Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa, riitaa.
17.04.2009 |
Tulin raskaaksi vuonna 2003 tammikuussa, heti kun tein raskaustestin tiesin että jätän lapsen biologisen isän ihan lapsen ja itseni turvallisuuden takia. Ehkäisy petti, mies oli alkoholisti ja hänellä vakavia psyykkisiä ongelmia en kumminkaan halunnut aborttia tehdä. Tapasin raskauden alussa uuden miehen joka oli tukena ja turvana heti alusta asti. Hyväksyi minut ja raskauteni. Oli mukana ultrassa ja synnytyksessä. Synnytyksen jälkeen tunsi että lapsi oli kuin omansa joten päädyimme siihen että hän tunnustaa isyyden(tai hän sitä toivoi). Kaikki meni hyvin, asuimme avoliitossa ja elimme perhe-elämää aina tuonne 2006 kesään asti. Minä masennuin ja halusin erota joulukuussa 2006 ihan oman ja perheen hyvinvoinnin takia(ajattelin ennenkaikkea lastamme, mieheni oli samaa mieltä asiasta). Ero tehtiin sopuisissa merkeissä ja lasta ajatellen. Yhteishuoltajuus sovittiin ja lapsi oli minulla 60% ja isällään 40%:sti. No riitoja tuli kun uudet kumppanit astuivat kehiin ½-1vuoden sisällä, mutta ne sovittiin ilman että lapsi siitä kärsi mitenkään, kaikki toimi kunnes nyt joulukuussa 2008 lapsen isä alkoi hankalaksi. Alkoi arvostelee äitiyttäni ja haukkumaan millon mistäkin, lapsen vaihtotilanteet kävivät minulle kovin raskaiksi joten päätin lastenvalvojan kanssa että nykyinen mieheni hoitaa vaihdot. Tämä ei sopinut lapsen isälle vaan alkoi uhkailemaan nyt sillä että jos minä en ole vaihtotilanteessa läsnä niin hän peruu isyytensä ja kertoo kuka on lapsen biologinen isä. Saako kukaan selkoo tästä? Miksi hän nyt alkaa hankalaksi? Miksi hän uhkailee ja haluaa tehdä lapsemme elämästä nyt helvettiä tällä. Eikö tuo jo kerro aika selvästi ettei mies välitä nyt jostain syystä enää lapsestamme kun on valmis luopumaan hänestä pelkästään sen takia etten minä suostu tapaamaan häntä? Aika älytöntä. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että hän luopuisi isyydestään(toki surullinen olisin lapseni puolesta) mutta pelkään mitä tapahtuu jos exä tuo esiin tuon että olemme tavallaan valehdelleet isyydestä.
Miten te toimisitte. Ahdistava tilanne.
Kommentit (21)
mutta miksei naiset osaa tehdä abortteja silloin, kun pitäisi!? Ettekö te tajua, millaisen karhunpalveluksen teette ihmiskunnalle jatkamalla idioottigeenejä. Paitsi näissä lapsissa ne tulevat vielä molemmilta puolilta.
Ajattele, aloittaja, kuinka monen ihmisen elämän olet sotkenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta/näkemyksestäsi.
Olemme exän kanssa sopineet että kerromme kyllä lapselle tästä kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään. Eli ehkä tuossa koulunalkaessa. Nyt ei vielä voi käsitellä minusta tätä asiaa.
Lapsi on kovin kiintynyt isäänsä ja olen ainakin tähän asti saanut kuvan että lapsella on hyvä siellä olla.
ap
menisin peilin eteen, tutkisin sieltä tarkkaan ihmistä, joka on kaiken tämän härdellin perimmäinen aiheuttaja ja miettisin sitten, miten voisi kasvaa AIKUISEKSI ja lakata tekemästä hallaa omalle lapselleni.
Lapsellani oli kaikki oikeus syntyä ja hän oli todellakin toivottu lapsi tähän maailmaan. Sairasta sinulta edes sanoa noin.
Lapsi voi hyvin ja äitinsäkin nykyään. Kaikki ei ole elämässä mitään ruusuilla tanssimista, eroja tulee, masennuksille ei mitään voi. Elämäni on kumminkin ollut kunnossa ihan niin pitkään kun lapseni syntyi.
Katso itseäsi peilistä ennenkun tulet arvostelemaan minua tai lastani. Lapseni vika tämä ei ainakaan ole.
Mitä hallaa teen lapselleni? Missä vaiheessa olen tehnyt jotain pahaa lapselleni?
Masennukselle ei voi mitään eikä sille että suhteet joskus vain kuihtuu kasaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitäis se jo ymmärtää, sinä lienee olet vielä aika nuori sitä tajuamaan?
