Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Adhd vai mikä?

Vierailija
20.04.2009 |

Kohta 6-vuotias poikamme on aina ollut hyvin vilkas, levoton ja tavallaan haastava lapsi. No mies heitti tänään, että pitäisi viedä hänet lääkäriin, tutkimaan onko kyseessä adhd tai vastaava. Miehen veljellä on add ja miehelläkin omasta mielestään (ei diagnoosia), joten suvusta löytyy.



Minussa tämä herättää kysymyksiä:

- Missä tällaisia asioita ylipäätään diganosoidaan, miten toimitaan jos haluaa tutkia asiaa?

- Mitä hyötyä on diagnoosista tai asian selvittämisestä?

- Miten "ongelmaa" hoidetaan jos sellainen on olemassa? Mieheni veljellä on lääkitys ja ideana miehelläni oli, että lääkityksellä poika kuntoon, jos diagnoosi tulee. Itse suhtaudun lievän skeptisesti näihin lääkkeisiin.



Pojasta jotain juttuja:

- Ei ole ikinä aloillaan. Esim. ruokapöydässä keinuu tuolilla, nousee pöydästä, temppuilee, tekee koko ajan jotain, mistä pitää kieltää.

- Vierailuilla tms. pystyy kuitenkin ruokapöydässä käyttäytymään esimerkillisesti.

- Leikit on enimmäkseen fyysisiä ja menevät helposti riehumiseksi.

- Hyvin tarkka kaikessa. Leikeissä kaiken pitää mennä täsmälleen niin kuin hän on suunnitellut/ajatellut, minkä takia leikit sujuu siskon kanssa huonosti.

- Valtavan meluisa, ääniraita, joka koko ajan tuottaa jotain meteliä, usein korviariipivää.

- Vaatii erittäin, erittäin paljon aikuisten huomiota. Ei jaksa odottaa puheenvuoroa yhtään.

- Erittäin tiedonhaluinen ja utelias poika, mikä näkyy myös kaikenlaisena typeränä toimintana - tietää itse, että tekee väärin, mutta ei malta olla kokeilematta vaikkapa kuinka joku vekotin puretaan osiin tms.

- Myös hyvin lahjakas sekä kielellisesti että matemaattisesti, oppi mm. kirjaimet alle 2-vuotiaana ja itse lukemaan 3-vuotiaana.

- Hiukan aggressiivinen - saattaa töniä siskoaan tai läimäistä, mutta ei lujaa.

- Toisaalta myös nauru on herkässä. Innostuu helposti erilaisista asioista.

- Lukee mielellään yksin tai yhdessä.

- Erittäin mielellään pelaisi tietokoneella, mutta ne tulevat samantien hänelle pakkomielteeksi. Pakko pitää nollalinjaa, koska muuten lapsi muuttuu tosi ärtyisäksi, kun ei saa pelata mielensä mukaan.

- Ulkoilee paljon.

- Ei ohjattuja harrastuksia.

- Päiväkotipäivät lyhyitä, klo 9-15

- Nukkuu suht vähän. Klo 21-6. Enempää ei nuku vaikka mistä päästä yrittäisi venyttää, myös vauvana vähäuninen.

- Syö erittäin hyvin ja paljon kalaa, myös kalaöljyä olen antanut lisänä.



Kuulostaako normaalilta? Jos ei, niin miltä sitten? Ja kannattaako tässä nyt jotain tehdä?



Hermot pojan kanssa on kieltämättä kireällä, kun koko päivä aamusta iltaan on jatkuvaa kieltämistä, kieltämistä ja kieltämistä eikä toiminta tai mikään energian purkaminen pihalla tms. auta.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin kurkistamassa tuon tyynyn. Miten/miksi se siis auttaa ruokailutilanteissa keinumiseen, ym.? Tuntuu, että se olisi pikemmin houkutin, joka tekisi aloillaan olemisesta vieläkin vaikeampaa, mutta eihän se niin voi olla.



Täytyy tsekata noi kirjat myös.

Vierailija
2/7 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ns" normaalilla" ihmisellä sähköimpulssi, joka kiertää kehää. ADHD- tapauksella impulssi tekee kuoppia, eli poikkeamia, jolloin juuri nämä tempaukset tapahtuvat. (esim. on noustava omalta paikaltaan ja kiivettävä pöydälle tms.)

Lääkitys siis tasoittaa näitä "kuoppia", itseasiassa lääkkeet ovat amfetamiini-pohjaisia, jotka nopeuttavat impulssin kulkua. Silloin se ei ehdi poikkeamaan radaltaan.



