Idiootti etäisä! Neuvoja?

Sun tehtävä ei ole pitää yllä isä-lapsi suhdetta, annan olla. Isän ei tarvitse lapsensa kanssa ola missään tekemisissä ellei halua.

Mulla tilanne päinvastoin kun olen suhteessa miehen kanssa jolla lapsi aiemmasta muutaman illan sksisuhteesta. Oma mieheni ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa ja tämän äidin jatkuvat kirjeet, kortit, valokuvat yms joita lähettää vaan työntää koko ajan kauemman. Tuen miestäni hänen päätöksessään, kuten myös jos se muuttuu. Meillä tosin alun tilanne oli se että lapsi tuli tietoomme ollessaan jo 3 vuotias!

Jos isä haluaa olla tekemisissä, se on sitä, älä pakota.

Ärsyttää tämä yhteiskunta jossa äideillä on oikeuksia, mahdollisuuksia, päätäntävaltaa yms... ja isällä vain velvollisuuksia...

kirjaa lastensuojeluun kokemuksesi ja tapaamiset valvotuiksi ja minimiin



voimia ap:)

Luepa ap:n vastaus numero 11.

Vaikka olet sanonut, että ulkoilette yhdessä, ei isä ehkä ole sisäistänyt ihan tosissaan sitä, että olet tarkoittanut että lapsi ei ole IKINÄ ollut yksin ulkona. Hän voi ehkä olla luullut (=putkiaivo) että olet tarkoittanut vaikka vaan YHDESSÄ ULKOILUA, eikä sitä että lapsi ei ole ikinä ollut yksin ulkona.

Täytyy myöntää, että ei ehkä mullekaan tulisi mieleen, että oikeesti 5 vuotiasta ei voi omalle pihalle päästää yksin leikkimään. Parin vuoden päästä hänen pitää osata mennä yksin matka kouluun. Mutta kukin tyylillään.

Miehen vikahan se on jos ei ole omaa lastaan nähnyt, mutta jos kerran lapsi tykkää käydä siellä, sinuna tukisin sitä. Sovitte yhteiset pelisäännöt ja yritätte selviytyä. Eihän se aina helppoa ole, mutta lapsen parhaaksi kuitenkin teette. tsemppiä.

mitä järkeä laittaa mies olemaan lapsen kanssa,jos se kokee sen noin vaikeaksi?

Normaalisti lapsi riisuu jos sillä on kuuma, mielestäni 5-vuotiaan pitää se jo käsittää.



Jos olet maininnut että ulkoilette yhdessä ei sitä voi ymmärtää että ulkoiletta AINA yhdessä.



Mielestäni sinun äitinä pitäisi ohjata lasta olemaan yksin omassa pihassa, kyllä 5-vuotias on kykenevä ulkoilemaan pieniä aikoja yksin. Toki pelisäännöt on tehtävä.

Me kuljettiin piha ympäri koska se on aidattu ja yksin ulkoilu aloitettiin säännöillä ettei saa mennä aidan toiselle puolelle eikä poistua pihapiiristä. Kyseessä piha jossa paritaloja sekä pienkerrostaloja.



Ensin rajana oli oman talonpuolikkaan piha, pikkuhiljaa aluetta kasvatettiin. Lapset totteli ja eivät menneet yli sovittujen rajojen. Nämä on niitä kasvatuksellisia asioita.

Viisivuotiaan pitäisi osata jo vähentää/lisätä vaatteita tarpeenmukaan.

Ulkoilua yksin voisi alkaa jo opettelemaan, mietippä että 2-vuoden kuluttua lapsesi on koululainen...eli olisi hyvä opettaa ulkona olemista ja sääntöjä siihen liittyen.

Ei kaikkea voi opettaa sitten kerralla saatika lyhyessä ajassa.

Nyt kun löysäät hieman ja opetat näitä asioita lapselle on tulevaisuus helpompaa sekä sinulle että pojallesi.



Lastesi Isä oletti että tuonikäinen osaa ulkoilla itse.

Isä on selvästi vieraantunut Pojastanne mutta ilmeisesti haluaa olla hänelle Isä.

