Voiko aikuinen ihminen vaimentaa rakastumistaan järjellä?
Jos siis on tyydyttävässä parisuhteessa, voiko jarrutella ja hillitä tunteitaan tahdonvoimalla esim. pakottamalla olemaan ajattelematta toista? Vai tuleeko oikeat tunteet lopulta väkisin esille?
Kommentit (15)
Ts. jos toisessa on sopivassa suhteessa vastakohtia ja samankaltaisuutta, on erossa pysyminen vaikeaa.
Suurinkin tunne laimenee ennen pitkää. Tosin puhun nyt vain itsestäni.
ihminen voi vaikuttaa tunteisiinsa, säädellä niitä. ei kuitenkaan täysin määrätä niistä. Tunteiden säätelyä voi myös opetalla aikuisena lisää jos vain motivaatiota riittää.
noita toisia tulee ihan varmasti eteen jokaisessa pitkässä suhteessa ja se on ihan normaalia. Omaa suhdetta kuvaillaan "tyydyttäväksi" ja sitten haaveillaan ja ihaillaan jotain toista kaiket päivät. Ei se ruoho oikeasti ole aina vihreämpää siellä aidan toisella puolella! Vääntelemällä ja kääntelemällä asiaa pahennat vaan tilannettasi.
Tuo on normaalia ja tavallista. Niitä tulee ja menee. Tärkeää on se mikä pysyy, eli se jos sulla on elämä rakennettuna puolisosi kanssa.
Nuo hollywoodhömpätkö tällasta ihmisten päihin saa? Kun seksi ei enää ole hekumallista vaan riittävän hyvää, niin ajatellaan että joku on suhteessa vialla? Ei ihmekään ettei ihmiset enää pysy yhdessä tuli mitä tuli ja puolet eroaa!
käytöstään ja tekojaan voi säädellä.
Jotain mitä ei voi ohittaa vaikka järki kuinka käskisi.
Aikuisuuteen kuuluu se, että osaa hillitä itsensä, oli sitten kyseessä suklaan syöminen tai rakastuminen.
ilman "syytä ja tarvetta", ne joita ei "voi" ohittaa, onkai sitten vaan katsottava loppuun asti ja toivottava ettei hinta ole liian kallis. Loopujen lopuksi elämä on valintoja, oikeita ja vääriä. Kurjaa on vaan se, jos syytttömät ihmiset joutuvat kärsimään siitä ettei sopimatonta tuttavuutta "voi" ohittaa...
Mutta mä olenkin tällainen elämänsä järkeen perustava tylsimys. ;) Oikeasti olen sitä mieltä, että jos tästä suhteesta lähtisin toisen miehen matkaan, löytäisin hänestä ennen pitkää vastaavan määrän ärsytyksen aiheita kuin miehestänikin (joka on tosi hyvä mies). Se rakastumisen tunne olisi hetken hurmaa ja jättäisin jälkeeni hajonneen perheen, turhaan.
kokemusta tilanteesta jossa molemmat parisuhteessa ja jos oltais sinkkuja ei epäiluystäkään etteikö yhteistä jatka yritettäis. Nyt ei olla edes pussattu.
miksi naiset aina rakastuvat renttuihin
samat naiset, aina vaan uusiin renttuihin
jotta asiat olisiva edenneet. Kunnes kohtasin sen yhden. Siinä ei varauksia kyselty. Mutta mihinkään se ei silti johtanut, vaikka kumpikin oltiin NIIIN rakastuneita. Velvollisuudentunto piti kulissit kasassa, mutta rakkaus oli totta. Vieläkin ikävöin ja mitään en kadu. En ikinä.
niin ainakin tekojaan kyllä. Voi olla tapaamatta kyseistä ihmistä sen jälkeen kun on huomannut tunteiden paisuvan aivan liian suuriksi.
uskon että voi. En usko mihinkään kohtaloon näissä asioissa. Rakastat sitä kenet valitset!