En tajua miten te "miehelliset" voitte valittaa, että olette vauvan kanssa puhki!

kun vauva tarvii imetystä yöllä tunnin välein, niin ei siitä miehestä oo mitään hyötyä, kun se ei voi siinä hommassa auttaa milliäkään.

Siinä missä me miehelliset saamme myöntää että väsyttää emmekä aina jaksa, teillä yksinhuoltajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaan jaksaa. Olette jatkuvassa "taisteluasemassa", kehonne erittää niitä ns. selviytymishormoneja jotta päänne ei hajoaisi stressistä. Uskotte voivanne hyvin mutta moni pitää teitä vähän pelottavina kun olette niin kaikkivoipia ja tunnutte tietävän mistä kana kusee. Aina.

Siinä missä me miehelliset saamme myöntää että väsyttää emmekä aina jaksa, teillä yksinhuoltajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaan jaksaa. Olette jatkuvassa "taisteluasemassa", kehonne erittää niitä ns. selviytymishormoneja jotta päänne ei hajoaisi stressistä. Uskotte voivanne hyvin mutta moni pitää teitä vähän pelottavina kun olette niin kaikkivoipia ja tunnutte tietävän mistä kana kusee. Aina.

Mulla on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa meni ok, kun isä oli hoitamassa ihan kohtuullisesti. Toisen kanssa oli korviani myöten kusessa, koska mulla oli kaksi alle 2-vuotiasta ja mies, jota ei kotona näkynyt. Kolmannen sain yksin, koska mies kuoli kolarissa. Nyt on ollut helpompaa kuin koskaan aiemmin! Tämä tosin ei johdu miehen puutteesta, vaan helposta vauvasta ja siitä, että osasi asennoitua jo ennalta siihen, että koko homma jää itselle. Olisin siis ehtinyt tekemään abortin, mutta valitsin lapsen pitämisen.



Mielestäni olet samanaikaisesti niiiin oikeassa ja samalla niiiiiin väärässä. Ei pelkkien omien kokemusten perusteella voi tehdä yleistyksiä. Sitä paitsi monilla on töissäkin täsmälleen samassa hommassa joko tosi kiirettä ja rankkaa kun taas toisilla jää aikaa netissä surffailuun... Ihmiset vaan ovat erilaisia ja suhtautuvat myös vaikeuksiin eri tavoin.

Itse ei kestä miestä sen vertaa, että asuisi moisen kanssa.



Mutta muille se mies tietenkin on arkea helpottava juttu. Ei lainkaan sellainen riesa kuin ap:lle itselleen.

loistava äitihän ap on, teke lapsia monen eri miehen kans ja tosta noin vaan heittää miehet ulos.



eipä oo ap:lla tainnut olla koliikkivauvaa, kyllä siinä on väsyneitä sekä äiti että isä

Lapsi tarvitsee.

naisen kotityömäärä vähenee kun hän jää yksinhuoltajaksi. Mikä muukaan sitä selittää kuin miehen pyykkien pyykkääminen jne?

Meillä mies osallistuu innolla vauvan hoitoon, enkä tosiaankaan valita. Pääsee itse paljon helpommalla.

Olen sitä mieltä, ettei kannata haukkua yksinhuoltajia,kun ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo. Vinkki: 25 oppilaan toinen luokka,vain 5 vanhemmat ovat enää yhdessä. Muiden eronneita tai uusioperheitä. Ei elämä ole niin helppoa, eikä kaikki tee lapsia luuserimiesten kanssa ja jää ehdoin tahdoin yksihuoltajaksi. Minä erosin 9 vuoden avo/avioliitonjälkeen kun lapsi oli vuoden vanha. En todellakaan arvannut pitkän suhteen jälkeen, että joutuisin yksin hoitamaan lasta, kun mies päätti ettei perhe-elämä olekaan hänelle. Nyt yksinhuoltajana ei tarvitse tosiaan pyykätä miehen pyykkiä, mutta minä se peittelen lapsen, annan ruuan, vahdin, vien harrastuksiin, hoidan lääkärikäynnit jne. YKSIN, ei ole ketään jota pyytäisi käymään kaupassa tai viemään roskat, tai vaihtamaan kesärenkaat.

Väsymys sitten tuppaa kiristämään välejä, mikä tuo arkeen lisähaasteensa jne... mutta kyllä olen miettinyt monesti, miten sitä yksin pärjäisi. Kyllä silloin pitäisi pyytää oma äiti apuun tms. Kyllä yksinhuoltajuus on eräänlainen riski lapselle. Sairaan väsynyt ihminen ei pysty täysin hallitsemaan itseään.

