naapuri kuoli, miten muistan puolisoa?
Monivuotisia seinänaapureita olemme, mutta emme sen enempää tekemisissä, lähinnä vaan miokkaillaan ohimennessä. Mikä on kohtelias tapa muistaa, mutta niin, ettei vaikuta liialliselta? Kukkia? Mitä muuta voisi olla?
Kommentit (9)
Kukkakaupassa osaavat tehdä pienen surunvalittelukimpun (usin sini-valkoinen). Adressit ovat yksinkertaisin, luetaan sitten hautajaisissa usein myös.
moni tekee niin, kun ei uskalla puhua kuolemasta. Sinun ei tarvitse osata sanoa mitään muuta kuin osanottosi, leski kyllä puhuu ja riittää kun kuuntelet.
Kukkien vieminen olisi kohteliasta. Tuo syömään pyytäminen olisi minustakin kaunis ele, jos se tuntuu sinusta luontevalta. Jos ette oikein tunne, sen voi tuntua vaikealta.
Sitten on helpompaa kohdata jatkossa.
sanoisin että älä nyt syömään pyydä, se tuntuu tungettelevalta ja uteliaalta ja herättäisi minussa raivoa. Äläkä tuo ruokaa. Minä en syönyt kahteen viikkoon juuri mitään. En pystynyt.
En minä enkä äitini halua surustani yleistä naapuruston asiaa, joten adressi ja kukkakimppu tuntuu ihan hyvältä. En halua itkeä vieraampien nähden enkä halua vieraammilta uteluita "miten kuoli", joten kannattaa kunnioittaa sitä naapurin omaa tilaa. Jos käytävässä kohtaat, voit sanoa "hei kuulin mitä ikävää teille tapahtui, otan osaa". Myöskin se jatkuva vieraampien ja oudompien ihmisten soittelu ja ravaus on rasittavaa, kun pitäisi saada myös hiljaisuutta surra.
näitä olisin itse arvostanut läheisen kuoltua
sanoisin että älä nyt syömään pyydä, se tuntuu tungettelevalta ja uteliaalta ja herättäisi minussa raivoa. Äläkä tuo ruokaa. Minä en syönyt kahteen viikkoon juuri mitään. En pystynyt.
En minä enkä äitini halua surustani yleistä naapuruston asiaa, joten adressi ja kukkakimppu tuntuu ihan hyvältä. En halua itkeä vieraampien nähden enkä halua vieraammilta uteluita "miten kuoli", joten kannattaa kunnioittaa sitä naapurin omaa tilaa. Jos käytävässä kohtaat, voit sanoa "hei kuulin mitä ikävää teille tapahtui, otan osaa". Myöskin se jatkuva vieraampien ja oudompien ihmisten soittelu ja ravaus on rasittavaa, kun pitäisi saada myös hiljaisuutta surra.
Äitini kuoleman jälkeen isälläni oli valtava tarve kerrata kaikkia tapahtumia kaikkien kanssa. Olisi puhunut vaikka kaupassa tuntemattomalle, jos tämä olisi kuunnellut. Ja olisi varmasti ottanut naapurit istumaan vaikka viikoksi, jos joku olisi jaksanut kuunnella.
sanoisin että älä nyt syömään pyydä, se tuntuu tungettelevalta ja uteliaalta ja herättäisi minussa raivoa. Äläkä tuo ruokaa. Minä en syönyt kahteen viikkoon juuri mitään. En pystynyt.
En minä enkä äitini halua surustani yleistä naapuruston asiaa, joten adressi ja kukkakimppu tuntuu ihan hyvältä. En halua itkeä vieraampien nähden enkä halua vieraammilta uteluita "miten kuoli", joten kannattaa kunnioittaa sitä naapurin omaa tilaa. Jos käytävässä kohtaat, voit sanoa "hei kuulin mitä ikävää teille tapahtui, otan osaa". Myöskin se jatkuva vieraampien ja oudompien ihmisten soittelu ja ravaus on rasittavaa, kun pitäisi saada myös hiljaisuutta surra.
Eli jos kyseessä on yksinäinen leski, hän voi olla iloinen "enemmästäkin" seurasta, mutta jos kuolemantapaus on koonnut ison joukon jälkikasvua yhteen, ei leskikään varmasti kaipaa niin paljon huomiota naapureilta.
Minäkin olen vanhempani menettänyt, enkä yhtään "raivostunut" siitä, kun naapurintäti tuli makaronilaatikkovuuan kanssa osanottokäynnille. Se tuntui konkreettiselta avulta ja välittämiseltä, kun itse istui keittiössä veitsi kädessä ja huomasi unohtaneensa pilkkoa sen porkkanan (jonka oli kuorinut jo varttia aiemmin).
..tai voit pyytää vaikka teille syömään. Monesti on niin, että kun läheinen kuolee, sitä ei edes muista syödä, tai unohtuu tuijottamaan kaukaisuuteen kesken arkisten puuhien.
Kukka ja esim. osanottokortti on ihan ok. Pääasia, että menet reilusti tykö, etkä ala vältellä leskeä - se tuntuu monilla käytöstavattomilla tolloilla olevan vallitseva tapa, kun ei muka osata "suhtautua kuolemaan".