Kuka uskaltaa myöntää, että köyhyys on omaa syytä?

Saisin helposti koulutuksellani lähes 700e suuremmankin palkan, mutta nautin niin nykyisestä työstäni, etten mistään hinnasta lähtisi pois. Elän siis köyhyysrajan alla, mutta pärjään palkallani oikein hyvin (paremmin, kuin parempi palkkaiset ystäväni - ihmettelen, mihin he rahaa oikein upottavat?!).



Mielestäni työpaikka, ilmapiiri ja työolosuhteet ovat huomattavasti rahaa tärkeämpiä.

Tai sitten se on ahneuden puutetta, omillani kuitenkin tulen toimeen ja olen työssä ja työpaikassa, jossa on kiva käydä. Minusta se on kuitenkin hirvittävän paljon tärkeämpää kuin rikkaus.

Olin koulussa laiska, vaikka älykkyyteni avulla pärjäsin melko hyvin, mutta lukemalla olisin saanut paremman ammatin. Olen tällähetkellä koulussa ja sen vuoksi köyhä. Pärjättäisiin paremmin jos olisin töissä (ammatti löytyy, mutta kunnianhimoni vuoksi halusin kuitenkin vähän paremman ammatin, tosin sekin vain ammattikorkeakoulutus).

Omaa syytä.

Pyrin valtsikaan enkä oikikseen, valmistuin valtsikasta eikä huuhaa-yhteiskuntatieteilijällä ole hirveästi hyväpalkkaisia hommia, josta valita. On siis käkittävä tässä nykyisessä työssä vaikkei huvittaisikaan.

kouluja on käyty tasan yhdeksän luokkaa.



Olen saanut suhteilla suhteellisen hyvän vakituisen työpaikan kyllä, mutta kieltämättä hieman hirvittää että mitä sitten teen jos menetän työni. Parit yt-neuvottelut on mennyt "hipaisemalla" ohi, eli ensi kerralla voi jo osua omallekkin kohdalle.

että halusin tehdä lapset ensin ja mennä opiskelemaan vasta myöhemmin.



Nyt 24v, 3 lapsen (5v, 2v ja 2vko) äiti ja olen kotona lasten kanssa vielä 1½ vuotta ja sitten lähden opiskelemaan. Toivottavasti olen sitten vahvoilla kun haen töitä ja lapset on jo tehty, eikä työnantajan tarvitse pelätä että jään heti äitiyslomalle.

Ja kunnianhimon puutetta. Sitä kun tulee vähemmälläkin rahalla toimeen.

Omista valinnoistahan kaikki lähtee. Eli tottakai se on omaa syytä kun ei mitään traagista (mihin ei itse olisi voinut vaikuttaa) ole tapahtunut.



Kai me pärjättäis vallan loistavasti jos viitsittäisi yksiössä asua ja olla ilman autoa. Mutta ennemmin me tuskaillaan kaikesta muusta kuin asumisesta ja kulkemisesta.

kans johtuu suureksi osaksi kunnianhimon puutteesta. Koulussa olin aina luokan parhaimmistoa ja "älli" riittäisi kyllä vaikka mihin mutta kun ei ole lainkaan kunnianhimoa, laiskakin vielä ja huono itsetunto niin tässä ollaan. Tosin nyt kyllä olen ihan tyytyväinen että saan hoitaa lapseni kotona mutta olisihan se kiva jos odottamassa olisi joku hyväpalkkainen duuni, jota kohtaan olisi vielä intohimoakin!

Tottakai se on omaa syytä-tosin en halua käyttää sanaa syyllinen tai syy. Ennemmin käyttäisin sanaa vastuu. Ja itse on vastuussa omista valinnoista. Toisaalta ihminen tekee päätökset aina silloisen tietämyksen mukaan. Helppoa olla jälkiviisas. Tyhmä on vain jos tekee samat virheet uudelleen. Eli en kyllä lähtisi syyllistämään itseä vaan katsomaan eteenpäin.

se on ollut oma valintani. Omien arvojeni mukaiset valinnat olen tehnyt. Silloin olivat ainoat oikeat valinnat siinä tilanteessa. Toki nytkin valitsisin samoin.

Ei se ura nyt niin kamalan tärkeä ole. Ihan tavallisissakin töissä voi käydä.

Ehkä en sitten omaa riittävästi kunnianhimoa. Raha nyt vain ei ole ollut minulle se ykkös juttu eikä niin tärkeää elämässä yleensäkään.

että ihanaa ja vapauttavaa lukea näitä vastauksia! Kuin minun suustani!

\o



Kyllä, köyhyys on omaa syytäni. Olen ollut laiska, enkä ole opiskellut edes ammattia itselle. Olen kyllä vasta 20v, että eiköhän tässä kerkeä :)

Opiskelen ja köyhä siksi.