Mitä noi ilkeät kommentit ja arvostelut nyt oikeasti auttavat tilanteeseeni? Haluatte että ahdistun enemmän, hyödyttääkö se teistä minua jotenkin tai auttaa lastani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menisin peilin eteen, tutkisin sieltä tarkkaan ihmistä, joka on kaiken tämän härdellin perimmäinen aiheuttaja ja miettisin sitten, miten voisi kasvaa AIKUISEKSI ja lakata tekemästä hallaa omalle lapselleni.
ap:n sitten olisi tarkalleen ottaen pitänyt tehdä? Pysyä ikuisesti yhdessä lapsen alkoholisti-isän kanssa vai?
jos niiden eteen tekee töitä ja tajuaa sen, että ihmissuhteissa tulee eteen niitä huonojakin vaiheita, mutta että se ei todellakaan ole mikään syy erota, ellei kyseessä ole jotain huomattavasti vakavampaa kuin se että suhde nyt vaan vähän kuihtui... KUN kerran suhteessa oli osapuolena myös LAPSI. Silloin kun perheessä on lapsia, ei aikuiset vaan kertakaikkiaan voi enää elää minäitseainaensin-elämää.
Lapsesi takia nimenomaan sapettaa tuollainen asenne elämään ja ihmissuhteisiin. Kun lapselle se perhe on koko maailma ja elämä ja kun se särjetään (häneltä kysymättä) se aiheuttaa aina pysyvät jäljet.
Joten jatkossa, kun nykyinenkin suhteesi alkaa jossain vaiheessa tuntua arkiselta ja maistuu puulta, pliis mieti tarkkaan ja hartaasti, miltä lapsesta tuntuu kun taas katoaa ihminen elämästä sen takia että aikuiset ei osaa hoitaa ihmissuhteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä niitä masennuksia tulee ja menee, mut ei sillä omaa ja muitten elämää tarvi sotkea.
Ap, onko sulla lähtenyt menemään huonosti joulukuun 2008 jälkeen? Onko miehellä oikeesti aihetta v*lla? Toinen vaihtoehto on, että nykyinen puoliso tietää ettei mies ole lapsen oikea isä, ja alkanut painostaa miestä ja mies taas on hermona koko hommasta.
Kalman kylmät väreet tulivat parista tämän ketjun vastauksesta, vaikka ulkona aurinko paistaa.....kirjoitatteko ryssän helvetistä vai mistä.....
Mutta ap:lle, olisiko mahdollista yrittää jutella exän kanssa, hänen käytös vaikuttaa kaunaiselta. Isyyttä ei kyllä minun tietääkseni noin vaan peruta, vaikkei kysessä siis olekaan biologinen isä. Mutta jos hän päättää niin tehdä, niin sillä olisi siis ymmärtääkseni taloudellisia seurauksia (ei maksaisi elatusapua?). Eikö hän enää myöskään haluaisi tavata lasta?
Baikea juttu, sinuna yrittäisin jutella exän kanssa asiat selviksi. Ja tosiaan hyvä, että aiot kertoa lapsellesi totuuden, se on minustakin erittäin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvot nyt kuule ihmistä joka on suhteiden asiantuntija, ihan jo työkseen. :) Minä tiedän kyllä miten minulle ja miehelleni kävi suhteessa, ei sitä kannattanut jatkaa edes lapsen takia. Lapsi siitä olisi kärsinyt pitemmän päälle. Lapsen kun ei ole hyvä olla suhteessa missä ei ole enää rakkautta. Kuivia kausia ja tunteettomia kausia kyllä tulee ja menee pitkissä parisuhteissa mutta jos molemmat tietää ettei niitä tunteita enää toista kohtaan tule eikä ole niin parempi on erota.
Itse olen perheestä jossa vanhemmat olivat yhdessä pelkästään lasten takia. Eivät riidelleet juurikaan ja kaikki näytti olevan ok, mut kyllä me lapset se tiedettiin etteivät äiti ja isä tykkää toisistaan ja se jätti jäljet meihin kaikkiin. Joten ihan voin omasta kokemuksesta sanoa että parempi on erota sopuisissa merkeissä sillon kun tietää että teki oikein kuin sitten kun kaikki on jo pahasti vinksallaan. Helposti minä en luovuta ja tämä nykyinen suhde on täysin erilainen kun entinen joten kiitos, nykyinen suhde voi oikein hyvin eikä ole mitään aikomusta erota vaikka alkuhuuma on hiipunut jo. :)
Nro. 10.
