kun synnytys oli ohi sanoitko ettei

Enempää ei ole tulossa, mutta syyt ovat kyllä jossain ihan muualla kuin synnytyksessä :)

Toisen kanssa synnytys oli aika vaikea. Tuli ns etutarjonnassa (eli otsa edellä) ja repi sen takia paikkoja aika paljon. Silloin kyllä vannoin, että ei koskaan enää... Nyt meneillään kolmannen odotus rv 27

vaikken kipulääkkeitä käytäkään

Ja menin vielä toisen kerran ja menen taas kolmannen. Mutta sitten varmaan riittää.

salissa mietin että olipa sitten 1. ja viimeinen kerta, vaikka 3 lasta oli toiveissa.



No, 3 vuotta tästä syntyi kakkonen ja 5 vuotta ekasta viimeinen. Nämä kaksi viimeisintä olivatkin ihan helppoja ja suht siedettäviä kipujen suhteen verrattuna ekaan, josta kannan jonkinsortin traumat sisälläni läpi elämän...



Tässä meidän perhe nyt sitten on :))) ainakin luulen niin ;) synnytys osasyynä ehkä 10 prosenttisesti... :D

että näinkö helposti se kävi! Tänhän vois tehdä uudestaan vaikka heti.



Kolmas olikin toista maata: päänympärys 38cm ja käsi tiukasti poskella napanuoralla. Elämäni pisimmät 3 minuuttia tuo ponnistusvaihe ja olin varma että halkean... Mutta ei, mitään vaurioitaei tullut tälläkään kertaa. Silti kyllä sanoin vauvan putkahdettua maailmaan, että kyllä nämä 3 nyt taitaa riittää... Sen verran paljon sattui pään ja käden yhtäaikainen ulostulo.

ettei tarvinnut vannoa mitään :) Imetysaika oli sitten jo eri juttu ja ne yöheräämiset. Mutta kolmosta suunnitellaan :D

haluaisin vielä lisää lapsia, yksi tai kaksi. Synnytyksestä toivuin niin nopeasti (heti) että mitään traumoja siitä ei tälläkään kertaa jäänyt.

että näinkö helposti se kävi! Tänhän vois tehdä uudestaan vaikka heti.

Kolmas olikin toista maata: päänympärys 38cm ja käsi tiukasti poskella napanuoralla. Elämäni pisimmät 3 minuuttia tuo ponnistusvaihe ja olin varma että halkean... Mutta ei, mitään vaurioitaei tullut tälläkään kertaa. Silti kyllä sanoin vauvan putkahdettua maailmaan, että kyllä nämä 3 nyt taitaa riittää... Sen verran paljon sattui pään ja käden yhtäaikainen ulostulo.

Synnytyksen aikana vessassa tyhjentyessä molemmista päistä kera tajunnan vievien supistusten olen joka kerta vannonut, että jos tästä selviän hengissä, niin ei ikinä enää! Kolme lasta tullut ja jokaisen synnytyksen jälkeen olen jo halunnut, että tänne tullaan uudestaankin :) Se kipu unohtuu hetkessä! Nyt odotellaan neljättä rv 16...

surin, että lapsi jää ainokaiseksi. Oli niin karmea ja raju käynnistetty synnytys ja kun mitään kivunlivitystäkään ei annettu erinäisistä syistä johtuen.

No runsas vuosi meni traumasta toipumiseen ja alin odottaa toista lasta. Toinen synnytys olikin sitten niin helppo ja nopea etten todeksi meinannut uskoa.

T: 3,5 lasta

vaikka heti olisin valmis ollut uudelleen



Nyt kaksi lasta ja vielä haluisin SYNNYTYKSEN kokea, mutta pää ei kestä lapsia

sekä myös esikoisen vauva-aikana, että meille ei tule enää enempää lapsia.

Nyt on 3, eikä enempää tule.

mutta ajatus uudesta raskaudesta ja synnytyksestä ei houkutellut. Siitä on nyt 5 vuotta ja ei houkuttele vieläkään. Tuskin koskaan.

"ei koskaan enää", vaan pikemminkin sanoin, että "voisin tulla tänne uudelleenkin" ;)

Lapsia 4, joista nuorin 7 kk, ja uusi vauva toivotettu jo tervetulleeksi perheeseemme ;)

mutta ajattelin kyllä, että en KOSKAAN tule sanomaan kenellekään, että synnytys oli ihana kokemus, koska se oli ihan HIRVEÄÄ. Noh, kaksi viikkoa taisi olla tytöllä ikää, kun sanoin miehelle, että mä olen tässä ajatellut, että se synnytys olikin loppujen lopuksi aika ihanaa. Ja näin sanoin muillekin ihmisille, jotka synnytyksestä kyselivät. Niin se mieli muuttuu :D

Ponnistin 2 tuntia ja nuo tunnit olivat helvettiä!



Nyt odotan kolmatta, synnytykseen muutama viikko, ja hieman pelonsekaisin tuntein odotan. Toki tämän kolmannen lasen haluan, mutta mietin jo keinoja, miten saisin puhutuksi keisarinleikkauksen (jäisi tuo helvetillinen ponnistaminen pois!).



Eli synnytyksen jättäisin kyllä ehdottomasti pois, jos muilla keinoin tämän vauvan voisin saada!

Ponnistusvaihe oli pitkä ja huonon tarjonnan takia jouduttiin lopulta vetämään ulos imukupilla. Ja siis tarjoitan todella, että VETÄMÄÄN sillä lääkäri kuulemma veti KAIKIN VOIMIN. Ja siinä hössäkässä minä repesin niin pahasti, että...



Siinä kun makasin tikattavana, niin vannoin kyllä, että ei enää ikinä.



Nyt odotan kolmatta ja synnytystä odotan ristiriitaisin tuntein (varsinkin kun vauva on päättänyt köllöttää vatsassa peppu alaspäin). Toisaalta keisarinleikkaus pelottaa melkein enemmän kuin alatiesynnytys.



Tätä kolmatta lasta odotan valtavasti, mutta...

... että tuntuu ettei olisi synnyttänytkään :D Vaikka synnytystä kesti 18 ja puoli tuntia ja sitä ennen säännöllisiä supistuksia oli ollut kaksi yötä...



Kätilö vain siihen että nuori ja terve ihminen, mikä siinä synnytellessä :D

olivat aikas rajunpuoleisia, puudutteet eivät tepsineet ollenkaan jne.



Meni muutama vuosi väliä ennen kolmosta, se synnytys taas oli niin ihana että olin jo heti tulossa uudelleen, jäi vähän harmittamaankin etten kokeillut ammetta, arvelin, että seuraavalla kerralla;O

Neljäs lapsikin meillä on mutta hänet jouduttiin auttamaan maailmaan sektiolla perätilan takia mikä suretti ja harmitti aikalailla..ja sen synnytyksen jälkeen olin sitten taas ettei ikinä ikinä koskaan sektiota...



No, viidettä ei meille enää tule, synnyttää olisi vielä halua kyllä mutta odotusajan väsyä ja öklötystä en taitaisi enää jaksaa, ja neljä lastakin hyvä määrä..