Muita, jotka ei voi sietää parhaan kaverinsa lapsia?

Oma ajatukseni on se, että eipä se lapsi voi sille mitään jos vanhempansa eivät kasvata. Minusta siis tuntuu todella kohtuuttomalta inhota sitten niitä lapsia, jotka ovat olosuhteiden uhreja. Minulla kyllä heikkenisi arvostus siihen ystävään, joka ei halua/osaa luoda edellytyksiä lapsille elää normaalia elämää ja tulla hyväksytyksi sosiaalisissa suhteissa. Mutta, että et voi sietää lapsia, sitä en oikein voi ymmärtää.



Minä ottaisin lapset jo pelkästään tuon vuoksi yökylään, koska siinähän heillä olisi mahdollisuus nähdä myös sellaista perhe-elämää, jossa noudatetaan hyviä tapoja ja opetettaisiin arvostamaan myös muita ihmisiä. Teillä on teidän säännöt, joten kyllä yökylässä voi komentaa, jos eivät vaikka tiedä pöytätapoja.

Kaverillani on kaksi lasta ja inhoan hänen poikaansa. Poika ei ole saanut adhd-diagnoosia, mikä on ihme. Inhoan, kun hän kiroilee - siis 7 v - kaikki kirosanat, hyppii sohvapöydillä, levittää kaikki tavarat eikä siivoa.



osittainhan tuo on kaverini aikaansaannosta, ettei ole ollut aina ja kaikkialla kieltämässä. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että se vaatii aika paljon energiaa olla jatkuvasti seuraamassa tuollaista lasta.

saman kaltainen tilanne. Elikkäs en voi sietää ystäväni poikaa! Aivan käsittämätön lellipentu suoraan sanottuna. Esim. meillä ollessaan hajottaa kaikki paikat eikä vanhemmat puutu tähän laisinkaa vaan minä joudun aina komentamaan. Minuakin uhmaa ja tekisikin mieli ottaa kunnon keinot käyttöön (ei mtn fyys.!). Mutta vierasta kakaraa on paha lähteä uhkailemaan esim. kotiarestilla. Olemmekin alkaneet vältellä kutsumasta heitä meille.

Ja kun me menemme heille tonkii poika meidän tavaroitamme esim. minun käsilaukkuani! Eivätkä vanhemmat reagoi tähänkään.

Tietysti tästä voi syyttää vanhempia. Mutta se ei tee lapsesta yhtään mielyttävämpää minun silmissäni. Olen yrittänyt tykätä tästä lapsesta, mutta nyt on vain ollut pakko myöntää että mahdotonta on.

Kaverin kanssa tulemme muutoin juttuun mitä mainiommin.

Siedän niitä pakon edessä mutta en todellakaan tykkää. Nuorempi on ihan vandaali ja vanhempi ärsyttävä marisija.

Mä en myöskään kovin mielelläni kutsu heitä kylään meille, en kestä sitä. Eikä mun lapsetkaan pidä heistä. Jos vanhempi lapsistani kuulee että ovat tulossa meille, niin hän lähtee ulos tai jollekin kaverilleen. Nuorempi katselee ja kuuntelee silmät pyöreinä kaverin lapsia. Leikit ei onnistu kummankaan kanssa, eivät osaa keskittyä leikkeihin. Pöytätapoja ei tunnu olevan, eikä toisten omaisuutta kunnioiteta. Kaappeja ja laatikoita kolutaan ja aina on jompikumpi meidän jääkaapilla, ilmoittavat vaan että on nälkä ja haluavat sitä tai tätä.



Kaveri kieltää, minä kiellän, eivät vaan usko.

Onneksi kysymys ei ole ihan parhaasta ystävästä, mutta kuitenkin. En tahdo viedä lapsiani sinne, koska meininki on niin erilaista kuin omassa kodissamme. Esim. lapset saavat vaikka repiä silmät toisiltaan päästä, kun "lapset selvittää itse välinsä". Ja minkäänlaisia reilun pelin sääntöjä on turha odottaa, ne pennut ovat todella häikäilemättömiä kaikissa asioissa.



Joten enpä viitsi kaverin pyynnöistä huolimatta siellä omieni kanssa vierailla.

koska he ovat niin arkoja ja hiljaisia. En kestä sellaisia äidin selän takana sormi suussa seisoskelevia paniikkipentuja, jotka vaikuttavat lähinnä huonotapaisilta, kun eivät vastaa edes kysymyksiin.

että meinaa pää räjähtää... heittelee minua ja lapsiani päin tavaroita(siis jotain kovia leluja jotka voivat satuttaa jos osuvat kunnolla) ja jos pyydän että komentaa poikansa käyttäytymään (on mennyt istumaan 6kk:n ikäisen vauvan päälle) hän väittää minun olevan YLISUOJELEVA! muutoinkin hävettää kun tämä äiti käy pallomeressä huutamassa sellaisille lapsille joita hänen poikansa on heitellyt tavaroilla ja ovat alkaneet sen takia itkemään. (tätä tapahtunut parikin kertaa) sitten saattaa tulla minulle sanomaan "vittu että tollaset kakarat on ärsyttäviä jotka alkaa jatkuvasti ihan turhasta parkumaan, jäisivät himaan vaan". siis jos hänen oma poikansa on heittänyt tavaran ja osunut silmään niin lasta varmasti sattuu!

Välillä tuntuu että tällä äidillä ei pyöri mitään muuta päässään kuin oma poikansa ja sen takia poika ei osaa yhtään käyttäytyä. suoraan sanottuna vihaan sitä poikaa, enkä nykyään äidistäkään lämpöisiä ajatuksia ajattele!