Masennuksia tulee ja menee joo, en silti ole mielestäni sillä kenenkään elämää sotkenut, päinvastoin tein monelle palveluksen.
Ei ole minulla lähtenyt menemään huonosti joulukuun jälkeen, päinvastoin hyvin menee kun kaikki on vihdoin asettunut kohdalleen. Exän nykyinen vaimo kyllä tiesi alusta lähtien ettei lapsi ole exäni biologinen lapsi. IHmetteli kyllä tätä, mutta hyväksyi sen.
MITÄ hyötyä on tuollaisesta nyt? Ap on jo eronnut ja sillä hyvä. Varsinkaan ekasta erosta ei varmaan voi häntä syytellä, ei alkoholistin ja psyykkisesti vaarallisen ihmisen kanssa varmaan ollut kovin viisasta jäädä sinnittelemään.
Kakkos-miehen kanssa voi olla ollut vaikka millaisia ongelmia, me ulkopuolisethan emme tiedä tarkkaan. Eikä masenunut ihminen aina toimi kovin rationaalisesti.
Ja olennaisinta on, että mitä hiton hyötyä tuollaisesta julmasta jälkikäteisviisastelusta on?
jos niiden eteen tekee töitä ja tajuaa sen, että ihmissuhteissa tulee eteen niitä huonojakin vaiheita, mutta että se ei todellakaan ole mikään syy erota, ellei kyseessä ole jotain huomattavasti vakavampaa kuin se että suhde nyt vaan vähän kuihtui... KUN kerran suhteessa oli osapuolena myös LAPSI. Silloin kun perheessä on lapsia, ei aikuiset vaan kertakaikkiaan voi enää elää minäitseainaensin-elämää.
Lapsesi takia nimenomaan sapettaa tuollainen asenne elämään ja ihmissuhteisiin. Kun lapselle se perhe on koko maailma ja elämä ja kun se särjetään (häneltä kysymättä) se aiheuttaa aina pysyvät jäljet.
Joten jatkossa, kun nykyinenkin suhteesi alkaa jossain vaiheessa tuntua arkiselta ja maistuu puulta, pliis mieti tarkkaan ja hartaasti, miltä lapsesta tuntuu kun taas katoaa ihminen elämästä sen takia että aikuiset ei osaa hoitaa ihmissuhteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos.
Kyse on siitä että minun on vaikea jutella nykyään exäni kanssa koska hän pyrkii vain loukkaamaan minua ja arvostelee äitiyttäni(juuri sitä herkkää kohtaa). Arvosteltavaa ei ole, mutta juurikin tuossa ilmoitti lastenvalvojalle siitä että lapsella oli reikä sukassa kun lapsi tuli hänen luokseen joten en ole kuulema hyvä huoltaja. No onneks lastenvalvoja oli ymmärtäväinen ja lähinnä nauroi tälle exäni ilmoitukselle. Sanoi kumminkin että ehkä sovun vuoksi minun tulisi tarkistaa ennen lapsen lähtöä että sukat ovat varmasti ehjät. ;)
Joten siis keskustelu on vaikeaa hänen kanssaan. Ennen ei tälläistä ongelmaa ollut vaan kaikki meni hyvin sopuisissa ja ymmärtäväisissä merkeissä puolin ja toisin. Joku muuttui joulukuun jälkeen!?
Exä sanoi että on ottanut selvää että oikeusteitse isyyden voi perua. Se minua ei pelota/harmita(muutakun toki lapsen takia) mutta niinkun sanoin pelkään että hän tuo tämän biologisen isän mukaan tähän juttuun ja se ei ole lapsen kannalta ollenkaan suotavaa! :(
että aikoo kertoa lapselle, kuka tämän "oikea" isä on? Vai pelkäätkö muuten, että saattaa sen tehdä?
Exä sanoi että on ottanut selvää että oikeusteitse isyyden voi perua. Se minua ei pelota/harmita(muutakun toki lapsen takia) mutta niinkun sanoin pelkään että hän tuo tämän biologisen isän mukaan tähän juttuun ja se ei ole lapsen kannalta ollenkaan suotavaa! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan mieleen, että oletkohan jättänyt surutyön tekemättä? Kyllä tuommoisesta tunteiden vuoristoradasta masentuu.
Vaikea auttaa sinua mitenkään. Kummalliselta kuulostaa sinun tilanteesi. Auttaisikohan rehellisyys?
ekalle raskaaksi, toisen kanssa kimppaan ja aika äkkiä jo kolmannenkin kanssa. Oletko ap ehtinyt missään vaiheessa olla yksin lapsesi kanssa ja miettiä, mitä oikeasti elämältä haluat? Mun ja lasteni isän erosta on jo yli 2,5 vuotta aikaa, eikä täällä ole ukkoja pyörinyt... lasten isällä on toki ollut montakin emäntää jo kierroksessa, enkä katso sitä lainkaan hyvällä. Pienten lasten elämään ei tartteis jatkuvalla syötöllä tuoda uusia ihmisiä ja uusia tilanteita!