Olen sitä mieltä, ettei kannata haukkua yksinhuoltajia,kun ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo. Vinkki: 25 oppilaan toinen luokka,vain 5 vanhemmat ovat enää yhdessä. Muiden eronneita tai uusioperheitä. Ei elämä ole niin helppoa, eikä kaikki tee lapsia luuserimiesten kanssa ja jää ehdoin tahdoin yksihuoltajaksi. Minä erosin 9 vuoden avo/avioliitonjälkeen kun lapsi oli vuoden vanha. En todellakaan arvannut pitkän suhteen jälkeen, että joutuisin yksin hoitamaan lasta, kun mies päätti ettei perhe-elämä olekaan hänelle. Nyt yksinhuoltajana ei tarvitse tosiaan pyykätä miehen pyykkiä, mutta minä se peittelen lapsen, annan ruuan, vahdin, vien harrastuksiin, hoidan lääkärikäynnit jne. YKSIN, ei ole ketään jota pyytäisi käymään kaupassa tai viemään roskat, tai vaihtamaan kesärenkaat.

silloinkin pitäis käydä kaupassa, viedä roskat ja hoitaa autosi. Miten nämä lapsiin liittyy?

Onko sinulle myös omien hiuksien peseminen kotityö ja taakka?

Jotain rajaa kiitos!

Viet ne roskatkin sen lapsen kanssa. Käyt suihkussa, kun lapsi varmasti nukkuu, eikä telo itseään sillä aikaa. Kaupassa käyt lapsen kanssa. Sinkkuna voit tehdä asiat yksinäsi oman aikataulusi mukaan. Ei tarvitse miettiä, onko sinulla lapselle hoitajaa kun menet vaikka kampaajalle. Sinkkuna (lapsettomana) ei tarvitse juosta joka päivä päiväkotiin hakemaan lasta,kun se isä ei ole siinä jokapäiväisessä elämässä apuna. Ethän sinäkään ota vaikka 3,5v mukaan kun kampaajalle. Sinkkuus ja yksihuoltajuus eri asia.

ekan lapsen sain yksin ja oli paljon helpompaa kun nyt kun on 2 lasta + se kolmas (eli mies)

Kun kahden aikuisen perheeseen syntyy lapsi, olettaa äiti varmaan saavansa apua mieheltään. Aina näin ei kuitenkaan ole, äidin haluista riippumatta.

Maailma ei ole VAIN sellainen, kuin millaisena sinä sen näet. Sitä paitsi ihmiset on yksilöitä ja toisethan todella on yhtä täydellisiä ja kestäviä kuin ap, toiset ei.

olisi helpompaa. ei apua kotitöissä, sotkee täällä ym., juoksee harrastuksissa jne

siis, jos tilanne on se, että lapsi on saanut alkunsa epämääräisestä suhteesta, tai on haluttu _tehdä_ se lapsi yksin, itselle. Niin makaa kuin petaa. Ei vastuuta lapsista ole tarkoitettukaan yhden kannettavaksi.



Eri juttu ovat tietysti leskeksi jääneet tai sellaiset, jotka ilman erityistä omaa syytään ovat tulleet jätetyiksi, vaikka suhde on ollut vakaalla pohjalla.



No jaa, tässä nyt ei yksinhuoltaja ollutkaan narisemassa, vaan kertoi pärjäävänsä hienosti, mikä on tietysti mukavaa. Mutta siis kyllä normaalitapauksen pitäisi olla se, että perheessä on kaksi aikuista, ja se on joskus rankkaa, joskus ei niin rankkaa.

työ ettei pahemmin aina näy. Mutta enpä kyllä ole valittanutkaan kun ei ole mitään miksi valittaa :D

Onko sulla ap kokemusta siitä, millaista on hoitaa vauvaa parisuhteessa? Kirjoituksestasi saa käsityksen, ettei sulla oo siitä kokemusta. Mistä tiedät, olisiko sinulle helpompaa vai raskaampaa miehen kanssa, kun sinulla ei ole siitä kokemusta?



On helppo puhua suuria, kun puheet perustuvat omiin käsityksiin ja mielikuviin. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta.



T. Ydinperheen äiti, joka viettää ihanaa viikonloppua ilman miestä, kun mies on reissussa. Ei vaatimuksia eikä miehen aikatauluja. Vain omat ja lasten toiveet.

Mä en tajua miksi jotkut ihmiset ylipäätään kuvittelee, että jonkun toisen pitäisi olla onnellinen / valittamatta / kiitollinen vain sen vuoksi, että juuri _minulla_ on omasta mielestäni vaikeaa! :D



Jokaisella täällä maailmassa on viime kädessä oma elämänkohtalonsa, ne omat pienet, suuret murheet. Jos jollain toisella on vaikeampaa, raskaampaa, se ei tee minua _yhtään_ onnellisemmaksi tai tyytyväisemmäksi.



Tällaisella muiden murheiden vähättelyllä ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin sen, että karkottaa ihmiset läheltään. Kukaan täällä maailmassa ei halua tai ansaitse tulla vähätellyksi.



"Ellet ole kävellyt matkaa toisen saappaissa, et tiedä miltä ne tuntuvat."