Neuvoja pyöräilyyn ilman apupyöriä

Se vaatii vaan pitkää (meillä ainenkin) pinnaa ja aikuisilta hyvää selkää. Sitten se vaan jossain kohdalla loksahtaa ja alkaa sujua.

eivät olisi niin helposti ottaneet maahan ja tasapaino harjoittelua olisi tullut jo siinä. Ei siinä sen kummempia jippoja taida olla. Toiset vie nurmikentälle ajamaan jolloin kaatuminen ei satu niin paljon ja eivät juokse itse mukana, mutta kukin siis tyylillään.

Säästää kaikkien hermoja ja vanhempien selkää.

Esikoisen kanssa käytettiin tuota aikuinen juoksee tukemassa -systeemiä ja oli se aika onnetonta. Harjoittelu oli niin siitä riippuvaista miten aikuinen ehti tai jaksoi. Nurin käännetty jääkiekkomaila oli kiinnitetty pyörän runkoon joten siitä oli tosin helppo pitää kiinni kumartuilematta. Mutta jos aikuinen tukee, ei se tasapaino niin helposti löydy.



Nyt 5-v kaksospojille tehtiin sitten toisin. Viime kesänä toinen halusi jo alkukesästä apupyörät pois, mies irrotti samalla polkimet ja poika potkutteli yhden päivän omin nokkineen pihassa. Siinä se tasapaino löytyi ja kun polkimet pantiin takaisin, lähti heti ajamaan, kunhan hoksasi sen ensimmäisen vauhtipolkaisun. Jarruttaminen ja kääntyileminen ja alamäet vaativat sitten vielä lisäharjoitusta.

Vaatii sellaisen pikkupyörän jossa jalat yltää satulasta maahan molemmin puolin. Ja miehen joka osaa ottaa polkimet irti ;)

Toinen halusi apupyörät irti vasta loppukesästä ja lähti samantien ajamaan ilman niitä.

Meilläkin poika 3,5v oppi ajamaan ilman apupyöriä niin että laitoimme satulan mahd. alas ja apupyörät pois.(polkimet paikoillaan kyllä) N. 4pv potkutteli tuossa pihalla ja kas, yht`äkkiä lähti vaan polkemaan. Sitten nostettiin satulaa taas hieman ylemmäs, kuitenkin niin että saa jalat maahan.

Nyt onnellisesti ajellut jo 1/2 vuotta ilman appareita ja hyvin menee!

Meillä tyttö oppi nopeasti 4-vuotiaana, kun pyörässä oli se työntötanko (Bilteman 8€ maksava) kiinni ja minä tai mies juoksi vierellä. Tollainen tukevasti kiinni oleva tanko säästää kyllä opettavan aikuisen selkää niinkuin joku sanoi lätkämailastakin.



Eniten ehkä kuitenkin auttoi se, että koko ajan usutin polkemaan kovempaa ja kovempaa ja irrottelin heti työntötangosta otetta kun pyörä pysyi hetkenkin tasapainossa. Kättä täytyi tietysti pitää koko ajan hollilla,jotta pystyi kaappaamaan kiinni tangosta, kun tasapaino meni mutta en usko että olisin jaksanut ilman korkealla olevaa "työntöaisaa".



Ja varmaan vielä voi lisätä listaan sen että mitä useammin harjoitellaan sen nopeammin taito karttuu. Itsestäänselvää ehkä mutta kannattaa tosiaa joka päivä harjoitella vähän.

Ei auttanut apupyörien nosto eikä sekään että toinen otettiin pois (oli niin huonossa kunnossa) ja vaikka työntötangon ostin, ei sekään auttanut, tasapaino oli silti hukassa ja pahasti kallellaan aina toiseen suuntaan.

Pyörä jäi viikoksi kun sai synttärilahjaksi potkulaudan ja viikon potkuteltuaan sain houkuteltua taas pyörän päälle ja kas vain, poika lähti saman tien ajamaan niin ettei tuo ainoa apupyörä osunut kertaakaan enää maahan. Potkulaudan avulla siis meillä löytyi se tasapaino.

Valmiuden odottelu rauhassa auttaa. Meillä ei harjoiteltu. Kun kerran kokeiltiin niin siitä se lähti heti. Lapsi siis oppi aivan saman tien. Ikää oli tasan 5v. Tosin mies jälkeenpäin tunnusti ruuvaanneensa apupyörät vähän ylemmäs eli huomaamattaan oli lapsi sitten itse harjoitellut tietämättään tasapainoa. Ehkä siis tämä aikaisemmin mainittu keino on sitten aika tehokas. Lasten perässä juokseminen ja kepistä kannattelu kuluttaa aikuista vain.

Meillä ei voinut enää madaltaa satulaa ja oli siis liian korkealla. Hyvä vinkki voisi olla että säästää sen pieneksi menneen pyörän ja potkuttelee sillä? Mutta siis, mikä meillä nyt sitten toimi oli tuo potkulauta-vinkki :) Kiitos vain. Ostettiin tytöille laudat ja niillä potkuttelivat menemään viikon verran ja sitten kokeiltiin pyörillä ajamista uudelleen. Tasapaino oli hallussa heti, nyt mennään jo jopa 50m ilman kiinni pitämistä joten eiköhän se pian tästä :)



Ja vielä - mitä useammin sitä nopeammin :)

Mukavaa kevättä!

Meillä on opittu tasapaino potkupyörän avulla. Saman asian tietysti ajaa pieni pyörä, josta polkimetkin voi olla pois. Pääasia on, että kun harjoitellaan, niin satula on mahdollisimman alhaalla. Noita potkupyöriä löytää ainakin googlesta hakusanalla Puky.

Tarpeeksi alas tosiaan satula, että jalat yltää kunnolla maahan. Mä en juossut perässä ollenkaan. Jos pidin kiinni, niin tyttö luotti liikaa siihen, että pidin kiinni. Käskin harjoitella ensin ihan vaan sitä potkuttelua ja sitten kun pystyy pitämään jalat poissa maasta edes vähän matkaa, niin nostaa ne polkimille ja alkaa polkea. Selitin, että sitä tasapainoa äitikään ei voi opettaa, se on löydettävä itse. Parissa päivässä hoksasi homman jujun ja alkoi polkea ilman appareita pitkiäkin matkoja. Ohjaaminen tosin vähän hakusessa, eikä tuon kanssa ihan vielä uskalla lähteä kovin vilkkaan liikenteen sekaan... Meidän tyttö nyt tosin on aina ollut vähän sellainen taivaanrannanmaalari, joten jo apupyörillä meinas tehdä välillä tiukkaa liikenteessä ajaminen, kun maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita.... :D