Mies suuttui ihan tolkuttomasti

Riippuu tietysti kovasti teidän perheen säännöistä ja siitä, että miten teillä eletään.



Itselläni on takana 4 enemmän tai vähemmän pitkää parisuhdetta ja toisaalta miespuolisia ystäviä 20 vuoden takaa. On sanottava, että jokainen tilanne on ollut omalla laillaan erilainen ja tietyllä tapaa pitää miettiä aina sekä sitä ystävyyttä että myös sitä omaa perhettä. Tänään viimeiksi olen kyllä törmännyt tähän nainen-mies ajatteluun ystäväni kanssa (hänen vaimollensa minun sukupuoli ei ole niin yksinkertainen asia kuin minulle tai ystävälleni). Kyllähän se välillä turhauttaa, kun ei voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.



Oleellista siis tietty, että a) kysyitkö mieheltä luvan ja b) mitä mies vastasi, jos kysyit? Onko teillä käsitelty nuo asiat ennakkoon kotona yleisellä tasolla? Entä juuri noiden nimenomaisten ystävien kanssa? Meilläkin huomaa, että 6-7 ystävästäni osa on enemmän kuin jees mun ystävinä, pari on taas vähän vaikemmin sulateltavia. Kyse on tietysti aina tunneasioista, järjellähän kaikki on aina jees.

kun mies ei aiheesta suostu puhumaan. Ei sitten niin mitään. Selkeää on sanomattakin, että en saisi miespuolisia ihmisiä tavata.



ap

Typerää touhua mieheltäsi. Ystävät on rikkaus, oli ne sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Enkä myöskään ymmärrä kommenttia,että pitäisi kysyä lupa...Aikuisella ihmisellä on tervettä järkeä ja kyky päättää itse omista tekemisistään. Toista ei voi omistaa.

mä joskus ilmoitin miehelleni, et miespuoliset ystävät ovat yhtälailla ystäviä kun naisetkin ja jos tarvii valita ystävät tai mies, valitsen ystävät.

ei hän voi vaatia mua katkaisemaan välejä ystäviin!

Eihän sinulla yksin asian kanssa mitään ongelmaa ole. Niin kauan kuin miehesi vaikenee, kaikki on hyvin. Ilmoita se hänellekin.

miehesi vaikuttaa todella mustikselta. Ei ole kovin helppoa varmaan jatkossakaan. Tuo puhumattomuus on ainakin minusta aivan todella hirveää....

;-(



Koitahan jaksella.

(äänen kohoaminen on sallittu) miten asiat on. Joko mökötys loppuu tai ei, mutta ystävistä et luovu jos he kerran ovat vain ystäviä.

Selkeästi tässä joku loukkaa miestäsi suuresti. Voisi sen ukonkin tunteet ottaa huomioon.

Tässä mies jolla on aina ollut kaikki parhaat ystävät naisia. Ala-asteelta alkaen. Kyllä se vaan on niin että kaikilla ei riitä ymmärrys naisen ja miehen ystävyyttä kohtaan. Itse olen päätynyt olemaan mustalammas monessa asiassa ja toimin niin että en mieti kaikkea sen kautta mille asiat näyttää ulos. Vaimolle olen selventänyt heti alussa luonteeni vialliset ominaisuudet. Kuten apulanta sanois, mun ohjelmoinnissa on virhe. Pitäishän sitä olla jumalaa pelkäävä, poikain kanssa kaljoitteleva hulttio, mutta itse en halua olla. No sieltä sitten nousee seksuaalista suuntautumista epäilevä kapean katsantokannan omaava joukko syyttelemään, mutta totean vaan siihen että hetero olen, vaikka en pidä loukkaavana niitä epäilyksiä. Minä olen sinut seksuaalisuuteni kanssa :)

Homma toimii siis meillä molempiin suuntiin, vaimolla on aina ollut miespuolisia ystäviä ja saa hengailla ihan vapaasti. Me ollaan siis jo alunperin omaksuttu asia puolin toisin. Meissä ei ole mustasukkaisuutta tai omistushalua kovinkaan vahvasti. Ei se silti tee meistäkään mitään unelmaparia tai vuosisadan rakkaustarinaa. Tää asia on vaan luonnollinen.



Meitä on joka lähtöön. Toisille kaikki kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on pettämistä tai sen yrittämistä vähintään. Itselle se tuntuis aikamoiselle rasitteelle. Eräs tyttöystävä aikanaan laittoi ehdot, minä vai ystävät ja sille jutulle tuli melko nopeesti loppu kun yritin muuttua.

Joillekin asiat on mustavalkoisia ja arvot kasvatuksen sekä tapojen myötä vahvasti juurtuneet. Etpä sä oikeesti paljoa voi asialle jos miehes arvomaailma on muovautunut näin. Valitettavaa, mutta tuossa pitäs vaan keksii jonkinlainen kompromissi.



On harmi jos joudut valitsemaan. Ei näitä suhtautumisia ja luonteenpiirteitä voi oikein muuttaa. Sitä pitäs kaikkien elää omassa turvallisessa arvomaailmassa. Mut sitähän parisuhteessa monessa kohtaa tulee vastaan, sopeutumista ja oppimista. Ihmiset myös muuttuu ja elämä runtelee. Et voi toisaalta sinäkään vaatia miestäsi muuttumaan. Eihän hän voi pelossa elää.



Ravistettava ennenkäyttöä ;)

että toisten mielestä parisuhde perustuu toisten määräilemiseen. Niinkuin ap:n miehellä.

En hyväksy alkuunkaan moista toimintaa

Selkeästi tässä joku loukkaa miestäsi suuresti. Voisi sen ukonkin tunteet ottaa huomioon.

Pitääkö kohtuuttomatkin tunteet ottaa vaan huomioon? entäs ap:n omat tunteet? nekö mitätöidään ihan kylmän rauhallisesti

ja syyt siihen olivat:

- ex oli ollut sängyssä niiden naisten kanssa ja kymmenienin muidenkin, joten luottamus sen uskollisuuteen oli varsinkin alussa aika horjuva

- toisesta se puhui hyvinkin palvovaan sävyyn, antoi ymmärtää että olisivat sen naisen kanssa "enemmänkin" jos nainen haluaisi; toinen naispuolinen ystävä oli toisella tapaa erityinen

- ex oli valehdellut kummastakin naisesta muutaman ratkaisevan asian heti alussa

- ex kertoi näille naisille meidän suhteen intiimiasioita

- exällä ei ollut juurikaan miespuolisia ystäviä ja pidin outona, että ainoat ystävät olivat naisina (pidin sitä merkkinä siitä, että on "naisiin menevä")



Mutta tämä mustasukkaisuus oli lähinnä vaan suhteen alussa. Kunnes sitten selvisi vuosien päästä, että mies oli etsinyt muuta seuraa myös suhteemme aikana... että se siitä.