Ehkä pieni juttelutuokio hyvässä hengessä olisi paikallaan,

kerro odotuksesi ja neuvo mitä tuonikäisen kanssa touhuillaan yhdessä.



Toivottavasti saatte tapaamiset sujumaan, Isäsuhde on lapselle tärkeä!

kun heiltä edellytetään osaamista. Saatat yllättyä, mitä se sinunkin 5-voutiaasi jo osaa! Kun hänen antaa osata.

Joku sanoi ettei tulisi mieleenkään jättää 5 ja 6-vuotaita yksin pihalle. Siis mitä ihmettä???

Me asumme Espoossa ja 5-vuotias menee pyörällä reilun kilometrin päähän hakemaan kaveriaan lähes joka päivä. Osaa siis varoa autoja ja tietää muutenkin reitit.

Ja sitten ihmetellään kun niistä tulee uusavuttomia, mai gaaad!!! Järki käteen ihmiset....

eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää miehen kanssa puhua. pitkään, perusteellisesti, ystävällisesti mutta jämäkästi. kaikista mahdollisista jutuista ja vaaroista mitä tulee mieleen. pyydä mies vaikka kahville johonkin kahvilaan kun lapsi on muualla hoidossa. aloitat jo puhumisen sanomalla että tarkoituksesi ei todellakaan ole loukata tai riidelllä, mutta... yritä saada se kuulostamaan siltä että hänessä henkilönä ei ole vikaa, ongelma on vain siinä ettei tunne lasta. niinkuin ehkä onkin, ainakin osaksi. ystävällinen, jämäkkä, pitkä keskustelu. jos toimii ja mies parantaa lapsen turvallisuutta, hyvä. jos ei toimi ja mies suuttuu ja vähentää tapaamisia tai lopettaa ne, niin sitten käy niin. minkäs sille voit. täytyyhän sinun tehdä kaikkesi yrittääksesi pitää lapsen hengissä. se on paljon tärkeämpää kuin se että lapsi tapaa isäänsä.



olen muuten aika samasa tilanteessa kuin sinä, paitsi että minun lapseni isän tempaukset ovat vielä paljon vaarallisempia. olen kieltäytynyt antamasta lasta yöksi, tapaavat niin että mies tulee tänne meille yöksi (asuu kaukana) ja täältä käsin sitten tekevät muutaman tunnin retkiä johonkin. minullakin on muuten todella vilkas ja arvaamaton poika, 4,5 vuotta. ei häntäkään voisi yksin pihaan jättää.

mitä jos ottaisit jonkun vihon käyttöön ja kirjottaisit sinne ihan selviä ohjeita, koska ei se isä selvästikään ole ajantasalla tämän lapsen kanssa, voisi olla hänellekin helpotus vaikka ei sitä uskalla sinulle myöntää ja kysy isältä mitä mieltä on jos kirjoitat ylös jotain pointteja lapsen hoitoon liittyen ja kerrot myös tuosta lasta koskevasta erityisvalvonnan tarpeesta ja jos niistä jotain dokumenttiä löytyy kopioit vihon väliin.

Miksi viet lapselle ruokaa isän luokse, jos oikein ymmärsin ja kuskaat?

ota myös yhteys kuntasi lastenvalvojaan ja sopikaa kunnon pelisäännöt ja mustaa valkoiselle..

Ei kai tässä ole edes oleellista se pitäisikö 5- vuotiaan olla yksin pihalla tai pitäisikö sen ikäisen osata itse riisua liikoja vaatteita pois. Niistä asioista kukin voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ne eivät kuulu tähän.



Kysehän on etäisän toimista. Ei kai kukaan meistä "täydellisistä äideistäkään" ottaessaan lähes vierasta lasta hoitoon jättäisi huomioimatta ko. lapsen perheen tapoja yms. Jos minulle tulisi kaverin lapsi hoitoon vaikkapa päiväksi ja minulle olisi kerrottu että lapsen kanssa on ulkoiltu en päästäisi lasta yksin ulos. Vaikka kyseessä onkin lapsen isä, ei isyys itsessään tilannetta muuta. Tämä isähän on ollut varsin vähän tekemisissä lapsensa kanssa omasta halustaan.

tohkeissaan alkavat selittää, mitä kaikkea 5-vuotiaalta pitää jo edellyttää...



