Miksi monet olettavat, että jos ei saa omia lapsia, niin sitten adoptoidaan?

menisi niin?

Moni ei tiedä millainen prosessi adoptio on.



Luulevat että se on niin simppeliä että sitä vaan marssii johonkin lastenkotiin kaappaamaan surusilmäisen vauvan kainaloonsa. Mutta kun se ei mene niin.



Adoptiovanhemmiksi ei ensinnäkään kaikkia kelpuuteta, vaan siihen haetaan lupaa ja siinä prosessissa kartoitetaan sun _koko_ elämä, punnitaan tarkasti soveltuvuutesi adoptio vanhemmaksi. Tällaista seulaahaan ei biologiseen vanhemmuuteen kykeneville tehdä, jos vaan raskaaksi onnistuu tulemaan niin tervemenoa vanhemmuuteen! XD



Vaikka adoptioluvan saisi, ei se vielä tarkoita että adoptoitava lapsi löytyisi.

tuo adoptiotilanne on tiukentunut entisestään. Niitä adoptoitavia lapsia ei maailmaltakaan kuulkaas saada niinvain. Ehkä Angelina Jolien ja Madonnan antamat esimerkit antavat ihmisille väärän kuvan, että tuosta vaan voisi sitten adoptoida. Mutta kuulkaas, Suomessa noi hommat ei käy ihan niin sutjaan, kuin jonkun Angelinan tapauksessa.

Kun omaa lasta ei ole kuulunut, on adoptoitu.

Kun omaa lasta ei ole kuulunut, on adoptoitu.

Paitsi että kyllähän ne "kunnon ihmisiä" varmaan ovat, mutta kun se ei riitä. Niin kuin aina adoptiossa korostetaan (ja nyt erityisesti, kun on yhä vaikeampaa saada adoptiolasta), vanhemmiksi haluavilla ei ole mitään oikeuksia ja koko prosessi perustuu ainoastaan siihen että kullekin lapselle etsitään parhailta mahdollisilta vaikuttavat vanhemmat.



Se että tavis X on ollut jonossa viisi vuotta ja alkaa olla kohta jo liian vanha enää saamaan lasta ei paljon paina vaakakupissa, jos katsotaan että lapsen edun mukaista on tulla Madonnan (tai esim. nuorten rikkaiden suomalaisvanhempien) adoptoimaksi.