Pojat poikina juttuun... väkivaltakysymys

Luin tuota ketjua ja jäin vaan ihmettelemään kirjoituksia poikien pyssyleikeistä. Olis kiva tietää minkä ikäisistä pojista puhutaan...?



Mulla on kohta 4v kaksoset ja kumpikaan lapsista ei todellakaan tiedä mitään pyssyistä - eikä miekoista.



Minkä ikäisinä teillä lapset (pojat) on ruvenneet aseleikkeihin, ja mistä ovat oppineet? Telkkarista, kavereilta, isoveljeltä?

se näkökulma tulee ainoastaan aikuisen näkökulmasta, lapselle ampuminen jne ei ole väkivaltaa tai aggressiota ellei aikuinen asiaa niin lapselle selitä.

Pampam kuolit, mää ammuin sut. Mikä tuossa EI ole väkivaltaa?



Ihmettelen muuten samaa kuin ap, että mistä se ampuminen opitaan. Miksi 5v:n pitäis tietää mitään ampuma-aseista tai kuolemisesta?

siinä iso ero.



"Pampam kuolit" ei ole lapsen maailmassa väkivaltaa vaikka se aikuisen korvaan niin kuulostaakin. Aikuisen kun pitää tajuta, ettei lapsi näe asioita samassa valossa kuin aikuinen.



Totta ihmeessä pampam kuolit on väkivaltaa jos sitä tarkastellaan aikuisen silmin ja aikuisen käsityskyvyn kautta - siitä ei kuitekaan ole kyse 5v kanssa. Meillä 5v ampui ja "tappoi" vaikka ei ole eläessään edes nähnyt tv:tä tai dvd:tä.

Meilla 4,5 vuotias poika on oppinut pyssyleikit kerhokaverilta, joka on pikkasen vanhempi. Tama kerhokaveri kay meilla leikkimassa aina joskus, ja silloin tulee seurattua ja kuunneltua naita pyssyleikkejakin. Oma poika on luonteeltaan ujo ja rauhallinenkin, tykkaa leikkia autoilla, junilla, pehmoleluillakin. Mutta taman kaverin seurassa hankin alkaa sitten riehumaan ja taistelemaan. Ajattelin itsekin etta pyssyleikit tavallaan kuuluu poikien elamaan jossain muodossa ja vaiheessa, mutta milloin ne menee "overiksi"? Tama toinen poika muttaa lahes lelun kuin lelun aseeksi, ja sitten "raiskyttelee" ympariinsa. Silloin 'tapetaan' kaikki jotka lahella ovat. Han leikkipyssylla tappaa nuket (=vauvat), pehmolelut (=elaimet) ihmiset.... Han itse aina sanoo etta vaikka " Let's kill your mom" mun pojalle. Ja sitten ammutaan! Siis minua ammutaan....!



Olen ajatellut rajoittaa taman pojan meille tuloa, mutta hanen vanhemmat ovat mukavia.. Ja normaaleja, rauhaarakastavia ihmisia. Jotka ei salli taman pojan katsoa TV:ta. En tieda mista tama toinen poika nama ampumiset oppii. Mua kovasti hairitsee nama pyssyleikit ja olen omalle lapselle puhunut niista. Eika han niita juuri yksin leikikkaan. Mutta missa raja?

Me leikittiin lapsena rosvoa ja poliisia ja poliisi ampui rosvon. Rosvon piti kaatua dramaattisesti kouristellen maahan odottamaan, josko joku roistoista kävisi herättämässä henkiin.



Ja me oltiin 8-11 vuotiaita tyttöjä.

Ymmärrän kyllä, että jonkinlainen taisteluleikki opitaan ehkä sisäsyntyisesti ja nopeasti lastenohjelmista, mutta tappamisen uhkailua ei opita telkkarista, ei ainakaan lasten ohjelmista. Minä en antaisi niin sanoa...

En ole ollut huolissani, kun oon useammasta lähteestä lukenut, että se on poikalapsille ihan normaalia ja enemmänkin eli kuuluu oleellisena osana pojaksi kasvamiseen.



Aiheesta on paljon esim. Jari Sinkkosen kirjassa 'Elämäni poikana'. Ja juuri luin esim. Tunnemuksu-kirjan, missä siinäkin sivuttiin aihetta maininnalla.

"Mustat ja valkeat leikit" Olikohan Oiva Bergström tai vastaava aivotutkija kirjoittajana. Siinä aukenee tämä asia hyvin.

ja silti poika alkoi huitomaan ja osottelemaan kepeillä tuossa 3-4v.

Eikä ole oppinut kavereilta koska sen ikäisiä poikia joilla olisi noita leikkejä, ei ole silloin ollut kaverina. Ihan itse se alkoi miekkailemaan niillä risuilla.

Veljekset myös rakastavat toistensa kanssa painimista ja "voimainmittelöä" vaikkei sitäkään ole opetettu

Pyssyleikit rajoittuu satunnaisiin metsästysleikkeihin, jota varten isä teki pojille puupyssyn. Ei kiinnostanut juuri jatkossa. Missä lie pyssyt nykyään, en tiedä. Kaupan hyllyllä eivät edes pyssyjä vilkaise. Lienevätkö epänormaaleja?

Isommilta oppi ja saman pihapiirin lapset sitten leikki aikansa näitä pyssyleikkejä, oli oiken sellanen "buumi". Mäkin ostin pojalle oman pyssyn silloin, ajattelin että mitä sillä on enää väliä kun se kuitenkin tuolla ulkona leikkin pyssyleikkejä joko jollain kepillä tai sitten kaverin pyssyllä. Sitä kesti aikansa, nyt on ekaluokkalainen ja ei oo pitkään aikaa leikkinyt pyssyillä enää. On kiinnostunut ihan toisista leikeistä ja leluista.

Ei tiennyt sinne mennessään mitään pyssistä tai miekoista.

Muutama viikko ja alkoi pyydellä, että saisiko hän miekan tai pyssyn. Minä siinä kummastelemaan, että mitä sillä oikein tekisit. No taistelisin, vastasi tyttö.



En osaa pitää tätä asiaa erityisesti poikien juttuna. Ennemmin se on fyysisistä leikeistä tykkäävien lasten juttu. Osa tyttöjen äideistä kylläkin näyttää kieltävän taisteluleikit tytöille sopimattomina.