Olen yli 40v eli vanha!
Av:n tuomio miksi saan osakseni miesten huomion? :)
Pientä flirttiä tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä. Nuorilta ja välillä vähän vanhemmilta (myös itseni ikäisiltä).
Mahdanko olla hyvännäköinen vai petolinnunpeppu?
Veikkaan, että ehdotetaan minun pukeutuvan kuin maksullinen...
Kommentit (13)
40-50v. parhainta aikaa. Kylla ne nuoremmat sielta perassa tulee ja huomaavat asian todeksi.
fiksusti, että olen ajatelut liimata tämän sloganin jääkaapin oveen:
Nuoret naiset päihittävät meidät VAIN kahdessa asiassa: raikkaassa ulkonäössä ja NUORTEN miesten huomiossa.
Rautalangasta väännettynä: me nelikymppiset päihitämme heidät kaikessa muussa.
Kyllä minuakin, 40 v, miehet vielä katsovat. Mutta eivät ne nuoret miehet :-). Elämä siis menee juuri niin kuin pitääkin.
Hiukset hiukan lyhyemmät, 160cm ja iho ei ole yhtä tasainen.
Muuten kuin minä :)
että huomataan? Vinkataan vihiä, että olisi kiva päästä lakanoiden väliin?
Nolostuttaako nuoria poikia, kun saavat tietää ikäsi?
En kyllä huomaa, yrittääkö mua joku tai flirttailla mun kans. Ei vaan kiinnosta. Mutta täältä olen saanut lukea, että tässä iässä olisi pitänyt jo vanheta arvokkaasti ja tyytyä osaansa ja siihen, että elämässä ei ole enää mitään.
Ja minäkö olen luullut, että me 45-50 vuotiaat naiset olemme ihan nuoria ja elinvoimaisia vielä:)
Kirjoitin, että pientä flirttiä. Se on sitä arkipäivän piristystä johon osaavat vastata "vanhat" naiset. ap
saat huomiota kun miehet ajattelee ettei ton ikäisellä mummolla voi enää kovin kummoisia kriteereitä olla...
vähän suorempaa meininkiä. Miehen liskoaivoilla on mahdoton ajatella mitään muuta kuin sitä itseään.
Nainen taas suppusuulla väittää etten minä sitä ole tarkoittanut.
Etkö sinä hyvä nainen tätä tiedä?
mitään kummallista ole että yli 40-vuotiaalle flirtataan...
Nyt mä olen jo 49-vuotias eikä ketään kiinnosta enää mun ikäiset, vaikka ihan kivan näköinen olenkin naamasta ja kropasta.
minä olen 50v+ ja todennut ihan saman. Elämä maittaa ja mihiä saa hätistellä jos haluaa hätistellä ihan työkseen pois. Ehkä kyse on siitä, että emme enää ota itseämme niin tiukankamalanvakavasti emmekä enää ole täynnä mitä ihmeellisimpiä komplekseja joita täynnä ainakin minä olin vielä kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten.
AAAH - ihanaa elämää nyt - jospa olisin tajunnut sen aiemmin!