Monelle siis riittää arjen erittäin strukturoitu toiminta, tiedän 3.-luokkalaisen, jolla diagnoosi purettiin.



t. erityisopettaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaali tuo mielestäni on. Menee syksyllä eskariin ja siellä varmaan kiinnittävät asiaan huomiota jos on syytä.

Varmasti eskarissa teidänkin pojan käytökseen kiinnitetään huomiota jos se ei jaksa keskittyä ja häiritsee muita.

Ehkä kannataisi odottaa ja ottaa puheeksi eskarissa.

Vierailija
4/7 |
20.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta vaikea tietenkään on viestin perusteella arvioida, olisiko niistä diagnoosiksi asti. Millaista palautetta päiväkodista ja ryhmässä toimimisesta tulee? Tarkkaavaisuushäiriön kriteerien tulee nimittäin täyttyä ainakin kahdessa lapsen ympäristössä, esim. koti ja päiväkoti/koti ja sairaalahavainnot tms.



Liikkeelle voi lähteä neuvolalääkäristä, joka ohjaa eteenpäin. Paikkakunnittain tutkimuskäytännöissä on vaihtelua; osa tutkitaan lastenpsykiatrialla, osa lastenneurologialla, osa perheneuvolassa. Arvio tapahtuu joka tapauksessa aina moniammatillisessä tiimissä, jossa on mm. lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja, mahd. muita (puhe-, toiminta-, fysioterapeutti vaikkapa). Mahdollisesta diagnoosista on se hyöty, että lapsi saa tarvitsemansa kuntoutuksen (poikasi kohdalla esim. toimintaterapia toiminnanohjauksen tueksi) ja tarvitsemansa mahdolliset tukitoimet esikouluun/kouluun (jos tarvitsee keskittymisensä tueksi vaikkapa pienempää ryhmää TAI opettajalle apua tukitoimien miettimiseen siinä isossa luokassa). Vanhemmatkin saattavat saada taloudellista apua hoitotuen muodossa Kelalta. ADHD:n ensisijainen hoito ei ole lääkitys, vaan arjen ja ympäristön strukturointi. Lääkityskin on joillekin tarpeen, mutta siitä harvoin aloitetaan, vaan ensin kokeillaan muita apukeinoja. Lääkitykseen on turha suhtautua liian epäilevästi, koska ne jotka sitä tarvitsevat, myös usein selvästi siitä hyötyvät.



Poikasi olemisessa kuulostaa hyvältä, että hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan ja olemaan rauhassa. Motorista aktiivisuutta hänellä kuitenkin kuulostaa olevan ainakin sieltä normaalitason yläpäästä. Impulssikontrolli on ilmeisesti ainakin ajoittain puutteellinen; kun saa hyvän idean, se on päästävä toteuttamaan. ADHD-lapsille on tyypillistä myös tietokoneeseen uppoutuminen: ruudulla tapahtuu riittävästi asioita, jotka ovat omiaan pitämään vireyttä optimaalisessa tilassa (sitä, minkä ylläpitämiseen poika ilmeisesti joissakin muissa tilanteissa tarvitsee vaikkapa heilumista ja huojumista). Myös vähäunisuus on tyypillistä tarkkaavaisuushäiriöisille, samoin jatkuva äänessä oleminen ja huomion vaatiminen. Hommat sujuvat, kun toimitaan lapsen ajatuksen mukaan. Erityislahjakkuus ei ole ADHD-lapsille kauhean tyypillistä, mutta ei myöskään poissulje diagnoosia. On poikasi kannalta upea asia, että hän jaksaa keskittyä kirjojen lukemiseen pitkäkestoisesti.



Sinuna lähtisin todennäköisesti miettimään tilannetta ensin päiväkodin henkilökunnan kanssa; kysele sieltä palautetta (ihan keskusteluajalla, voisit vaikkapa toivoa erityislastentarhanopettajaa tapaamiseen mukaan) ja kerro samalla kotitilanteestanne - käytä heidän asiantuntemustaan apuna sen miettimiseen, lähdetkö hakemaan apua. Tutustu myös ADHD-liiton nettisivuihin ja lueskele sieltä, kuulostavatko lukemasi asiat tutuilta. Sinänsä poikasi on sellaisessa iässä, että mikäli haluat lähteä asiaa tutkimaan, kannattaa se tehdä nyt, jotta esim. toimintaterapiaa ehditään tarvittaessa aloitella tueksi vielä eskarivuoden ajaksi; kouluiässä ollaan usein jo vähän myöhässä. (Ts. jos apua lähdetään tuolloin hakemaan, usein on jotakin jo mennyt pieleen, koulusta on tullut negatiivista palautetta ja lapsen itsetunto on kärsinyt). Jatkuva yhden lapsen kieltäminen ei tee hyvää kenellekään teidän perheestä, se ei ole mukavaa teille aikuisille, ei pojalle joka todennäköisesti ei tee tahallaan kiellettyjä asioita, eikä myöskään siskolle, jolta poikaan kiinnittämänne negatiivinen huomio todennäköisesti on pois. Saisitte apua myös tämän kieltämiskierteen katkaisuun. Sanoisin joka tapauksessa, että asian pohtimisesta ulkopuolisen kanssa ei ainakaan ole haittaa, vaikka ongelmaa ei sitten diagnoosiksi asti olisikaan! Voimia arkeen, toivottavasti löydätte tilanteeseen apua :)

