Lue keskustelun säännöt.
Sekundäärisesti lapseton täällä, tulkaahan ilkeilemään ja kivittämään :)
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö silloin ole vaikeuksia tulla raskaaksi eikä lapseton?
En ymmärrä miten voi olla lapseton jos kerran on lapsi, eikö silloin ole vaikeuksia tulla raskaaksi eikä lapseton?
Joo siis tuo on vaan se virallinen termi, diagnoosi papereissani. Enhän enää kirjaimellisesti lapseton ole.
Olen ollut 5 vuotta ilman ehkäisyä.
Meilla yritetty kolmatta lasta 1,5 vuotta... Ja niin mitaan ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedan miten ahdistavaa ja tuskaista tama on ap. Meilla yritetty kolmatta lasta 1,5 vuotta... Ja niin mitaan ei ole tapahtunut.
Kiitos viesteistänne, ei kukaan tullutkaan ilkeilemään... vielä :)
Mun esikoinen on saatu hoidoilla aikaiseksi. Raskauden piti parantaa mahdollisuuksiani luomusti raskautumiseen (endometrioosi), mutta nyt ilmenikin uusia ongelmia raskaaksi tulossa :( Kivisen tien kautta taas ehkä raskauteen tai sitten ei.
Esikoinen on suurin lohtuni, mutta silti tämä on tuskallista. Ajatus siitä että perheemme on nyt tässä on surullinen. Itselläni monta sisarusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ettei ole helppo saada lasta.
Ekaa raskautta yritettiin 2v, sitten hoidot ja keskenmeno. Taas alkoi hoidot ja todella vaikean raskauden päätteeksi syntyi reipas poika. Nyt poika on 3v ja hoidoilla olen raskaana rv16 ja eilen alkoi kauhea verenvuoto. Jouduin sairaalaan, eikä voi kuin rukoilla että kävisi kuitenkin hyvin...
Minulla tosin ei ole sitä ainuttakaan lasta, keskenmenoja vain. Siksi dg:ni on sekundaarisesti lapseton:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä on liikkeellä Siis ettei ole helppo saada lasta.
Ekaa raskautta yritettiin 2v, sitten hoidot ja keskenmeno. Taas alkoi hoidot ja todella vaikean raskauden päätteeksi syntyi reipas poika. Nyt poika on 3v ja hoidoilla olen raskaana rv16 ja eilen alkoi kauhea verenvuoto. Jouduin sairaalaan, eikä voi kuin rukoilla että kävisi kuitenkin hyvin...
Voi ei! :( Toivotaan parasta ja että pikkuinen pysyy kyydissä! Voimia tilanteeseen!
Mä sain esikoista odottaessani shokkihoitoa raskausviikolla 12. Olin juuri huokaissut helpotuksesta "Alkuraskaus ohi, kyllä tämä tästä..." Ja sitten hirveä verenvuoto. :/ Kaikki oli kuitenkin kunnossa, istukka vaan oli jotenkin semmoisessa paikassa, että aiheutti vuotoa. Sitä paniikintunnetta en kuitenkaan unohda ikinä.
tai irvailla toisten vastoinkäymisiä. Kun olen lukenut palstaa olen melkein järkyttyneenä pannut merkille miten monilta raskauteen, ehkäisyyn, hormonitoimintaan liittyviltä vaikeuksilta olen säästynyt. Ja sehän on vain sattumaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja kohtalotovereillesi, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös sekundaarisetsi lapseton. Minulla tosin ei ole sitä ainuttakaan lasta, keskenmenoja vain. Siksi dg:ni on sekundaarisesti lapseton:(
Oho! En ole tiennytkään että tuon diagnoosin voi saada ilman sitä ainuttakaan lasta. Omituista ja jotenkin ironista.
Paljon voimia sinulle! Itse en ole koskaan keskenmenoja saanut kun en vaan millään raskaaksi luomusti tule. Voin vaan kuvitella kuinka kauheaa on ensin tulla raskaaksi ja sitten menettää tulokas kivuliaasti ja verisesti.
Oletko lukenut Eve Hietamiehen kirjan "Puolinainen". Suosittelen.
Halauksia!
Tiedän, että on ikävää olla sekundäärisesti lapseton. Lapsettomuushan on nykyään ihan hyväksyttävää sanoa ääneenkin. Ihmiset ympärillä ovat myötätuntoisia ja ymmärtävät suruasi ja mahdollisia kateuden hetkiä vauvoja tai raskaana olevia kohtaan.
Mutta sekundäärilapsetonta ei ymmärretä. Hänhän ei sa termiä edes käyttää, kun kaikki "oikeat" lapsettomuudesta kärsivät suuttuvat ja haukkuvat kohtuuttomaksi. Kukaan ei ymmärrä suruasi, koska sinullahan on jo lapsil/apsia.
