, että kun perheeseen syntyy vauva, kaikki jatkuu entisellään...

etukäteen. Suositusten mukaan täysimetys kestää puoli vuotta ja vasta sen jälkeen muuta ruokaa ja aluksi nekin määrät ovat pieniä. Käytännössä imettävän äidin on hyvin hankala palata töihin ennen kuin vauva on isompi, mä palasin, kun vauva oli vuoden. Imetin vielä vuoden työssä käynnin ohella.

Ei sun tarvii nyt alkaa tommosia suunnitella. Jos haluat lapsen ja sen saat niin sitten on vasta realistista alkaa miettiä, kuka vauvan hoitaa missäkin vaiheessa.

Töihin lähtöä en ihan äititysloman loputtua kuitenkaan harkitse, mutta esim. vauvan ollessa 5-7 kk ikäinen. Mikäli kaikki muuten menee hyvin.

Ja imetyksestä ja sen sujumisestahan ei voikaan etukäteen tietää mitään. Siinä 5-7 kk iässähän vauva söisikin jo muutakin ruokaa rintamaidon lisäksi?

Jostain on luovuttava (joksikin aikaa). On aivan pöpiä kuvitella, että kun perheeseen syntyy vauva, kaikki jatkuu entisellään...

En minä kuvittelekaan että kaikki jatkuisi entisellään, en todellakaan. Mutta tuntuu vai että vuorokaudessa on liian vähän tunteja...

Vietämme miehen kanssa paljon aikaa kotona (asumme maalla) emmekä reissaile tai harrasta juuri mitään kotona puuhastelua kummempaa.

Minusta vain tuntuu, että vapaa-aika iltaisin on niin lyhyt (mm. pitkien työmatkojen takia).

Mutta pakkohan töissä on käydä, jotta pystyy elämään. Minulla on vakityö ja miehellä keikkahommaa, joten pakostikin lapsen hoito siirtyisi miehelle.

marttyrirooli on turha. jokainen äiti tarvitsee apua



jos mies auttaa 50:50 olet ap onnekas

kuopus oli vähän vajaa 5kk. HÄn ei ollut enää täysimetyksellä, vaan soseita söi jo jonkin verran. Pullosta ei huolinut maitoa, vaan ruoan kanssa joi juomat mukista/nokkamukista. Mä olin töissä, ja olen vieläkin 3 pv/vko, joten en pysty sanomaan kuinka rasittavalta täysi työviikko voi tuntua, mutta mulle tää on ollut paras mahdollinen ratkaisu.



Meillä vauva mutuen painotti rintaruokailunsa sitten yöaikaan, mikä ei sinänsä häirinnyt, koska vauva on nukkunut koko ajan perhepedissä. JOs olisi yöllä koko ajan joutunut pomppimaan vauvaa syöttämään, olisi tianne varmasti ollut toinen. Joten kannattanee miettiä tarkasti myös noi jaksamisjutut, ettei ainakaan tahallaan (tai neuvolan suosituksesta)tee asioista itselleen raskaampia ja vaikeampia.



Meidän junnu täytti just vuoden, ja imetys jatkuu vieläkin. Ollaan kaikki onnellisia ja tyytyväisiä tähän tilanteeseen, ja lapsilla on varsin läheinen suhde myös isäänsä.

On ollut ainakin meillä ja on edelleen, vaikka lapset jo 4v ja 2v. Meillä tosin ei ole tukiverkkoja. Mutta ihan normaaliin arkeen sen oman ajan sovittaminen on todella vaikeaa ja sen puuttumisen hyväksyminen iso prosessi. Käytännössä meillä ei kumpikaan nykyään enää edes harrasta säännöllisesti mitään. Jos nyt on tuntunut siltä, ettei ylimääräistä aikaa jää niin eipä sitä jää lasten kanssakaan, varsinkin kun työt alkaa ja on hoitoon viemisrumbaa ym. Toisen ollessa työmatkalla ei sitten ole sitäkään vähää. Mutta jos on hyvät tukiverkot, elämä tosiaan voi olla helpompaakin. Varmasti kuitenkin vaatii asioista luopumista. Niin ja hiihtää voi lapsi ahkiossa!

että aika paljosta joutuu luopumaan. Mutta niin se on. Sitä kyllä helpottaa se, että tietää sen olevan vain väliaikaista.

Vauva (esikoinen) haaveissa, mutta kauhistuttaa miten ajan saa riittämään kaikkeen...?

Miten yhdistää työssäkäynti, kotityöt, vauvanhoito ja omat harrastukset...?

Olemme kolmikymppinen pariskunta. Miehellä reissutöitä, minulla suht vaativa työ ja pitkät työmatkat.

Miten toiset pystyvät organisoimaan kaiken niin, että aika riittää kaikkeen? Vai kehittyykö tämä taito lapsensaannin myötä..?

Kertokaa ihmettelevälle!

Jostain pitää tinkiä ja asioita täytyy priorisoida. Joudut ehkä alkuun tinkimään omista harrastuksistasi. Toivottavasti myös miehesi voisi rajata työmatkojaan. Pienen lapsen kanssa vaativa työsi ja pitkät työmatkat ei ole välttämättä paras yhdistelmä, sillä lapsi tarvitsee sinua ja voit kokea myös itse, ettet halua tehdä niin paljon töitä kuin aiemmin.