Vierailija
5/7 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastauksesi selvensi asiaa paljon. Päiväkodista varmasti kannattaa lähteä liikkeelle siinäkin mielessä, että heillä on vertailupohjaa sille, mikä on hänen ikäiselleen normaalia ja mikä ei (meidän tutuilla on enimmäkseen pienempiä lapsia).



Kävin ADHD-liiton sivuilla, ja katsoin läpi listat kriteereistä. Niitä oli kaksi - tarkkaavaisuus ja ylivilkkaus+impulsiivisuus, näistä tarkkaavaisuuteen liittyvistä kriteereistä poikaan sopi korkeintaan 1. Eli se puoli täysin kunnossa (pitäisi olla 6 tai enemmän, ennen kuin olisi syytä epäillä jotain). Sen sijaan ylivilkkaus+impulsiivisuus-kriteereistä ruksasin 6, eli siihen suuntaan on taipumusta. Tosin moneen kertaan mietin, mikä sitten on ikätasolle normaalia.



Päiväkodista on tullut pelkkää hyvää palautetta, lukuunottamatta satunnaista pukemisessa hidastelua, mikä ei kuitenkaan ole varsinaisesti ongelmaksi asti päässyt.



Kieltämiskierteen pelkään vaikuttavan eniten poikaan itseensä, esim. itsetuntoon. Rasittavaahan se on vanhemmille myös ja koko perheelle, kun ilmapiiri kotona kiristyy. Siskon saama huomio ei sinänsä huoleta minua, että hän viihtyy vallan mainiosti ja tosi pitkiä aikoja omien leikkiensä parissa - ei siis kaipaa eikä itse asiassa haluakaan niihin seuraa - ja sitten, kun hän huomiota hakee ja tarvitsee niin saa kyllä. Sekä mieheni että minä olemme illat melkein aina kotona, eli aina voidaan jakaa lapset ja molemmat saavat huomiota.

Vierailija
6/7 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sait jo hienon ja selkeän vastauksen, johon yhdyn täysin. Tässä muutama käytännön vinkki.



- ADHD-lapset (/aikuiset) tarvitsevat todella tarkan ja strukturoidun ympäristön. Tarkka päiväjärjestys (kuvakortit päivän ohjelmista) ja ylimääräisen virikkeiden karsiminen on hyödyllistä: Esim. lelut pidetään paikoillaan ja esille otetaan vain ne lelut joilla sillä hetkellä leikitään. TV:tä ei katsota turhaan, eikä toisaalta tehdä muuta jos jotain katsotaan.

- Tuolille voi hankkia Dyn-air-tyynyn. Kannattaa pitää sekä ruokapöydässä että työtuolilla. Tyyny on sellainen ilmatäytteinen pyöreä tyyny, jota voi käyttää myös tasapainohrjoituksiin. (esim. http://www.peppilotta.fi/product_details.php?p=130, http://www.fysituote.fi/product_info.php?products_id=141)

- Hyviä kirjoja aiheesta:

Stock Kranowitz Carol :Tahatonta tohellusta - Sensorisen integraation häiriö arkielämässä Opetus 2000

K. Michelsson ym: MBD ja ADHD diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen



Voimia arkeen!

T: ADHD- nuoren äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
19.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Te olette lampaita jotka uskotte adhd-markkinointia. Jotkut meistä vanhemmista antavat aikaa lapselle eivätkä korjaa sitä lääkkeillä. Amerikassa kouluampujat ovat adhd-lääkityksen esimerkkejä.

Voi luoja miten naiiveja suomalaiset vanhemmat ovat. Kriittinen ajattelu sitä ei voi oppia koulussa vaan se pitää opetella itse. Ei voi tietenkään opettaa sellaista vanhempaa joka elää kuplassa ja uskoo kaiken todeksi mitä miljardien voittoja tekevät lääkeyhtiöt teille tuputtavat.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-theater-the-brain/201503/no…

niinpä rahasta on vaan kyse

https://www.reddit.com/r/ChristiansAwake2NWO/comments/8dp07e/adhd_is_a_…

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan viisi