Ihmiset ovat nykyään ihan outoja. Kaikki ottavat itseensä

tänne palstalle tullaan kyselemään'



Tään palstan tekninen toiminta on muuten surkee

Tämä on kyllä ihan totta. Noin viikko sitten jotkut (useampikin ihminen siis käsittääkseni) vaahtosivat siitä, että joku kehtaa parkkeerata heidän kalliin autonsa viereiseen parkkiruutuun. Ja entäs sitten nämä joulukorttiloukkaukset, voi elämä!

ei uskalla enää sanoa eikä tehdä mitään. Toinen voi loukkaantua. Pitäisi osata ottaa huomioon asioita mitä toinen ei ole kertonut.

Asiat otetaan vittuiluna, niinkuin se joulukortti. Vaikka toinen halusi vain toivottaa hyvää joulua.



Ja sit kohta ihmetellään miksi ei tule kortteja eikä kukaan käy... no sekin otetaan keljuiluna

Ja muutenkin haetaan kauheasti piilomerkityksiä. Niin kuin nyt aamulla joku kyseli, että miten pitäisi tulkita kun heidän perhepäivähoitaja oli kertonut, että läheinen ihminen on menehtynyt. Mitä tulkintaa siinä tarvitaan?



Ja kaikki ne pariskunnat, joissa ei keskustella keskenään. Vaimo vaan kitisee täällä, että nyt se mies sanoi jotain. Mitähän se mahtoi tarkoittaa pohtii vaimo av:lla.

Tämä on kyllä ihan totta. Noin viikko sitten jotkut (useampikin ihminen siis käsittääkseni) vaahtosivat siitä, että joku kehtaa parkkeerata heidän kalliin autonsa viereiseen parkkiruutuun. Ja entäs sitten nämä joulukorttiloukkaukset, voi elämä!

Tämä siis siinä lapsihäät-ketjussa. No näemmä ei sitten uskalla mennä naimisiin ilman häitäkään, siitäkin joku loukkaantuu.

Eikö joskus voisi antaa asioiden vain olla, eikä hakea kaikesta henkilökohtaisia loukkauksia? Onko tämä itsekkyyttä vai mitä?

Pari uudempaa, jo paremmaksikin muodostunutta kaveria ovat aivan kummallisia tuossa suhteessa. Kumpikin vetää hernettä nokkaan mitä kummallisimmista asioista, ja tuntuu mietiskelevän todella negatiivisia asioita muiden suhtautumisesta heihin. Alan olla itse jo kyllästynyt tuollaiseen käytökseen, kun itse olen kuitenkin aika suurpiirteinen, enkä jaksa möksöttämistä syyttä, ainakaan aikuisilta ihmisiltä.

Ei saisi yleistää, mutta etenkin naisilla tuntuu olevan tuo piilomerkityksien haeskelu ja kasvava itsekkyys yleistä. Harmittaa.

suhde.



Ja siitäkin loukkaannutaan kun sinkkuna vaan kulkee eikä vakiinnu :-)

aika kovia arvostelemaan muita. Ehkä tämä loukkaantuminen johtuu sitten siitä, että olettaa muidenkin käyttäytyvän samalla periaatteella kuin itse.

tuntemuksiaan faktoiksi!



Syyttävät toisia omien tuntemuksien perusteella... niitä vastaan saa puolustautua. JOs sanoo että en sitä tarkoittanut, ne suuttuu kun niiden tunteita ei oteta huomioon.

juuri yksi kovimmista loukkaantujsta on melkein raivoissaan, kun käyttäydyn omalle luonteelleni tunnusomaisesti, eli otan aika rennosti menemiset, ja menen "katotaan lähempänä" -meiningillä. Itse hän kyllä hokee sitä, kuinka ihana rento ja lepsukka tyyppi on... Tarkkaa on kuitenkin se, että asiat tehdään loppupeleissä hänen ehdoillaan ja eriavistä mielipiteistäkin hän saattaa loukkaantua henkilökohtaisesti. En ole aiemmin hänenlaistaan jyrkän rentoa ihmistä tavannutkaan. :)



Mutta ehkä omalta kannaltani olisi parempi pitää etäisyyttä häneen, koska stressaan aina sitä, ettei hän vaan nyt pahastuisi tai ymmärtäisi minua väärin - jälleen kerran.

Kyllä siellä vain aika monessa kohtaa sanottiin, että tyhmiä ovat ihmiset, jotka pysäköivät kalliin auton viereen ja että kateelliset idiootit kolhivat tahallaan toisten autoja.

Ei se näin mennyt. Täällä ei näköjään ymmärretä edes luettua! REPS!