Ensinnäkin minusta on käsittämätöntä, että jos ap:n lapsi EI OLE ulkoillut omalla pihallaan, tutussa ympäristöss, vielä yksin, niin MITEN IHMEESSÄ se isän kodin vieraampi ympäristö olisi hyvä paikka olla yksin??



Miksi isä ei ota isyyttään vakavasti? Miksi ei yritä edes luoda kunnon suhdetta omaan lapseensa? Millaisia naisia te olette, jotka tuollaista miestä sympatiseeraatte? Miksi ap:n pitäisi ehdoin tahdoin yrittää pitää lapsen ja siän suhdetta yllä, jos isä itse ei ole valmis kasvamaan aikuiseksi?



Minä en tosiaankaan anna lasteni olla yksin pihalla, ovat siis alle eskarilaisia molemmat. Tänä kesänä luultavasti harjoitellaan sitä, mutta hyvin kontrolloidusti. Minulla on omat syyni olla erityisen varovainen, yksi suurimmista syistä on tietysti se, että pihalla lapsilla ei ole oikein mitään "tekemistä" (on aika ankea kerrostalon piha, ei juurikaan leikkivälineitä) plus että tunnen lapseni. Hoputtamisella ei tässä asiassa saa mitään hyvää aikaiseksi, eli etenen juuri sitä tahtia kuin arvelen meille olevan hyväksi.



Ympäristöt ja lapset ovat erilaisia. Jokaisessa perheessä edetään oma tyyliin ja tapaan. Jos ap ei ole antanut oman lapsensa ulkoilla vielä yksin ja haluaisi lapsen isänkin huolehtivat pojan hyvinvoinnista edes likimain samaan tapaan, ei siinä ole mitään tuomittavaa. Isällä on ihan samanlainen vastuu omasta lapsestaan kuin äidilläkin, olkoonkin, että isä selvästi kokee, ettei halua mitään vastuuta kantaa.



terveisin 9

Alan olla vähän epätoivoinen...



Ap

Kerroit että lapsi on vilkas ja arvaamaton, mikä tähän on syynä.



Itse olen pystynyt sopimaan lapsen kanssa ulkona liikkumisen säännöt ja ovat niitä tunnollisesti noudattaneet, miksi ei onnistu teillä. Onko lapsi jotenkin poikkeava?



Miksi lapsi ei usko?



Omat ovat ulkoilleet jo 3-vuotiaana ilman äidin tai isän jatkuvaa läsnäoloa vahtimassa ja hyvin on mennyt.



Eikö 5-vuotias ymmärrä vähentää vaatetta jos tuntee olonsa kuumaksi. Keskustele asiasta ja sano jos ilma on lämmin ei villasusteita tarvita takki ja housut riittävät ja sama viesti isälle.



Isällä on ollut vähän mahdollisuuksia harjoitella lapsen kanssa olemista ja luonnollista on ettei kaikkea ymmärrä. Tärkeää on että pystytte rakentavaan keskusteluun ja pidätte lapsen edun päällimmäisenä ja pistätte omat asianne sivuun. Aikuisuutta kaivataan teiltä molemmilta vanhemmilta ja vastuunottoa ja lapsen opastamista.



5-vuotias ei ole enää vauva, hänenkin kuuluu jo osata jotain.

"vieraantunut" lapsesta, eli ei tunne lasta kohtaan sidettä. Eikä varmaan osaa lasta näin ollen "pukea" ja hoitaa, ehkä sun kuuluisi hänelle se opettaa. Ethän itsekään lasta osaisi hoitaa jos se sulle puusta olis joskus pudotettu leikki-ikäisenä. Ja jos noin pitkiä "taukoja" ollut tapaamisissa.....

erityispäivähoitolausunnolla kahden paikalla, syynä siinä lääkärintodistuksessa oli 'vuorovaikutuksen ongelmat'. Lapsi on siis pienestä pitäen ollut erittäin vilkas ja levoton, ja on sitä edelleen. Poika uskoo kyllä kotona, mutta isäänsä ei usko. Ja en minä nyt sitä hirveästi ihmettelekään, kun oli niin pitkä aika, etteivät edes nähneet ja nyt sitten pitäisi uskoa vierasta ihmistä, koska se on joku "isä".



