Menetin työni tänään. Olen ihan maassa ja itsetunto pohjamudassa.

miten tästä voi saada intoa uuden työn hakuun. Tekisi mieli vetää ittensä kiikkuun :´(

Ehkei sinun tarvitsekaan löytää sitä intoa ihan vielä? Sure rauhassa menetys loppuun ja sitten tulevaisuuskin jo näyttää valoisammalta. Tsemppiä! :)

Se ei ollut sinun syysi ellet sitten dokannut päivätolkulla ja sait sen takia potkut kun et hoitanut hommiasi. Koska tästä tuskin on kyse niin muista että tämän on joutunut kokemaan tuhannet muutkin suomalaiset ja miljoonat ihmiset maailman laajuisesti viime aikoina. Sinä olet ihan yhtä arvokas ja tärkeä ihminen kuin aikaisemminkin! Jäit vain laskusuhdanteen jalkoihin. Mutta hei, se nousukausi tulee sieltä joskus ja viimeistään silloin sinulla taas pyyhkii hyvin työrintamallakin.



Onko sinulla ehkä ollut joskus tunne että haluaisit enemmän aikaa perheellesi? Parisuhteelle? Itsellesi? No nyt pystyt keskittymään itseesi joksikin aikaa.



Älä ole itsellesi liian raaka äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Olet nyt sokkivaiheessa. Anna itsellesi viikko-pari tai jopa kuukausi aikaa rauhoittua ja päästä potkuista yli. Sitten lähdet uudella tsemppimielellä työnhakuun. Tietenkin hoidat pakolliset työkkärijutut heti mutta sen jälkeen...pikkuisen lomaa sinulle. Olet sen ansainnut.



Jaksamista.



t. rekrytoija ja monissa irtisanomistilanteissa (valitettavasti) mukana ollut hr-edustaja

Tiedän, että olen hoitanut työn hyvin yms. Uusi työpaikkakin ahdistaa. kaikki ihmiset oppinut tuntemaan ja nyt kaikki alusta.



Yritän ajatella positiivisemmin, mutta ei auta. olen vielä yh ja stressaa miten pärjäämme :(



ap

...luulisin että saatatte jopa pärjätä ja saada paremmin tukia kuin jos olisit avioliitossa. Silloin nimittäin oletettaisiin automaattisesti että kyllähän se puoliso kustantaa kaiken kun olet jäänyt itse työttömäksi. Nyt viranomaiset eivät voi ajatella niin vaan olet oikeutettu helpommin tukiin.



Tsemppiä!

Pahaksi juuri kesäksi kun on vaikeampi mitään saada. Mutta ajattelen positiivisesti ja olen toiveikas, että jotain löytyy ehkä piankin!



Tsemppiä sullekin!

En vaan yhtään osannut odottaa, että menetän työn.



Tsemppiä kohtalotovereille. En tiedä miksi otan tän niin raskaasta. Tuntuu, että menetin kasvoni itkiessäni julkisesti.



ap

Itse asiassa olin jopa iloinen koska olin stressanut pitkään minne laitan lapset kesäksi. Nyt ei siitä ongelmaa koska voin olla heidän kanssa kotona :)

Voimia sinulle ap, kuten monet sanoneet; et ole ainut jos se yhtään lohduttaa.

Soili Poijulan kirja 'kuinka selviytyä työpaikan menettämisestä'.

Ainakin minulle siitä oli apua puolisen vuotta sitten kun sain tiedon työsuhteen päättymisestä.

Uusia, parempia tuulia ja aurinkoista kevättä!!

tahansa. Epäonnekseni olin tämän taantuman ensimmäisessä aallossa potkuja saamassa kun monet vielä mennä porskuttivat parhaassa nousuhuumassa. Ette arvaa, että sai todella selitellä ja tuntea itsensä luuseriksi. Ymmärrän toki tuskasi. Sure nyt kun on aika surra. Olet keskellä shokkia. Uutta ei kannata alkaa edes etsimään ennenkuin on shokista selvinnyt ja käsitellyt katkeruuden tunteet entistä työnantajaa kohtaan. Yritä jaksaa iloita keväästä ja kesästä. Edelleen olen työtön mutta nyt osaan jo iloita vapaa-ajasta!

Ritva Puotilan (mattotaiteilijan) elämän filosian ydin: "Ihmisen velvollisuus on viettää elämä niin hyvin kuin vain voi. Jos on mahdollisuus iloon ja elämisen hehkuun sen saa näyttää ja se pitää näyttää"

Sure ja prosessoi. Mieti Pohdi ja kirjoita. Olet kriisin syvimmässä vaiheessa.

Lamassa. Et voi osaa etkä jaksa heti toimia. Suo itsellesi aikaa surra ja hyväksyä tilanne.

ASIOILLA ON TAPANA RATKETA

HALAUS.

UPM

on tulossa vauva elokuussa ja minä teen tällä hetkellä 60 prosenttista sairaanhoitajan virkaa... mies on työtön. Se on nyt vaan pakko selvitä ja elää. Muillakin on vaikeaa, ei meidän tilanne ole sen vaikeampi kuin muidenkaan. ja huom. vielä! en ole tehnyt tätä työtä niin kauan että saisin tulojen mukaan äitiyspäivärahaa.. saan minimin, mutta uskon että jotakin ilmaantuu ja asiat hoituvat.. pakkohan se on uskoa!!!