Mutta asiaan. Etkö voi ap sanoa mahdollisessa oikeuskäsittelyssä, että olit ihan varma että exä on lapsesi biologinen isä? Jos isyystestejä ei ole tehty, on vain sana sanaa vastaan.
Exäsi käytös kuulostaa kummalle, eikä sillä ehkä kuitenkaan ole "oikeita" rakkauden tunteita lastasi kohtaan... haluaa luultavasti manipuloida sinua ja aiheuttaa kiusaa, varsinkin jos sillä itsellään menee elämässä nyt vähän heikosti jostakin syystä.
Siis ei minua se pelota että kertoo lapselle että kuka oikea isä on vaan että kertoo oikeudessa siitä ja minä joudun vastuuseen valehtelusta lastenvalvojalle. Ja myös senkin takia että he ottavat selvää kuka tämä biologinen isä on ja hän mahd. tuleekin sitten vaatimaan oikeuksia lapseen joka ei todellakaan ole lapsen kannalta hyvä asia.
En seurustellut ensimmäisen miehen kanssa(biologinen isä), tapailin häntä 2kk kunnes sain tietää näistä hänen ongelmistaan, vahinko oli jo käynyt. Lopetin tapailun heti kun sain tietää hänen taustastaan. 3½vuotta olin exän kanssa ja sen jälkeen melkein vuoden yksin ennen nykyistä suhdetta. Esittelin nykyisen lapselleni vasta kun suhde oli vakavalla pohjalla. Joten en nyt allekirjoittaisi teidän kommenttejanne.
Kokoajan on ollut tiedossa mitä elämältä haluan, perheen ja se minulla nyt on. Toisekseen uskon kohtaloon, jokaiselle tuodaan eteen se mikä on tarkoitettu. Näin on nyt tarkoitettu käyvän mutten ymmärrä tämän tapahtuma ketjun viestiä. :/
Niin voisin tietysti valehdella oikeudessa, mutten haluaisi sitä tehdä enää. Tässä on valheessa eletty jo muutenkin.
Exäni rakastaa tätä lasta kyllä ihan aidosti, on hyvä isä. Siksi tämä onkin minulle todellinen mysteeri miksi hän nyt yhtäkkiä muka luopuisi lapsesta ja vain sen takia etten minä suostu tapaamaan häntä. Hän väittää että omassa elämässään kaikki hyvin jne. joten miksei hän vaan anna minun elää omaani ja suostua menemään nyt näin.
ja alkoholiongelma, niin ei kai hänellä ole mitään mahdollisuuksia lapseen?! Mutta edelleenkin kiinnostaa kuulla ap:n vastaus siihen, miten ihmeessä on aloittanut noin nopsaan uuden suhteen entisen loputtua? Kärsitkö läheisriippuvuudesta?
Jos uusi ihminen tulee elämääsi niin se tulee. En etsinyt ketään, en siis käynyt baareissa tai muutenkaan etsinyt suhdetta mistään. Olin aika rikki pitkään. Niinkun sanoin melkein vuoden yksin kunnes harrastuksen kautta tuli tämä uusi elämääni. Pitkään tapailtiin ystävina ennenkun annoin mahdollisuuden vakavampaan. Tunteilleenhan ei mitään mahda, rakastuin vaikka pelkäsinkin.
Ensin tulee mieleen, että miksi ylipäänsä olet lapsellesi valehdellut. Miksi ihmeessä et voisi nyt kertoa, miten asia oikeasti on? Lapsesi on nyt 5,5 vuotias, eikö?
Voisit kertoa, että lapsen biologisen isän kanssa tuli ero jo raskausaikana ja isyyden tunnustanut mies otti hänet omakseen - ja että nyt teille on tullut niin pahoja riitoja, että mies on tehnyt tällaisen ratkaisun.
Onhan se kummallinen stoori, en ymmärrä minäkään, miksi exäsi tuolla tavalla pullikoi ja tekeytyy hankalaksi. Onko kenties tullu ryppyjä omaan parisuhteeseen ja haluaa hallita sinua jollain tavalla?
Minä en suostuisi tuohon, ja vaikuttaa siltä, että olisi lapsellesikin hyvä, ettei olisi niin kovasti tekemisissä vähän epästabiililta vaikuttavan exän kanssa.