Minä en halua, että lapseni ulkoilee noin pienenä yksin, kun minäkin kerran siinä voin olla mukana. Ja isä tosiaan katseli telkkaria, että hänellä ei ollut mitään polttavaa tarvetta pistää lapsi yksin pihalle, hän ei vain jaksanut mennä mukaan.



En pidä 5-vuotiastani vauvana, hän kantaa kyllä vastuuta täällä kotona ihan ikätasonsa mukaisesti, mutta pointti oli lähinnä siinä, että hän ei ole ollut yhtäkään kertaa yksin ulkona ja sitten hänet sinne päästettiin - mitään sääntöjä siitä yksin ulkoilusta ei siis ole sovittu, eikä ole olemassakaan, kun hän ei sitä ole ennen harrastanut! Minusta isän olisi pitänyt varmistaa asia minulta, että onko poika ollut ja voiko päästää, mutta onneksi mitään ei nyt kuitenkaan ehtinyt tapahtumaan.



Olen yrittänyt olla aikuinen, välttää riitoja ja joustaa (kuskaan lasta edestakaisin pitkän matkan, vien ruokaa lapselle mennessäni, joustan kellonajoista jne.), mutta alkaa tulemaan seinä vastaan siinä vaiheessa, kun joudun pelkäämään lapsen turvallisuuden vuoksi.



Ap

Ja juuri tuota samaa isällekin sanoin, että et voi olettaa, että teillä on heti täydellisen toimiva suhde, kun ette ole noin pitkään aikaan nähneet ja se varmuus tulee pikkuhiljaa, kun tutustutte taas. Ongelma on vain siinä, että isä mielummin laittaa lapsen katselemaan piirrettyjä ja näemmä yksin ulos, kuin tutustuisi häneen. Se on kuulemma niin vaikeaa. Tottakai on, mutta niin makaa kuin petaa, ei sille mitään nyt enää mahda...



Ap

Meillä lapset 5 ja 6 vuotta, eikä tulisi MIELEENKÄÄN antaa heidän olla ulkona keskenään muuta kuin ehkä yksi hetki. Sekin valvotusti. Maalla tosiaan aikoinaan oltiin ulkona yksin jo vaippaikäisinä (suurinpiirtein....) ja siksi niitä vahinkoja/onnettomuuksiakin sattui. Puhumattakaan kaupungissa olevista riskeistä.



Mutta ap:n asiaan. Isä kuulostaa välipitämättömälle. Jotkut isän vaan sellaisia on, eikä sille oikein voi mitään. Lähipiiristäkin valitettavasti löytyy useampi isukki, jotka ikäänkuin unohtavat terveen järjen käytön, kun on oma lapsi kyseessä. Olen monesti miettinyt, että mistä se oikein johtuu?



Ehkä voisitte keskustella lapsen hyvinvointiin liittyvistä asioista ihan ajan kanssa. Kerrot suorin sanoin, miten tuon ikäisen lapsen kanssa pitää mielestäsi olla. Ja että jos isä aiheuttaa toistuvasti lapselle vaaraa, pitää tapaamisia rajoittaa. Myös lastenvalvoja voisi keskustella isän kanssa, jos pyydät ja jos luulet, että vieraan "viranomaisen" mielipide painaa enemmän vaa'assa.



Tiedän omasta kokemuksesta että on todella kamalaa antaa lapsi tapaamisiin, jos on epäilys siitä, että lapsen hyvinvoinnista ei huolehdita kaikin mahdollisin tavoin. Toivon todella, että tähän maahan saadaan joku systeemi, joka pistää vastuuttomat ja ajattelemattomat etävanhemmat ruotuun.

Oletko nyt ihan varma, ettei 5-vuotias voisi olla jo yksin pihalla. Meidän tuttavapiirissämme vilkkaat pojatkin kyllä ovat tuon ikäisenä. Ja miten poika ei itse ottanut liikoja vaatteita pois? Vai eikö isä antanut? Ettei nyt vain olisi niin, että olet itse liian niuho ja pidät poikaa ihan vauvana?