onko ketään 3lapsen yh joka löytänyt uutta puolisoa?

Asun kolmen lapseni kanssa, erosta 2 vuotta. Olen opetellut pärjäämään yksin ja olen itsenäinen. Itseluottamusta ja itsearvostusta on pitänyt harjoitella kovasti eron jälkeen, mutta se tuotti tulosta kun muutamia varteenotettavia treffikumppaneita löytyi (netin kautta -baareissa tai harrastuksissa en kerkeä käymään kuin harvoin). Yksi näistä miekkosista on valikoitunut seurustelun asteelle ja nyt vuoden seurustelun jälkeen suunnitellaan yhteiseen kotiin muuttamista -joskus lähitulevaisuudessa. Minä olen tässä tilanteessa ainakin "hiljaa hyvä tulee"-lähestymisen kannalla. Miehiä ei ole ollut jonoksi asti, mutta enhän minä tarvitsekaan kuin yhden ainoan laatuyksilön ;)

jotka ovat löytäneet kolmen lapsen yh-na uuden puolison.

Toisella neljä lasta ja toisella kolme. Kummallakin osa lapsista alle kouluikäisiä. Nuorin noin 3v. Neljän lapsen äiti sai juuri uuden kumppaninsa kanssa uuden vauvan.

eivaan, tottakai löytää uuden kumppanin jos on löytääkseen, on lapsia yksi taikka viisi. Siinäpähän karsiutuu huonommat ehdokkaat, jos kääntyvät kannoillaan lasten vuoksi, kyllä uuden miehen on hyväksyttävä lapset, ei suhteesta muuten tule mitään. Tsemppiä ja jaksamista eroon ja yh-elämään !

Ehkä kannattaa näin aluksi keskittyä ihan niiden lasten hyvinvointiin.

aluksi kannattaa keskittyä lapsiin ja arjessa selviämiseen kun tilanne on kuitenkin teille uusi. Ei lapset ole onneksi mikään este uuden kumppanin löytämiselle, silloin vaan luonnollisesti miehen täytyy pitää lapsista. Onhan niitä monia eronneita miehiäkin joilla saattaa itselläkin olla lapsia aiemmasta suhteesta. Tai sitten ihan sinkkuja naimattomia ja lapsettomia, onhan niitäkin :)



Mun hyvä ystäväni on 4 lapsen yh, osa lapsista on nyt kyllä jo muuttanut kotoa mutta tämä ystäväni on jo muutaman vuoden seurustellut uuden miehen kanssa ja ovat erittäin onnellisia ja menossa pian naimisiin.

Itse olen yhden lapsen yh ja seurustellut jo vuoden uuden ihanan miehen kanssa. Ei ole koskaan lapset olleet este ainakaan kenellekkään minun tapaamalle miehelle.

Tsemppiä sulle ja jaksamisia, eroaminen on aina rankkaa mutta kyllä siitä selviää! Mä voin sanoa olevani nyt paljon onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

t. toinen 3 lapsen yh-äiti

Eikä ollut kysynnästäkään puutetta ennen kuin löysin nykyisen mieheni! ;) Minulla oli "rima HYVIN korkealla", mutta tämä mies ei luovuttanut,vaikka kuinka pistin hanttiin. Mieheni vanhemmat ja sisaruksetkin ottivat meidät avosylin vastaan.



Ei ehkä kannatta ajatella itsestään "huoliiko" kukaan sinua, tuo jo kuvastaa,miten vähän arvostat itseäsi. Kuka muukaan sinua arvostaisi jos et edes sinä itse?!

Kantsii kuitenkin toipua erosta ensin kun lähtee uutta etsiin...

SIt jälleenrakennus Bruce Fisher on hyvä apu kirja tai eroseminaari.......

Tai ainakin nyt kun ajattelen, en ikinä enää halua moista nurkkiini pyörimään. Yksin on kivampia, kun saa tehdä itse päätöksen niin lasten suhteen kuin itseni suhteen. Ei tarvitsisi keneltäkään kysyä lupaa eikä hyväksyntää mihinkään.

Jos olet itseäsi arvostava, itsestäsi huolta pitävä, iloinen ja suht sosiaalinen luonne, löydät varmasti ennen pitkää uuden kumppanin. Ja varsinkin jos oman kullan löydettyäsi olet valmis myös joustamaan ja antamaan aikaa sopeutumiselle.En ymmärrä tuota asennetta, että yksinhuoltajana olisit jotenkin vähemmän arvokas.

