kun synnytys oli ohi sanoitko ettei

Täyttää nyt viisi, eikä synnytys ole vieläkään unohtunut. Jos joku muu meille haluaa synnyttää lapsia, voitais ottaa vaikka viisi lisää, mutta mä en enää siihen rääkkiin itseäni laita!



Tää tilanne surettaa mua kovin, koska olisin halunnut kaksi tai kolme lasta.

että se peittää aika hyvin muistijäljet kaikesta kivusta ja muusta kauheudesta.

Aina sitä ei tule, jos esim. syntyneellä lapsella tai äidillä joku hätä vielä synnytyksen jälkeen.



Mulla kaksi synnytystä, joiden kipumäärä objektiivisesti arvioiden ehkä sama (sama kesto, samanlaiset repeämät, sama kivunlievitys). Toisen synnytyksen jälkeen lapsi jouduttiin viemään teholle, muistan synnytyksen aivan kamalana. Toisen synnytyksen jälkeen sain vauvan rinnalle ja kaikki oli hyvin, mielikuva synnytyksestäkin on ihan positiivinen, vaikkei se käytännössä eronnutkan ensimmäiseen verrattuna.

kakkosen synnytyksen aikana, ettei enää ikänä ja just reilu viikko sitten syntyi kolmas :)

vaikka sattui ihan helvetisti :D

kohdalla sanoin ettei enää, mutta kolmas on jo reilun viikon ikäinen :)

Mutta sairaalassaoloaikaa vihasin. Olin ennen synnytystä pariin otteeseen yhteensä 1,5 viikkoa raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalassa. Käynnistetty synnytys pysähtyi ja jouduin sktioon. Sen jälkeen mun myrkytys paheni ja jouduin olemaan vielä sairaalassa melkein viikon. Olin huonossa kunnossa, todella kipeä sektiosta ja aivan kypsänä. Sairaala oli aivan täynnä eikä hoitajilla ollut ollenkaan aikaa. Synnytyksen jälkeen en tavannut lääkäriäkään kertaakaan (lukuun ottamatta lastenlääkäriä) vaikka hoitajatkin yrittivät saada mun myrkytyksen vuoksi lääkärille. Se meteli, kaoottisuus ja pettymykset omasta kunnosta saivat mut todella kammoamaan sairaaloita. Synnytyksen jälkeen en pariin vuoteen voinut kuvitellakaan meneväni sinne takaisin. Kun pikkukakkonen oli sitten tervetullut sain keskenmenon. Tuosta on nyt aikaa vuosi eikä uutta raskautta kuulu. Nyt kyllä jaksaisi, mutta kun ei kuulu...

Esikoisen jälkeen vannoin, että ei ikinä enää. Kuitenkin alle vuoden päästä aloin jo odottamaan toista. Toisen synnytyksen jälkeen olin vielä enemmän sitä mieltä, että ei enää. Ja nyt haaveilen kolmannesta... :)

että toivottavasti ei ihan heti uudestaan. Tuli aika pahat vauriot ja toipuminen vei kauan, silti ikäeroa tuli alle 2 vuotta seuraavaan. Eli kyllä se unohtui :)



Toisen jälkeen sanoin että onneksi ei enää koskaan. Oli myös raju synnytys ja edelleen olen tyytyväinen ettei siihen hommaan enää tarvitse ryhtyä, lapsiluku täynnä.

Minullakin oli kamala ensimmäinen synnytys ja siihen päälle synnytyksenjälkeinen masennus. Vuoden päästä olinkin sitten raskaana ilmeisesti "touhutipasta". Kävin pelkopoliklinikalla, jossa minulle luvattiin epiduraalipuudutus. Toinen synnytys olikin ensimmäiseen verrattuna helpohko ja nopea, vaikka vauva jopa käännettiin vielä salissa oikein päin ja synnytystä nopeutettiin kalvojen puhkaisulla.

että joko tehdään toinen :D