Mies sanoi, ettei hänen tarvitse kuunnella minua

Mitä siitä suhteesta saa?

ei yhtään kuuntele mitään mitä sanon. Jos vaadin kuuntelemaan, suuttuu että keskeytän (esim. lehden luvun). On tosi ärsyttävää munkin mielestä. Jos ukon pitää olla jostain menosta selvillä, laitan s-postia tai liimaan muistilapun läppäriin - muuten ei voi tosiaankaan olla varma että viesti on mennyt perille...

Jos on lapsia, niin sitten johonkin parisuhdeneuvontaan tms.

Mars, parisuhdeterapeutille! Jos mies ei suostu, niin ulos vain. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kestää.

Kerrot miehellesi tilanteen, että sinusta tuntuu ettei hän kunnioita sinua ja haluat hänen kanssaan parisuhdeterapiaan ja jos hän ei suostu sinne niin aiot erota. Sanot, että nyt olet saanut tarpeeksesi hänen käytöksestään, se tuntuu pahalle etkä aio enää sietää sitä. Kerro selvin sanoin miltä susta tuntuu ja mitä ajattelet hänen käytöksestään. Ulkopuolinen ammattiauttaja voi saada miehesi paremmin ymmärtämään tilanteen.



Musta teidän tilanteessa mies ei tunnu kunnioittavan sua ja parisuhteen yksi keskeisimmistä pilareista on nimenomaan puolison kunnioittaminen tuntevana ja ajattelevana ihmisenä.

Istutat miehen sohvalle ja kerrot selvästi miltä susta tuntuu ja mitä ajattelet hänen käytöksestään. Kerro, että olet saanut tarpeeksesi hänen käyttäytymisestään etkä aio enää sietää sellaista. Anna hänelle vaihtoehdoksi joko parisuhdeterapia tai eroaminen. Ammattiauttaja voi saada miehesi näkemään tilanteenne uudesta perspektiivistä.



Musta teidän tilanne kuulostaa siltä ettei miehesi kunnioita sinua ja parisuhteen peruspilareita on nimenomaan toisen kunnioittaminen ajattelevana ja tuntevana ihmisenä.

jos pahin puoli ihmisessä on ulkonäköä koskevat letkautukset, ei se minusta kovin pahalta kuulosta. Ja yleensähän huono käytös on oire suhteen yleisestä toimimattomuudesta, johon voi kumpikin osapuoli vaikuttaa. Onko miehellä mahdollisesti joku syy siihen miksi hän ei arvosta sinua sataprosenttisesti?

Ihan kokeeksi katsoin mitä tapahtuu jos sanon miehelle kunnolla vastaan. Ette usko millaisia riitoja on tässä muutama päivä ollut ja eilen mies lähti jonnekin eikä tullut yöksi takaisin. En siis saisi lainkaan puolustaa itseäni tai sanoa vastaan.



Oon käyttänyt koko aamun siihen, että oon etsinyt asuntoa ja nyt on muutama asuntohakemus vireillä. Eli oon päättänyt lähteä tästä. Oon ollut koko talven masentunut ja käynyt sen takia terapiassa. Eli ei kai se tästä itsekseen parane. Toivottakaa mulle tsemppiä!



ap

niin sunkaan ei tartte antaa pildee. Kerää kamas ja häivy!

Mies on kerran lipsauttanut, että mua ei tartte kuunnella, koska olen nainen. Väitti sitä myöhemmin pelkäksi vitsiksi, mutta kyllä se mun korvaan särähti pahasti. Mies kohtelee mua välillä jotenkin tosi alentuvasti. Ja sitten jatkuvasti "vitsailee" asioilla, jotka musta tuntuu pahalta. Saattaa esim. sanoa, että ei sun rinnat mitkään rukkaset oo tai niin kuin tänä aamuna, sano että onpa sulla tiukka perse. (Mikä siis ei ole totta, yritän pudottaa painoa ja tiedän olevani vähän pullukka ja rinnat roikkuu.) Mies siis laskee leikkiä mun ulkonäöstä ja musta muutenkin. Talvella sanoi monta kertaa päivässä, että näytän ihan jenkkifutikselta, koska se oli hänestä niin hauskaa.



