Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

onko miehenne teidän "sielunkumppani"? mun ei oo mutta mulla se kuitenkin on muualla...

Vierailija
28.04.2009 |

kauheen vaikee selittää mutta, olen vuosia ennen mieheni tapaamista tutustunut erääseen mieheen jonka kanssa alusta asti tuntui siltä kuin oltais tunnettu aina, koskaan ei olla oltu yhdessä millään tavalla, sanotaan hyviä ystäviä ollaan oltu ja jos oltais oltu samaan aikaan vapaalla jalalla niin varmasti oltais alettu seurustelemaan se me tiedetään molemmat.

Vuosien aikana ollaan muutaman kerran juteltu ja joku vaan meidän välillä vieläkin on vaikka molemmilla on omat perheet ja kumpikaan ei siis ole jättämässä ketään toisen takia ja omia puolisoita rakastetaan ja meillä menee hyvin jne...

Mutta jokin ihme "lanka" meidän välillä on joka vaan ei katkea tasaisin väliajoin toisiimme aina törmätään (siis livenä ei olla nähty kuin 10v sitten).

Mä olen sitä mieltä että me ollaan ns sielunkumppaneita, ja tulevastahan ei voi tietää mitä vielä joskus tulee tapahtumaan... =)

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen naimisissa sielunkumppanini kanssa. Olisi kauhee, jos en voisi nauttia hänen seurastaan päivittäin ja näyttää kuinka tärkeä hän minulle on.

Vierailija
2/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos olisin sielunkumppanini kanssa yhdessä niin oltasko me sit enää niitä?

rakastan miestäni ylikaiken mutta henkisellä tasolla ei kaikki kohtaaa niin kuin tämän toisen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sielunkumppanihan voi olla vaikka naapurin pikkutyttö.. Tai parhaan kaverin mies. Tai vaimo. Ei sielunkumppani tarkoita samaa kuin täydellinen mies/vaimo/seksikumppani.

Vierailija
4/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sama täällä. Ja ymmärrän kakkosen pahoittelun. Sillä on aivan kauheata olla pohjimmiltaan uskollista tyyppiä. Ja naimisissa miehen kanssa, jota arvostaa monin tavoin, ja jolle ei toivoisi sitä, että vaimo SILTI tuntee toista miestä kohtaan paljon läheisempää yhteyttä.

Tämän tunteen kanssa olen kamppaillut viimeiset kolme vuotta. Ja tiedän, että en tule jättämään miestäni "tuosta vain", mutta tämä yksi sielunkumppani vain on juuri se, jonka seurassa tuntuu, että "vihdoin olen saapunut kotiin".

Vierailija
5/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"puuttunut pala" voi itse asiassa joskus ollakin tunne, joka tulee siitä, että toiseen liittyy joitain omassa historiassa (usein lapsuudessa) ratkaisemattomia ja kipeitä asioita. Ei ole ollenkaan sanottua että niiden ratkaisemisen paras tapa on ryhtyä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa!

Vierailija
6/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli ei sielunkumppani, vaan niin sanottu "kolikon kääntöpuoli", ihminen joka on puuttuva puoliskoni. Hänellä on kaikki ne ominaisuudet mitä minulla ei ja toistepäin. On todella hämmästyttävää että tapasimme jo lapsina ja ensimmäisestä kerrasta lähtien emme kokeneet tarvetta olla erillään- toinen tuntui niin osalta itseä jo silloin että puhuimme kaikesta muodossa "me".



Hankalaa tässä on vastakohtien lisäksi se että...no, minulla on melko karun ulkomuotoni takia ollut hyvin vähän menestystä miesten parissa ja nyt tuntuu joskus siltä että olen "joutunut" ottamaan sen ainoa minkä "sain".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä kenenkään muunkaan kanssa!



Syvällä sisimmässäni olen aina yksinäinen..

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä yksi