Terv. yksi reilut kaksi vuotta sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsinyt, jolla oli jo ennestään lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap.lle! Tiedän, että on ikävää olla sekundäärisesti lapseton. Lapsettomuushan on nykyään ihan hyväksyttävää sanoa ääneenkin. Ihmiset ympärillä ovat myötätuntoisia ja ymmärtävät suruasi ja mahdollisia kateuden hetkiä vauvoja tai raskaana olevia kohtaan.
Mutta sekundäärilapsetonta ei ymmärretä. Hänhän ei sa termiä edes käyttää, kun kaikki "oikeat" lapsettomuudesta kärsivät suuttuvat ja haukkuvat kohtuuttomaksi. Kukaan ei ymmärrä suruasi, koska sinullahan on jo lapsil/apsia.Terv. yksi reilut kaksi vuotta sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsinyt, jolla oli jo ennestään lapsia
Voi kiitos tsempeistä! :)
Se juuri on sekudäärisessä lapsettomuudessa hankalinta, kun tavallaan siihen suruun ei muka ole oikeutta. Mutta ei näitä tunteita voi kieltääkään. Toiset äidit menee vauhdilla ja iisisti kakkoskierrokselle ja meikällä edessä taas rankkojen hormoonihoitojen taival. En vertaa osaani täysin lapsettoman tilanteeseen, mutta ei tämä sekundankaan tilanne helppo ole.
sekundaarisesti lapseton. Toivoa siis on. Viisi vuotta yritettiin tuloksetta ennen tärppiä. Voimia teille!
että sekundaarisesta lapsettomuudesta vinkuvat lähinnä sellaiset, joilla ensimmäinen lapsi on tullut tyyliin "ekasta tärppäsi". Oikeasta lapsettomuudesta kärsineet eivät viitsi nimittäin valittaa sekundaarisesta lapsettomuudesta.
Ai siksi, että no sinulla on sentään yksi lapsi... toivottavasti et tällaista joudu kuulemaan!
Itse olin luullut, että sekundäärisesti lapseton tarkoittaa sitä, että on parisuhteessa tai naimisissa sellaisen kanssa, joka ei voi saada lapsia. Olin ilmeisesti asian ihan itse tulkinnut ihan pieleen...
Ja muille: lukekaa viesti huolella. En tarkoittanut, että kaikki, mutta suurin osa kylläkin. Eli turha tulla vinkumaan.
17
Mites mun kohdalla? Edellisessä suhteessa yritettiin lasta melkein 2 vuotta ja kolme kiertoa clomien kera. Nykyisen miehen kanssa heitettiin ehkäisy pois ja sanoin heti, että mennään sitten aika nopeasti lääkärille, kun on tunnettua ongelmaa. Kerrasta tärppäsi kuitenkin. Kakkosta yritetty nyt 3 vuotta ja on tehty jo yksi IVF:kin ja pari PAS:ia. Niin, vinkua ei saisi.:(
että sekundaarisesta lapsettomuudesta vinkuvat lähinnä sellaiset, joilla ensimmäinen lapsi on tullut tyyliin "ekasta tärppäsi". Oikeasta lapsettomuudesta kärsineet eivät viitsi nimittäin valittaa sekundaarisesta lapsettomuudesta.
minäkin olin sekundaarisesti lapseton kun kahden vuoden yrityksen jälkeen alkanut raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 8 kohdun ulkopuolelle kiinittymisen vuoksi.
Tämän jälkeen saimme lapsen kolmen vuoden hoitorumban päälle, kärsittyämme siis viisi vuotta lapsettomuudesta. Tämä kolmen vuoden aika, eli raskauden keskeytyksen jälkeen, oli elämäni raskain, ei mennyt päivääkään ettenkö olisi itkenyt tai niellyt kyyneliäni. Se pari vuotta siinä ennen sitä meni odotellessa, surullinen olin, mutta sen jälkeen se vasta kamalaa olikin.
Saimme ihanaakin ihanamman lapsen, nautimme perheestämme valtavasti. Vaikka voinkin sanoa jotain titeäväni lapsettomuuden tuskasta, niin kyllä minäkin silti joskus suren sitä ettemme toista lasta voi enää saada. Suru ei tietenkään ole yhtä syvää kuin ennen lastamme, mutta haikea olen joskus. En tietenkään menisi kokonaan lapsettomalle suruani "itkemään", mutta tunteeni ovat mitä ovat. Helppo on sellaisen sekundaarista lapsettomuutta vähätellä, joka on itse voinut lapsiensa lukumäärän "päättää".