Olen kovasti yrittänyt sanoa, että musta tuntuu pahalta hänen sanomiset, mutta ei se taida mennä perille millään. Mies myös suuttuu, jos yritän jotenkin asian ottaa puheeksi. Parisuhdeterapiaa ehdotin talvella, mies ei innostunut asiasta. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta tarkoitus on/oli aloittaa yrittäminen kesällä. Nyt kuitenkin mietin koko ajan, että pitäisikö meidän kuitenkin erota. Ongelma on siinä, että haluan lasta ihan hirveästi, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, ja pelkään ihan hirveästi, että jos me nyt erotaan, niin en löydä ketään, joka haluaisi lapsen kanssani tehdä. Ei tarvitse varmaan erikseen edes sanoa, mutta itsetuntoni on aika nollassa.

kukaan haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Parisuhdehan on se suhde, jossa toinen on rakkain ja arvokkain.

Minulla on tuollaisen vastaamattoman ja puhumattoman tyypin kanssa lapsia ja mies sen kun pahenee, kun ikää tulee lisää. Ei sitä kiinnosta minun menot yms. Vaikka allakkaan laitan ylös, ei se "muka" muista mitään mikä koskee minua tai lapsia. Mutta odotas kun on omista jutuista kyse... Ja jos vielä ilveilee kaupan päälle sinun ulkoiselle olemukselle, niin johan on!! Kenkää vain, nyt se on helppoa ilman jälkikasvua.

Uskon että olet kuitenkin tekemässä oikeaa ratkaisua, ainakin kaiken kertomasi perusteella. Myöhemmin olet varmasti tyytyväinen päätökseesi.



Mieti nyt tota viimeistäkin viestiäsi: ei perheessä käyttäydytä niin, että kun on erimielisyyksiä, lähdetään kotoa ja ei tulla yöksi kotiin ja ei ilmoiteta toiselle, missä on. Et varmasti jaksaisi loppuelämää tuollaista käytöstä. Ei olisi kiva lasten kanssa odotella, että koskahan isi tulee kotiin ja missäköhän se on...

Luin aiemmat viestisi ja minusta tuntuu, että mies oikein provosoi sinua tekemään ratkaisun teidän molempien puolesta. Me kaikki nimittäin ollaan mukavuudenhaluisia - ja miehet erityisesti. Nyt mies saa sitä, mitä tilasi.

Onnea sinulle. Et tule katumaan ratkaisuasi.

Ihan kokeeksi katsoin mitä tapahtuu jos sanon miehelle kunnolla vastaan. Ette usko millaisia riitoja on tässä muutama päivä ollut ja eilen mies lähti jonnekin eikä tullut yöksi takaisin. En siis saisi lainkaan puolustaa itseäni tai sanoa vastaan.

Oon käyttänyt koko aamun siihen, että oon etsinyt asuntoa ja nyt on muutama asuntohakemus vireillä. Eli oon päättänyt lähteä tästä. Oon ollut koko talven masentunut ja käynyt sen takia terapiassa. Eli ei kai se tästä itsekseen parane. Toivottakaa mulle tsemppiä!

ap

. sanoa, että ei sun rinnat mitkään rukkaset oo tai niin kuin tänä aamuna, sano että onpa sulla tiukka perse. (Mikä siis ei ole totta, yritän pudottaa painoa ja tiedän olevani vähän pullukka ja rinnat roikkuu.)

.

Jos nuo otat vitsinä tai kiusaamisena, niin on sulla omassa itsetunnossakin työstämistä.

Varmasti löydät paremman miehen ja voit saada lapsenkin. Lapsi ei tuollaista liittoa pelasta!

Mies on kerran lipsauttanut, että mua ei tartte kuunnella, koska olen nainen. Väitti sitä myöhemmin pelkäksi vitsiksi, mutta kyllä se mun korvaan särähti pahasti. Mies kohtelee mua välillä jotenkin tosi alentuvasti. Ja sitten jatkuvasti "vitsailee" asioilla, jotka musta tuntuu pahalta. Saattaa esim. sanoa, että ei sun rinnat mitkään rukkaset oo tai niin kuin tänä aamuna, sano että onpa sulla tiukka perse. (Mikä siis ei ole totta, yritän pudottaa painoa ja tiedän olevani vähän pullukka ja rinnat roikkuu.) Mies siis laskee leikkiä mun ulkonäöstä ja musta muutenkin. Talvella sanoi monta kertaa päivässä, että näytän ihan jenkkifutikselta, koska se oli hänestä niin hauskaa.

