Kumman valitsisit nelikymppisenä: tutun parisuhteen, joka toimii jotenkuten

puhuu tilanteesta, jossa sielunkumppaaniin on myös seksuaalista vetovoimaa. En ainakaan muuten ymmärrä, mitä tekemistä sielunkumppanuudella ja parisuhteella on tekemistä keskenään.



Minulla ainakin on muutamakin sielunkumppani, joista yksi on lapseni kummitäti ja yksi serkkuni, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa tätä tuttua parisuhdetta kumpaankaan. Voin saada kaikki kolme, ei tarvitse valita. Todellinen sielunkumppani ei laittaisi minua tuollaisen ratkaisun eteen!

ap

minä olen lähtenyt kehnosta suhteesta enkä ole katunut.

Luulen kuitenkin, että pysyisin vanhassa parisuhteessa ja yrittäisin piristää sitä. Keinoja varmaankin on?



Aika iso riski heittäytyä nelikymppisenä uuteen suhteeseen. Jos se ei toimikaan, jää kokonaan yksin, ja itse en ainakaan todellakaan sellaiseen tilanteeseen halua - jos valitsemaan pääsen.

Minä olen lähtenyt kehnosta suhteesta ja todellakin katunut!

Rakas tuttu ihminen teki sen jälkimmäisen valinnan, eikä koskaan katunut. Vaikka oli periaatteessa ihan toimiva avioliitto, niin jotain puuttui. Uusi suhde oli kaikinpuolin sitä mitä odotti.

Joskus kadehdin. miten voi olla mahdollista löytää sielunkumppani ja uskaltaa tehdä ratkaisu? Ja vielä onnistua siinä...

Yksi läheinen teki lapsista huolimatta ratkaisun, että valitsi uuden sielunkumppanin, eikä ole katunut. Vaikeaakin on ollut, mutta suhde on ollut hänen mielestään aivan täydellinen, enkä ole koskaan tavannut paria joka olisi sopinut yhtä hyvin toisilleen. Saivat minut uskomaan sielunkumppanuuteen. Kadehdin tavallaan, että uskalsi lähteä liitostaan...

Elin kuolleessa parisuhteessa ja kysyin itseltäni, voinko elää loppuelämäni näin. Valitsin sielunkumppanin ja intohimon, enkä todellakaan ole katunut!



Mutta ei sekään helppoa ole, aloittaa kaikki alusta toisen kanssa.

kyllä mä tekisin niinku tunteet sanoo.

Kolmas vaihtoehto puuttuu: elämä yksin, oman itsensä herrana.

Yhden parisuhteen vaihtaminen toiseen ... Miten siinä arki oikeasti muuttuisi? "Uusi tuntematon sielunkumppani" on vähän iskelmäkieltä, mutta alusta aloittaminen ei arveluttaisi ollenkaan. Eikä mikään tässä elämässä ole satavarmaa, joten takeita toimivuudesta ei voi ainakaan kauhean pitkällä aikavälillä odottaa missään parisuhteessa.

koetko etä sinulla ja nykyisellä miehelläsi olisi vielä mahdollisuus elvyttää suhteenne? Itse suosittelisin mielummin tekemään töitä nykyisen suhteenne eteen kuin hyppäämään tuntemattomaan. Voi olla että vaihdos kannattaa mutta entä jos kyse onkin siitä että tarvitset vain elämääsi piristystä ja jännitystä? Olisitko 15 vuoden päästä tyytyväinen uuden miehen kanssa vai olisiko suhteenne silloin tylsistynyt?



Itse yrittäisin ensin piristää suhdetta kumppanini kanssa. Js tuntuisi ettei toivoa ole vaan tunteet ovat loppuneet niin lopettaisin ko suhteen riippumatta siitä olisko uutta kumppania valmiina vai ei.

ei ole romantiikkaa jne. Kun sitten kysyy että mitä itse ovat tehneet asioiden eteen, sen romantiikankin, niin menevät yleensä aika hiljaisiksi.

Eli odotetaan koko ajan että toinen muuttuu eikä huomata että itse ollaan (yleensä) ihan yhtä syypäitä suhteen näivettymiseen. Ja ratkaisu olisi sitten uusi, jännittävä suhde. Kovin kertakäyttöisiä ovat nykyajan suhteet. Kun on nähty parhaat puolet ei ollakaan enää valmiita tekemään töitä ja pääsemään yli vaikeista ajoista.



Kannatan myös sitä että yritätte elvyttää vielä vanhaa suhdetta, lähtekää vaikka ulkomaanmatkalle, kylpyläreissulle tmv. Pitää vaan yrittää rikkoa se "muuri" joka on tullut väliin ja jommankumman pitää se aloite tehdä.



Hyvä vaihtoehto on olla välillä yksinkin ja miettiä asioita. Monesti asiat näkee uudessa valossa kun niihin saa vähän etäisyyttä.



Arki tulee vastaan uudessakin suhteessa ja saatat muutaman vuoden päästä löytää itsesi taas samasta tilanteesta.



Mitään et ainakaan menetä että laitat nyt jäitä hattuun ja mietit asioita itseksesi ja kumppanisi kanssa. Jos sitten päädytte eroon niin se uusi ihastuksesi kyllä odottaa sinua, jos oli sen arvoinen.