Lue keskustelun säännöt.
Saakohan 55-vuotiasta ikuista pessimistiä enää käännytettyä?
01.05.2009 |
Kyse on äidistäni, hän on maailman ahdistavinta seuraa. Kun vietän hänen kanssaan hetken tai pari päivää, menee itselläni henkisesti toipumiseen monta päivää.
Kuuntelen kuinka koko maailma on kohta häntä vastaan. Jos juttelen jostain ihmisestä, jokaisesta, siis aivan jokaisesta löytyy jotain vikaa. Heidän tekemisistään löytyy vikaa tai ihmisen puoliso on omituinen tai lapset ovat kummallisia. Jos käy juhlissa, siellä on vieraissa häikkää, tarjoilussa häikkää. Hänen työ on "paskaa", elämä on paskaa. Työkaveritkin on kummia, kun ne ei tee niin kuin äidilleni olisi parasta vaan ajattelevat omaa parasta. Sukulainenkin meni naimisiin ja vielä ilman, että äidilleni ilmoitettiin. Herttileijaa, mitäs se tarkoittaa, mikä on niin salaista siinä ettei hänelle ilmoitettu. Toinenkin oli mennyt ja sinne hän olisi tietysti halunnut, mutta kun ei muistanut häitä ja ettei hänelle vielä erikseen soitettu ja muistutettu.
Minä olen muutaman kilon liian lihava. Naapurin maija on sitten kauniimpi kuin minä. Miksi minun lapset on niiiiin huonokäytöksisiä verrattuna jonkun lissukan lapsiin. Tai oikeastaan, miksi ne lissukan lapsetkin tekee niin ja näin. Ja minun mieskin on sitten laiska ja miksen potki perseelle. Ja kohta meillä tulee muuten ero tai jos ei ole tulossa nyt, niin katsos vaan muutaman vuoden kuluttua. Ja miksis se mies katsoo lapsia, miksi ne ei ole minun kanssani koko aikaa. Kyllä olen sitten avuton, kun en pärjää lapsien kanssa, että oikein miehen pitää niiden kanssa olla.
Ja sen sata muuta asiaa. Enkä jaksa enää kuunnella, vaikka kuinka on oma äiti. Olen yrittänyt tukea. Ohjasin mielenterveystoimistoon, kävi, sai lääkkeet, söi, lopetti ja sanoi että kaikki kunnossa. Yritän neuvoa "hanki jokin harrastus (NO EN TODELLAKAAN), kylästele vapaa-ajalla (VÄSYTTÄÄ TYÖVIIKON JÄLKEEN), matkustele (NO ENHÄN MINÄ NYT YKSIN), reissaa (EI TUOLLA VANHALLA AUTOLLA USKALLA)".
Kuinka pitkälle omaa läheistä pitäisi "sietää", jos omat voimavarat alkavat jo loppua kyseisen ihmisen suhteen. Kun ei mikään kelpaa, ole hyvä eikä onnistu...
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on nyt 65 v. ja ikävä kyllä eläkkeellä se vain pahenee, kun on aikaa enemmän märehtiä kakkea "kurjuutta". Hän on niin peruspessimisti, että pahaa tekee. Joskus oikein ihmettelen kuinka olenkin itse näin positiivinen ihminen. Ehkä isän ansiota, hän on tosi positiivinen. Meillä on välillä muutaman kuukauden "breikkejä", kun en kertakaikkiaan jaksa kuunnella sitä ainaista valitusta, toisten asioiden puimista jne. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa ja hän on tavallaan myöntänyt "heikkoutensa", mutta ei kyllä millään tavalla halua muuttua. Joten olen ajatellut, että olkoon, en anna vaikuttaa moisen pessimismin ja pahansuopuisuuden omaan eläämääni vaikka äitini onkin ja häntä rakastan. Ja hän kyllä tietää sen. Ja hänellä on harrastuksia ja isä vierellä, mutta silti...Surullista, mutta näin vaan on.
Itse olen saanut tehdä mielessäni paljon töitä, että olen päässyt esimerkiksi sellaisesta kuvitelmasta että joka ihmisellä joka on minulle ystävällinen olisi jokin taka-ajatus. Eli siis haluaa minusta jotain, ei voi olla muuten vain ystävällinen. Ja ylipäänsä huomasin jossain vaiheessa kun sain lapsia, että olen alkanut toistaa äitini käytöstä ja sanomisia. Oli kyllä karseaa huomata itsessä samaa. Mutta sain parannettua tapani ja korjattua käytöstäni. Kuitenkin jos olen pari päivää äitini luona, tulee kotiin palattua purettua huonoa olotilaa mieheen. Ensin kerron ja vatvon mitä se "taas" sanoi. Sitten alkaa mielessä pyöriä "mitä jos asia onkin noin". Sitten alan paapattaa miehelleni vähän kuin toistaen äitini sanoja, kunnes huomaan sen ja korjaan käytöstäni jälleen. Mutta siis tämä toistuu jotenkin kummasti joka vierailun jälkeen ja olenkin alkanut välttää vierailuja hänen luonaan.
ap
Onneksi miehestä pääsee eroon, mutta valitettavasti äiti on aina äiti. En usko, että tuollaista ikuista pessimistiä saa mitenkään käännytettyä. :(
Toinen väsynyt tytär.