Olen kovasti yrittänyt sanoa, että musta tuntuu pahalta hänen sanomiset, mutta ei se taida mennä perille millään. Mies myös suuttuu, jos yritän jotenkin asian ottaa puheeksi. Parisuhdeterapiaa ehdotin talvella, mies ei innostunut asiasta. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta tarkoitus on/oli aloittaa yrittäminen kesällä. Nyt kuitenkin mietin koko ajan, että pitäisikö meidän kuitenkin erota. Ongelma on siinä, että haluan lasta ihan hirveästi, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, ja pelkään ihan hirveästi, että jos me nyt erotaan, niin en löydä ketään, joka haluaisi lapsen kanssani tehdä. Ei tarvitse varmaan erikseen edes sanoa, mutta itsetuntoni on aika nollassa.

Ymmärrän, että ei ole helppoa ja ei se eropäätöskään ihan yksinkertainen asia ole. Mieti kuitenkin vakavasti mitä haluat. Ja sen sanon, että jos nyt päätätte vakiintua ja tehdä lapsen, niin silloin hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän nyt on. Älä tule tänne palstalle viiden vuoden päästä valittamaan, kun on kaksi lasta ja asuntovelka, että mies on mitä on ja olo on kurjaa. Lapsen kansa jaksaminen on muutenkin koetuksella. Jos jaksaminen parisuhteessa on koetuksella jo ennen lasta, niin se ei ennusta hyvää.

Ehdottomasti eroat! Mitä enemmän kerrot miehestäsi, olen 100% vakuuttunut, että teidän on erottava, sinun takiasi. Kuten moni tuossa sanoo, olet kuitenkin vielä nuori, ja sinulla on aikaa etsiä parempaa miestä. Täydellistä kumppania harva meistä löytää, mutta fakta on se, että sinulla on kyllä aikamoinen reppana ja sika miehenä, valitettavasti. Jollain aikavälillä varmasti löydät paremman miehen.

Ymmärrän luonnollisen halusi saada lapsia, mutta aivan kuten moni sanonut: tulisit kärsimään entistä enemmän, mikäli saisit lapsia tämän miehen kanssa. Mietipä millainen tuo mies olisi isänä? Niinpä, silloin kärsijöitä olisi sinun lisäksi yksi lisää...



Kun teillä nyt ei lapsia ole,niin teidän on "helppo" erota, vaikkei sinusta siltä tunnukaan. Nyt otat vain itseäsi niskasta kiinni, ja toimit kuten sinun täytyy, jotta ylipäänsä säilytätä ihmisarvosi.



T.MIES

Nimittäin parhaimmatkin parisuhteet joutuu koetukselle, kun vauva mullistaa elämän ja molemmat ovat väsyneitä. Miten saisitte keskusteltua vauvan hoitoon liittyvistä asioista, kasvatusasioista jne.? Auttaisiko hän yhtään vauvanhoidossa, entä isomman lapsen? Tekeekö hän nyt yhtään kotitöitä, entä sitten kun on vauva? Huonoon suhteeseen ei kannata tehdä vauvaa suhteen pelastukseksi eikä siksi, että 'on kätevää kun on joku mies', lapsiperheessä se on vielä sata kertaa tärkeämpää että se mies on hyvä puoliso ja hyvä isä.



Jaksamista sinulle!

Ihanaa, että olet ryhtynyt toimeen ja lähdet tuollaisesta suhteesta! Se vaatiin voimia, mutta kunhan pääset vain pois yhteisestä asunnosta, huomaat miten paljon ihanampaa elämä onkaan.



Olet vielä niin nuori, että ehdit löytää miehen, sinun arvoisesi miehen. Nykyinen miehesi kuulostaa niin kamalalta etten edes usko, että terapiat tms. auttaisivat.



Voin taata sinulle, että kun jonkin ajan kuluttua katsot taaksepäin, olet ikuisesti kiitollinen ettet jäänyt huonoon suhteeseen ja tehnyt lasta. Sinusta varmasti tulee äiti joku päivä, ja varmasti sillä lapsella on ihana isä ja ihana äiti :)



Paljon tsemppiä ja voimia sinulle! Kyllä sinä pärjäät!!