Tämä on kyllä ihan totta. Noin viikko sitten jotkut (useampikin ihminen siis käsittääkseni) vaahtosivat siitä, että joku kehtaa parkkeerata heidän kalliin autonsa viereiseen parkkiruutuun. Ja entäs sitten nämä joulukorttiloukkaukset, voi elämä!

ovatko ihmiset muuttuneet jotenkin vainoharhaisemmiksi nykyään? Aivan kummallisia koukeroita saa jotkut asiat tiettyjen ihmisten mielissä.



----- Ja täytyy kai lisätä, että pari pahinta tapausta on yli kolmikymppisiä yksinäisiä naisia. Kai siinä yksin ollessa ehtii sitten miettiä muiden sanomisia, ja kaikenlaisia salaliittoteorioita.

Samaa asiaa mietin minäkin. Väännetään "Mitä se Raija-Mirjukka TODELLA tarkoitti sanoessaan mun uusia verhoja kivan näköisiksi..?!" -pohdintoja ja kuullaan olemattomia asioita toisten kommenteista. Tässä muutamia melkein eläviä esimerkkejä: Miksi se katsoi mua noin oudosti, laittoi tekstariviestinsä loppuun kolme pistettä hymiön sijaan ja minkä hemmetin takia se osti Just Saman merkkisen välikausihaalarin kuin Meidän Mimmecalla on...

mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikkia pitäisi kohdella silkkihansikkain, koskaan ei voi tietää, että mistä kukakin ottaa nokkiinsa. Tämä on tullut todistetuksi monta kertaa ihan tosielämässä. Täälläkin siitä on monta esimerkkiä, kuten tuo ketju, jossa ap kertoi siskonsa lainanneen kengät salahäihinsä.

Eikö joskus voisi antaa asioiden vain olla, eikä hakea kaikesta henkilökohtaisia loukkauksia? Onko tämä itsekkyyttä vai mitä?

ja parasta on kun ne ei itse huomaa kun ne sanoo tai tekee samallA tavalla mulle josta ne itse on vetänyt ison herneen nenäänsä

Hän kyllä sitten ilmoittaa minulle suoraan, jos on loukkaanut. On itse kova arvostelemaan muita ja useasti varsin törkeä suorastaan. En ole itse helposti loukkaantuvaa tyyppiä, joten en jaksa välittää toisen näksähtelyistä enkä näksähtää sellaisista, jutuista, mista periaatteessa voisi näksähtääkin. Se on itselle pitkän päälle rasittavaa.

se on koskaan toisin ollutkaan.



Viittaan siis ap:n otsikossa olevaan sanaan "nykyään". Kai se on aina ollut niin, että ihmiset ovat herkkiä tulkitsemaan ja arvailemaan toisten tarkoitusperiä - nyt se kaikki pähkintä vaan on noussut esiin, kun ihmiset keskustelevat netissä kaikista pikkuisistakin asioista...



Kelatkaapa vaikka jotain viktoriaanista yhteiskuntaa, joka oli TÄYNNÄ kirjoittamattomia sovinnaisuussäännöksiä. Tavallaan ne tekivät elämän helpoksi niille, jotka lapsesta pitäen olivat oppineet ne... tiesipä ainakin, miten käyttäytymällä täyttää odotukset. Mutta pienetkin lipsahdukset tulkittiin ties miksi. Kaikki oli "viesti" jostakin epäilyttävästi: väärän mekon väri, väärä paikka kirkossa, väärä sanavalinta, väärä hattu, väärä lausemuotoilu tervehdittäessä jnejne.



VOI olla, että olemme nykyään sosiaalisesti hiukan kömpelömpiä kuin ennen, koska ihmisten henkilökohtainen kanssakäyminen (siis aikuisten) on ehkä vähentynyt. Ei kyläillä, ei vietetä iltaa seuroissa ja yhdistyksissä samalla lailla kuin ennen muinoin.



VAI onko noin? En tiedä, olisi mielenkiintoista nähdä tutkimuksia aiheesta. Toisaalta nykylapset ovat jo pienestä pitäen hurjasti paljon enemmän sosiaalisessa toiminnassa mukana - päiväkodissa.

Tämä on ollut mulla kauhea päivä, kun pyristelen irti rauhoittavista lääkkeistä. Nyt tämä Mimmeca sai minut nauramaan ääneen. Sinä Mimmeca, kiitos endorfiineista!

Tätä samaa minäkin olen ihmetellyt. Tuntuu, ettei uskalla enää kertoa ollenkaan omaa mielipidettään, vaikka kuinka yrittäisi sanoa nätisti, ja vain kun sanoo, mitä toinen just tasan tarkkaan toivoo kuulevansa, säilyy rauha...

Ja sit ihmetellään, miksei kukaan puhu kenellekään mitään.

Vihdoin kunnon vastine tyttö-Nico-Petterille!