Itselläni on kolme lasta edell. liitosta ja nyt uuden kanssa elelty neljä vuotta. Miehellä ei ole ennestään lapsia. Yhteinen vauva on tulossa, ja elämä tasaantunut ihan mukavaksi.

Olin 29v. kun erosin. Ehdin tapailla muutamia miehiä kahden vuoden aikana ennen kuin aloin vakituisesti seurustella nykyisen kanssa. Kysyntää olisi ollut vaikka kuinka! Eikä yhdenkään kanssa ollut este, että minulla oli jo lapsia.



Tietenkään kaikki miehet eivät ole valmiita perhe-elämään, mutta tod.näk. nämä eivät kiinnostaisi sinua muutenkaan. Älä sorru ensimmäiseen vastaantulijaan! Anna itsellesi aikaa toipua ja katsele rauhassa ympärillesi;)

Hienoa että olette löytänet eron jälkeen uuden puolison. Itse 4 vuotta sinkku äitinä oltuani, kyselisin neuvoja että mistä kannatta etsiä? Oikeesti kun ei ole edes potentiaalisia ehdokkaita löytynyt! Enkä minä edes hirmu vanha kai ole vielä (31). Alkaa vaan ahdistamaan vähittelen tämä sinkkuilu.

neljän vuoden yksinolon jälkeen, nyt on lapsia viisi

vaan palasin edellisen sulhaseni kanssa yhteen, parin avioliittovuoden jälkeen toisen kanssa, josta syntyi kolme lasta. Olin yh jonkin aikaa ja tapasin sitten hänet, jonka kanssa jäi aikoinaan perheen perustaminen kesken. Hän sanoi "ettei tämä kai tämän pahemmaksi muutu, joten lyödään hyntteet yhteen ja mennään naimisiin."



Hän on rakastanut toisen miehen lapsia siinä kuin yhteisiäkin. ei kuulema antaisi ketään pois...onnellisia..

mutta ole tosi varovainen, sillä suurin osa huolii vain hetken seuraksi. Mieheni pamautti 2:n lapsen yh-äidille kolmannen lapsen. Tämä lapsi on meillä joka toinen viikonloppu. Olen joskus kysynyt, onko äidillä poikaystävää ja vastaus kuuluu:"On sillä ollut montakin". Ja näin olen itsekin ollut ymmärtävinäni...

Molemmilla 3 lasta, toinen väänsi vielä sen 4 ja erosi siitäkin ja on nyt uuden miehen kanssa :)

Mitäpä jos kokeilisit vain, että kykenetkö lainkaan elämään ihan itsenäisesti ilman missään miehessä roikkumista. Voit yllättyä, ettei sekään niin kamalaa ole.



Suhteesta toiseen hyppääminen on aina kammottava ratkaisu - ennen kaikkea lasten kannalta.

En etsinyt ketään, asuin lasten kanssa 3 vuotta, ennen kuin olin henkisesti valmis uuteen suhteeseen.

Kaikki vanha kannattaa käydä läpi, ennen kuin voi mitään uutta rakentaa.

Uskon, että puhtaalta pöydältä on helpompi aloittaa uusi elämä!



Voimia tulevaan!

mielessäkään, että mistä löydän yksinhuoltajana itselleni uuden miehen...



Ap:n elämän prioriteetit on kai vähän hakusessa?



Jos haluat todella olla onnellinen ja tuntea pärjääväsi omillasi, niin ole HYVÄN AIKAA yksin äläkä ajattelekaan uutta suhdetta. Lastesi hyvinvoinnissa riittää kyllä työmaata ihan tarpeeksi ilman muita ajanvietteitäkin.



Uusi suhde tulla tupsahtaa sitten eteen kun sen aika on. Jos on tullakseen.

Mä jäin aikoinaan yh:ksi kolmen lapsen kanssa ja ehdin reilu 2 vuotta kasata itseäni ennen maailman parhaan miehen löytämistä:D Toki sillä välillä oli näitä terapiasuhteita mutta niistä ei edes tarvinnut tulla mitään.



Sitten tuli 5v nuorempi poikamies ja nappasi mamman sekä 15v, 12v ja 6v lapset... 13 vuotta oltu yhdessä, yhä onnellisina nyt 4 lapsen vanhempina.



Sulla on vielä parhaat vuodet edessä - muista se!!